Hulabaloota jälleen

Nyt se risteilystä toipuminen on jo varmaankin tapahtunut, ja Niskaset ovat viettäneet useamman päivän maan kamaralla... Tänään (koska eilen unohtui), varaan fysioterapeutin.

Yritin ensiksi varata lääkärin, sillä olen sillä kannalla, että nyt pitäisi jo oikeastikin vähän tutkia, kun jumitukset vain jatkuvat vuodesta toiseen, vaikka teen säännöllistä työtä kroppani kanssa. 

No, ilmeisesti meidän paikkakunnallamme ei enää varata lääkäriä selkävaivoissa, vaan mennään suoraan fyssarille. 

Hyvä puoli hommassa on kai, että aletaan suoraan kuntouttaa. Minusta huono puoli on se, että luultavasti jälleen annetaan joukko harjoitteita tutkimatta asiaa kunnolla. Usein noilla fyssareilla on myös kiireinen tunnelma. 

Esimerkiksi viimeksi, kun yritin selvittää ongelmiani, fyssari keskeytti minut ja sanoi, että kerro nyt kaksi kiireisintä ongelmaa, niin katsotaan pari liikettä niihin. Seuraava kontrolli olikin sitten puhelinsoitto, jossa ei enää selvinnyt yhtään mitään.

Nyt pohdin, miten saan sanottua, että tällä kerralla pitäisi nimenomaan saada lähete jonkinlaisiin tutkimuksiin, kun koko yläselkä pärähtää jumiin alle tunnissa viikoittaisista hieronnoista, venyttelystä ja harjoitteista huolimatta.

Toinen sudenkuoppa on työ tai vaikkapa pienen lapsen vanhemmuus. Rva:sta ei tunnu kivalta, jos jumitus ja kivut kuitataan elämäntilanteesta johtuvaksi - minulla kun ongelmat alkoivat 8 vuotta sitten, ja siihen mahtuu liikunnan, työn ja muiden elämäntapojen lisäksi täysin vaihtelevia kausia - ongelmat vain ovat säilyneet.

Meillä on taas tällä viikolla ollut mukavia aktiivipäiviä: keskiviikkona käytiin Linnanmäellä tuttavaperheen kanssa. Koska huimausta ei nyt juurikaan esiinny, kroppani kestää laitteissa käyntiä. Siksi minulla oli rannekekin, jotta voisin käyttää Naakkaa muutamassa laitteessa, johon tarvitsi lippua.

Kävinpä sitten muun muassa Tulireessä, Linnunradalla ja puisessa, vanhassa vuoristoradassa (tästä lienee helppoa arvata, mikä laitetyyppi on rva:n lemppari). Lintsi on kiva paikka, mutta kaksi käyntiä kesässä saa Niskasille riittää.

Eilen kävimme kylässä serkkuni perheen luona, ja siellä Naakalla oli seuraa vuotta vanhemmasta pikkuserkustaan. Touhin vierailun kohokohta oli minipalasiksi pienennetty nektariini, josta osa päätyi suuhun, osa syliin ja suurin osa lattialle.

Tänään on taasen "lääkäripäivä", kun minulla on fyssari, puolisolla lääkäri ja iltapäivällä viemme Touhin korvalääkärille. Pitäkäämme peukkuja, että korvat olisivat parantuneet, ja putkitusasia etenisi. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys