Lomatekemistä - koirakaveri kylässä

-

 Meillä oli oikein hauskat nelisen päivää. Otimme hoitoon lempilabbiksemme Mersin. Hän on sukulaisemme parivuotias labbistyttö. Hän toi meille mittavat kasat mustia koirankarvoja ja kaikkea ihanaa. 

Lapset, erityisesti Touhi, tykkäsivät koiran hellimisestä. Oli kuulemma kivaa, kun hännänheiluttaja oli talossa. Sitä pystyi hellimään ja sen kanssa saattoi leikkiä. Molemmat osallistuivat myös esimerkiksi ruuan antamiseen.

Kun hän eilen lähti omaan kotiinsa, olin huomaavinani hänet sivusilmällä ja kuulevinani äänen, joka tulee koiran tassujen osumisesta laminaattiin. Jännä, miten nopeasti eläinkaverin täällä olemiseen tottuu. Toisaalta, minulle tulee usein mieleen gerbiilit tai marsut, kun kuorin hedelmiä. Silloin tulee mieleen, että tästä pitääkin antaa pala lemmikille.

Minä tein pitkiä koiralenkkejä, koska labbis tarvitsee paljon liikuntaa. Oikeastaan vähempikin olisi riittänyt. Tiesin kumminkin, etten taas vähään aikaan pääse koiran kanssa lenkille. Siksi lenkitin ihan varastoon :D 

Kävelimme metsäpoluilla niin paljon, että askel- ja kilometrimittarini näytti kymmentä kilometriä / päivä. Se kyllä sitten tuntui reisissä, sillä vaikka kävelen muutenkin, en kyllä kävele mitenkään noin paljon päivässä.

Kova nuuskiminen kävi koko ajan, ja harmillisesti hän pisti poskeensa koirankakkaa, mikäli ei aivan vahtinut silmä kovana :D Lumi tuli myös sinä aikana kun koirulainen oli meillä. Sitä oli hauska vetää nenään ja hepulikohtauksiakin ilmeni.

Saamme kuulemma koirakaverin lainaan toisenkin kerran. Pohdin, että voisimme ottaa hänet jonakin viikonloppuna heti tammikuussa. Ihan arkenakin olisi ok, mutta tämä kyseinen koira ei ole tottunut olemaan pitkiä aikoja yksin kotona. Ehkä omana etäpäivänä onnistuisi.

Minulla on älyttömän kotoisa olo lenkillä koiran kanssa. Meillä oli lapsuudessani kaksi sileäkarvaista noutajaa (peräkkäin mutta vähän limittäin), ja se, että ihmisellä on musta koira, on luonnollisin mahdollinen tila :D 

Seuraavina päivinä liikun luultavasti hivenen vähemmän, mutta ulos pitää silti mennä jo senkin takia, että viimeinkin on kaunis sää. Tänään saamme kuitenkin odotettuja kyläilijöitä, eli luvassa on vähän erilaista ohjelmaa kuin viime päivinä :) 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

-
Kuva
Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...
Lue lisää