Toipumista ja postikortteja

Alan olla taas pitkästä aikaa elävien kirjoissa. Eilen kävin ensimmäistä kertaa työpaikalla. Ai että, kun menomatka tuntui raskaalta. Piti pysähtyä lepäämään 50 metrin välein. Tuntui, että tielle olisi tullut ylämäkiä, joita en ollut ennen huomannut.

Päivä sujui kuitenkin ihan hyvin, ja sain tehtyä myös rästihommia pois alta. Illemmalla kävimme perheen kesken asioilla ja jälkiruualla lähiostarilla. Minulle ei kyllä oikein maistunut jälkiruoka vieläkään. Vatsa kiukuttelee vielä hieman.

Normaalisti lähtisin tässä kohtaa uimaan. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa vielä rauhallisesti ja suunnata tarmoni huomiseen pilatekseen. Minulla on tänään luvassa lapsivapaata, jonka ajattelin viettää tylsästi muun muassa järjestellen ja siivoten.

Lähetimme tässä taannoin matkaan neljä uutta postcrossing-korttia. Olen saanut viestin yhden saapumisesta perille Itävaltaan. Lähetin kesäisen järvikuvan ja kerroin jo ikävöiväni kesää ja uimista. Sain vastauksen, että korttini saaja ikävöi niitä jo myös :) 

Kun kortti on mennyt perille, joku saa meidän osoitteen. Silloin meille tulee kortti jonakin päivänä jostakin maasta. Kortit ovat usein Harry Potter -kortteja, koska olen maininnut, että minä ja lapset tykkäämme niistä. 

Postcrossing ei ole verrattavissa henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon, mutta siinä on kuitenkin hieman vuoropuhelua, kun kirjoitetaan korttiin jotakin esimerkiksi omasta maasta/kulttuurista tai siitä mistä pitää. Kun vastaanottaja kuittaa kortin, hän voi lähettää terveisiä tai kommentoida saamaansa korttia. 

Katsoin pikaisesti tilastoista, että olemme joko lähettäneet tai saaneet (tai molempia) kortteja jo 38 eri valtiosta. Matkan varrella olemme myös oppineet yhtä sun toista paikoista, joissa emme ole käyneet emmekä todennäköisesti koskaan käy. Suosittelen postcrossingia kaikille, joita tällainen kiinnostaa :)

Kun olin itse vatsataudin kourissa, Naakka pääsi vierailemaan Tavastialle! Kyseessä oli konsertti, johon koko koulu osallistui.  Naakka kuului kuitenkin "ydinporukkaan, koska konsertti liittyi hänen pikkuluokkansa kieleen/kieliin. Siispä he pysyivät paikalla kahden konsertin ajan ja pääsivät välipalalle ja lepäilemään Tavastian bäkkärille.

Naakka antoi kuitenkin terävän arvion tästä legendaarisesta paikasta "siis se huone oli älyttömän kapea, just mahduttiin sinne. Äiti kuvittele että siellä oli niitä julkkisten nimmareita verranpöntön kannessakin. Se on tosi outoa!" :D  Se siitä legendaarisuudesta.

Touhikin oli mukana ensimmäisellä keikalla eskariryhmänsä kanssa, joten molemmilla oli oikein poikkeuksellinen päivä. Nyt on muutenkin mukavaa, kun retket ja esitykset ovat mahdollisia toisin kuin parina viime vuotena.

PS. Kirjoituksen myötä keksin kuitenkin, että haluan käydä tänään Kierrätyskeskuksessa ja eläinkaupassa, joka muutti uuteen osoitteeseen.

PPS. Jos minulla olisi aikaa, aloittaisin myös kirjeenvaihtoharrastuksen. Tosin ehkä jonkun kanssa, joka haluaa kirjoitella lyhyitä kirjeitä :D 

PPPS. Kuvassa on kortit, joita lähetimme tällä kertaa.