Takaisin mökiltä
Tätä kirjoitusta aloittaessani istun vähän pöllähtäneenä tuolissa. Olemme juuri palanneet viiden päivän mökkireissulta. Noin 70 prosenttia tavaroista on purettu laukuista ja laitettu paikoilleen, ja lapset on saatu nukkumaan.
Edellistä viittä päivää pohtiessani voin vain todeta, että selvisimme puolison kanssa hienosti! Mökkireissu kahden pienen kanssa ei ole ihan yksinkertainen tapaus, monta asiaa täytyy ottaa huomioon.
Ihan ensiksi, mistään varsinaisesta rentoutumisesta ei ole kyse. Yksi aikuinen heräsi myös loman jokaisena aamuna kuuden kieppeillä (toinen sai nukkua vähän pidempään, mikäli lastemme ääniltä kykeni).
Lapset söivät, touhusivat ja nukkuivat lomalla samaan tahtiin kuin kaupungissakin. Me aikuisetkin menimme nukkumaan kymmeneen mennessä, muuten aikaisia herätyksiä ja niistä seuraavia pitkiä päiviä ei oikein jaksa.
Meille sattui kolea mökkijakso - sellaiselle päätyminen ei kyllä ole tänä kesänä ollut kovin vaikeaa. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme viihtyneet ihan vain mökillä. Nyt ajoimme melkein joka päivä johonkin iltapäiväretkelle.
Kävimme ainakin läheisen pikkukaupungin iltapäivätorilla ja eräällä perinnetilalla mökkimme lähistöllä. Sekä iltatori että perinnetilalle tutustuminen olivat elämyksiä. Perinnetilalla sattui olemaan lasten perinnepäivä, eli sitä parempi reissu.
Minulle parhaiten mieleen jäi perinnetilalta tällä kertaa kyynpesä. Sellainen löytyi ihan tilan pihapiiristä, ja siellä lekottelikin yksi kyy auringossa, toinenkin saapui paikalle hetken kuluttua.
Rva:lla on jonkinasteinen käärmekammo, ihan ilman puistatuksia en pystynyt käärmeitä seuraamaan. Kuitenkin, ovat ne tavallaan komeita eläimiä, ja kyynpesä oli mielenkiintoinen juttu, kun sellaista ei kukaan meistä ollut ennen nähnyt.
Lomalla, kuten muutenkin, jäykistin niskaani ja yläkroppaani tavalliseen tapaan. Aika monena iltana tein myös iltajumpan (vatsa- ja selkälihakset sekä vaihdellen sitä sun tätä). Veneillessä yläselkä vetreytyi, kun soudin Naakan kanssa ympäri lähirantoja.
Autoillessa (ajoin pari kertaa autoa lyhyillä matkoilla) niska kipeytyi ja samoin olkapäät. Sen sijaan ajokokemusta kertyi, joten täysin miinusta ei sekään kokemus ollut.
Mutta, kuten sanottua, onnistuimme "lomailemaan" niin, että kaikilla oli hauskaa suuren osan aikaa, eikä loma tuntunut kenestäkään ainakaan raskaammalta kuin kaupungissa oleminen. Toivon mukaan pääsemme mökille vielä kerran tämän kesän aikana.
Edellistä viittä päivää pohtiessani voin vain todeta, että selvisimme puolison kanssa hienosti! Mökkireissu kahden pienen kanssa ei ole ihan yksinkertainen tapaus, monta asiaa täytyy ottaa huomioon.
Ihan ensiksi, mistään varsinaisesta rentoutumisesta ei ole kyse. Yksi aikuinen heräsi myös loman jokaisena aamuna kuuden kieppeillä (toinen sai nukkua vähän pidempään, mikäli lastemme ääniltä kykeni).
Lapset söivät, touhusivat ja nukkuivat lomalla samaan tahtiin kuin kaupungissakin. Me aikuisetkin menimme nukkumaan kymmeneen mennessä, muuten aikaisia herätyksiä ja niistä seuraavia pitkiä päiviä ei oikein jaksa.
Meille sattui kolea mökkijakso - sellaiselle päätyminen ei kyllä ole tänä kesänä ollut kovin vaikeaa. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme viihtyneet ihan vain mökillä. Nyt ajoimme melkein joka päivä johonkin iltapäiväretkelle.
Kävimme ainakin läheisen pikkukaupungin iltapäivätorilla ja eräällä perinnetilalla mökkimme lähistöllä. Sekä iltatori että perinnetilalle tutustuminen olivat elämyksiä. Perinnetilalla sattui olemaan lasten perinnepäivä, eli sitä parempi reissu.
Minulle parhaiten mieleen jäi perinnetilalta tällä kertaa kyynpesä. Sellainen löytyi ihan tilan pihapiiristä, ja siellä lekottelikin yksi kyy auringossa, toinenkin saapui paikalle hetken kuluttua.
Rva:lla on jonkinasteinen käärmekammo, ihan ilman puistatuksia en pystynyt käärmeitä seuraamaan. Kuitenkin, ovat ne tavallaan komeita eläimiä, ja kyynpesä oli mielenkiintoinen juttu, kun sellaista ei kukaan meistä ollut ennen nähnyt.
Lomalla, kuten muutenkin, jäykistin niskaani ja yläkroppaani tavalliseen tapaan. Aika monena iltana tein myös iltajumpan (vatsa- ja selkälihakset sekä vaihdellen sitä sun tätä). Veneillessä yläselkä vetreytyi, kun soudin Naakan kanssa ympäri lähirantoja.
Autoillessa (ajoin pari kertaa autoa lyhyillä matkoilla) niska kipeytyi ja samoin olkapäät. Sen sijaan ajokokemusta kertyi, joten täysin miinusta ei sekään kokemus ollut.
Mutta, kuten sanottua, onnistuimme "lomailemaan" niin, että kaikilla oli hauskaa suuren osan aikaa, eikä loma tuntunut kenestäkään ainakaan raskaammalta kuin kaupungissa oleminen. Toivon mukaan pääsemme mökille vielä kerran tämän kesän aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti