Shoppailua, pilatesta ja kasvatusta

 Jokohan nyt alkaisi rauhoittua...siitä olen iloinen, että saan ensi viikon työskennellä ylhäisessä yksinäisyydessäni - siis osan viikkoa. Kuormitun työssä ihmisten kohtaamisesta, vaikka pidän siitä. Sen vuoksi on ihanaa, kun tulee vähän väljempää. 

Tällä viikolla kävin yhtenä päivänä töiden jälkeen tekemässä käsi- ja selkäliikkeitä työpaikan kuntosalilla. Olin niin väsynyt, että meinasin skipata. On kuitenkin hyvä, että päätin mennä. Heti tuli parempi olo kroppaan.

Torstaina tein verkko-pilateksen. Sekin oli hyvä päätös. Kun sunnuntaina vielä suuntaan lähi-pilatekseen, olen oikein tyytyväinen tähän viikkoon. En ehkä treenaa niin paljon kuin silloin kun kävin säännöllisesti salilla. Toisaalta olen saanut vaihtelua.

Eilen kävimme hakemassa kauppakeskuksesta pari joululahjaa, ruokaa (tänään tulee kahvitteluvieraita) sekä uuden kasvivalon (edellinen teleskooppivarsi vääntyi ja lopulta melkein katkesi). Pelargoniani (ja siinä sivussa muutama muukin) saa siis valoa.

Kävimme myös syömässä. Erehdyin ottamaan pizzan pitkästä aikaa. Se oli hyvää, mutta nyt aamulla tätä kirjoittaessani minulla ei ole vieläkään yhtään nälkä. Luulen, että useampi kuukausi uudella ruokavaliolla on pientänyt vatsalaukkuani. Hyvä niin.

Olimme kotona liian myöhään. Naakka oli yksin kotona ja oli onneksi laittanut saunan lämpenemään. Saunominen oli vähän pikainen. Minulla oli jonkin verran vaikeuksia rauhoittua, kun minun pitäisi noin klo 19 aloittaa. Onneksi kuitenkin nukahdin ja nukuin yön ihan hyvin.

Meillä on ollut hieman kasvatukseen liittyviä haasteita. Toinen liittyy toden puhumiseen ja toinen sellaisen tiedon hankkimiseen vilpillä, joka ei ole tarkoitettu hankkijalle. En lähde avaamaan tilanteita, koska se ei olisi lapsilleni reilua.

Mielestäni molemmista puhuttiin asiallisesti. Toinen tilanne on vielä hieman avoinna. Lapset ottavat moitteet vastaan aika eri tavoilla. Toisesta tietää, että hän ymmärtää tehneensä väärin, kun hän ei halua puhua koko asiasta. Toisen kanssa voi keskustella enemmän.

Minusta on täysin normaalia, että tulee tehneeksi typeryyksiä. Jokainen aikuinen tekee niitä myös. Minulle on kasvattajana vaikeaa olla tiukka, mikäli lapsi näyttää jo katuvan tekoansa. Asioilla pitää kuitenkin olla myös seurauksia. 

Yleisesti ottaen minulla on valtavan kiltit lapset. Katsotaan, mitä murrosikä tuo tullessansa, mutta esim. koulun kanssa ei ole käytännössä ollenkaan ongelmia, mitä nyt joskus jotakin pientä. Tällä hetkellä pääsen vanhempana helpommalla kuin moni. 

PS. Sain joulukortit postiin viimetingassa. Wuhuu!

PPS. Muutaman joulukoristeenkin ehdin ottamaan esille - en kyllä varsinaisille paikoilleen. Hitsin muutto, en tiedä esineiden paikkoja!

PPPS. Olen yhä tietoisempi, että tarvitsen rauhoittumiselle aikaa. Muuten menee tavalla tai toisella täysin yli.