Tatu ja patu sekä Pieni Lelukauppa

Meillä oli viime viikonloppuna kulturellia. Kävimme katsomassa Tatu ja Patu -näytelmän. Se oli vain 45-minuuttinen. Meidän piti mennä jo syyskuussa, mutta tuolloin esitys peruttiin näyttelijän sairastumisen vuoksi.

Lippurahat olisimme saaneet takaisin, mutta koska teatterielämämme on ollut varsin laimeaa koronavuosien takia, päätimme siirtää liput seuraavan mahdolliseen näytökseen parin kuukauden päähän. Koska aika juoksee (ja täytyy itse juosta perässä), tuli viimein esityksen aika.

Huomasin, että varsinkin Naakkaa naurattivat vitsit - sekä Naakka että Touhi sanoivat kuitenkin näytöksen jälkeen, että ehkäpä tuo oli vähän pienemmille...no, minuun ne jutut tehosivat täysillä :D Kumpikin tykkää vielä Tatu ja Patu -kirjoista, joita meille on kertynyt kunnioitettava määrä.

Näytöksen jälkeen oli odotettavissa...mikäpä muu kuin sukupäivällinen. Muuten oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu oli harvinaisen hidasta. Se olisi aiheuttanut suuria ongelmia lapsiseurueessa, mutta vieressä oli sattumoisin lelukauppa eikä mikä tahansa, vaan oikein suuri sellainen :D 

Ruuan jälkeen minäkin suuntasin sinne. Olen edelleen vaiheessa, jossa minusta on hauska katsella leluja. Olen sentään päässyt jo vaiheesta, jossa ostaisin niitä itselleni ;) Tsekkailin myös, mitä lapset katselevat, ihan joulua ajatellen.

Tältä reissulta palasimme kotiin tyytyväisinä ja väsyneinä.

Kun tällainen spesiaalipäivä on odotettavissa, tunnen yleensä väsymystä. Olo on sellainen, ettei millään jaksaisi. Kun saan itseni liikkeelle, kaikki on ihan mukavaa. En kuitenkaan buukkaa tällaisia menoja liikaa.

Hulinapäivän jälkeen ei seuraavana päivänä voi olla mitään kovin sosiaalista. Meillä seuraavan päivän ohjelma oli kotosalla oloa, mutta kävimme sentään kaupassa. Se on paljon se! 

Kaiken kaikkiaan vaihtelu on on fine. Siitä tulee henkisesti pirteä olo. Myönnän, että samalla on olo, että hyvä, nyt kulttuurinen/sosiaalinen jne. velvollisuus on hoidettu. Tämä ei johdu siitä etten haluaisi vaan siitä, että arkielämä vie leijonanosan jaksamisestani. 

Täytyy kuitenkin suunnitella kevätpuolellekin jotakin tällaista!