Skolioosin venyttelyä kotikeinoin ja korvien putkitus
Kuten arvata saattaa, heräsivät molemmat lapset lauantaiaamuna flunssaisina. Siihen mennessä olimme kerenneet varata Touhille korvien putkitusajan maanantaille yksityiseltä (julkiselle usean kuukauden jono).
Soitimme lääkäriasemalle, josta pyydettiin tarkkailemaan tilannetta. Lievä nuha ei ole kuulemma putkituksessa haitaksi, mutta yskää, kuumetta tai korvatulehdusta ei saa olla. No, nyt Touhi myös yskii.
Yritimme heti kahdeksalta soittaa lääkäriasemalle taas. No, leikkaussalihenkilökunta ei ole vielä paikalla, ja lupasivat soittaa tännepäin. Nyt odotellaan, millaiseksi päivämme muotoutuu.
On viheliäistä, kun lapsi koko ajan sairastaa. Naakallakin on nyt flunssa, mutta hän sentään selviää taudeistaan parissa päivässä. Touhi saa jälkitautina aina korvatulehduksen, joka nostattaa uuden kuumeen, ja tietää lisää lääkärikäyntejä. Kaikki väsyvät, kun yöt ovat kuukausikaupalla huonoja.
Olen kuluneen viikon aikana yllättänyt itseni ja käynyt juoksulenkillä kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tein muutamia juoksupyrähdyksiä, toisella kerralla vähän enemmän. Kolmannella kerralla juoksin melkein koko lenkin ajan.
En olisi uskonut, että onnistun näin hyvin. Asia on kuitenkin niin onnellisesti, että minulla ei ole ollut yhtään flunssaa talven aikana, eli infektioastma ei ole päässyt alkamaan. Tämä on ensimmäinen vuosi viiteen tai kuuteen vuoteen, kun näin on.
On sanomattakin selvää, että ero on valtava - lajissahan voi oikeasti kehittyä! No, kolmannen lenkin jälkeen iski jalkoihin leposärky ja totesin, että pari kertaa viikossa saa riittää. Eilen kävelin ystävän kanssa 4 kilometriä pääasiassa metsäpolulla.
Fyssari, hmm...hän oli ihan ystävällinen ja rakentava nuori mies. Hän oli sitä mieltä, että yläselän skolioosin "taitekohtia" pitäisi saada joustavammiksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Sain joukon treeniliikkeitä, joita olen nyt tehnyt kolmena päivänä.
Ihan kolmesta päivästä ei kyllä voi puhua, kaksi kolmasosaa liikkeistä oli sellaisia, joita olen tehnyt pienin variaatioin vuosien ajan.
Joukossa oli kyllä pari sellaista, joissa ei mielestäni ole mitään ideaa. Vähän ihmettelin, kun sanoin ja näytin jo vastaanotolla, etteivät nämä minun nivelteni liikkuvuudella tunnu missään, ja hän sanoi vain, että "no, eivät ne olekaan niin tärkeitä". Kuitenkaan en saanut mitään ohjeita, millä tavalla asiat voisi tehdä toisin - vain kehotuksen, että katsotaan nyt tällä tavalla kaksi viikkoa.
Positiivinen seikka oli, että hänen mukaansa läheskään kaikki keinot eivät ole vielä käytetty. Rva jää nyt toiveikkaana odottamaan niitä keinoja.
Tällaisissa tunnelmissa odottelimme viikko sitten lauttaa Tukholmassa - toivottavasti saisimme Touhin korvat putkitettua, niin lomakin alkaisi tuntua enemmän lomalta:
Soitimme lääkäriasemalle, josta pyydettiin tarkkailemaan tilannetta. Lievä nuha ei ole kuulemma putkituksessa haitaksi, mutta yskää, kuumetta tai korvatulehdusta ei saa olla. No, nyt Touhi myös yskii.
Yritimme heti kahdeksalta soittaa lääkäriasemalle taas. No, leikkaussalihenkilökunta ei ole vielä paikalla, ja lupasivat soittaa tännepäin. Nyt odotellaan, millaiseksi päivämme muotoutuu.
On viheliäistä, kun lapsi koko ajan sairastaa. Naakallakin on nyt flunssa, mutta hän sentään selviää taudeistaan parissa päivässä. Touhi saa jälkitautina aina korvatulehduksen, joka nostattaa uuden kuumeen, ja tietää lisää lääkärikäyntejä. Kaikki väsyvät, kun yöt ovat kuukausikaupalla huonoja.
Olen kuluneen viikon aikana yllättänyt itseni ja käynyt juoksulenkillä kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tein muutamia juoksupyrähdyksiä, toisella kerralla vähän enemmän. Kolmannella kerralla juoksin melkein koko lenkin ajan.
En olisi uskonut, että onnistun näin hyvin. Asia on kuitenkin niin onnellisesti, että minulla ei ole ollut yhtään flunssaa talven aikana, eli infektioastma ei ole päässyt alkamaan. Tämä on ensimmäinen vuosi viiteen tai kuuteen vuoteen, kun näin on.
On sanomattakin selvää, että ero on valtava - lajissahan voi oikeasti kehittyä! No, kolmannen lenkin jälkeen iski jalkoihin leposärky ja totesin, että pari kertaa viikossa saa riittää. Eilen kävelin ystävän kanssa 4 kilometriä pääasiassa metsäpolulla.
Fyssari, hmm...hän oli ihan ystävällinen ja rakentava nuori mies. Hän oli sitä mieltä, että yläselän skolioosin "taitekohtia" pitäisi saada joustavammiksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Sain joukon treeniliikkeitä, joita olen nyt tehnyt kolmena päivänä.
Ihan kolmesta päivästä ei kyllä voi puhua, kaksi kolmasosaa liikkeistä oli sellaisia, joita olen tehnyt pienin variaatioin vuosien ajan.
Joukossa oli kyllä pari sellaista, joissa ei mielestäni ole mitään ideaa. Vähän ihmettelin, kun sanoin ja näytin jo vastaanotolla, etteivät nämä minun nivelteni liikkuvuudella tunnu missään, ja hän sanoi vain, että "no, eivät ne olekaan niin tärkeitä". Kuitenkaan en saanut mitään ohjeita, millä tavalla asiat voisi tehdä toisin - vain kehotuksen, että katsotaan nyt tällä tavalla kaksi viikkoa.
Positiivinen seikka oli, että hänen mukaansa läheskään kaikki keinot eivät ole vielä käytetty. Rva jää nyt toiveikkaana odottamaan niitä keinoja.
Tällaisissa tunnelmissa odottelimme viikko sitten lauttaa Tukholmassa - toivottavasti saisimme Touhin korvat putkitettua, niin lomakin alkaisi tuntua enemmän lomalta:
Kommentit
Lähetä kommentti