Aktiivimaanantait

Maanantait ovat meillä varsin meneviä. Yleensä meillä on Touhin kanssa jumppa aamupäivällä. Tänään se piti kuitenkin jättää väliin, sillä kahden lainaamani kirjan eräpäivä oli juurikin tänään, jonka vuoksi lähinnä minä jumppasin puskemalla rattaita eteenpäin jäisellä reitillä.

En viitsinyt ottaa Touhia pois rattaista. Äkillinen laiskistumiseni johtuu Touhin aktiivisuudesta - hän tykkää juosta täysillä ja vetää kirjoja pois hyllyistä. Valkkasimme vain nopeasti kirjat ja siirryimme maksaaan myöhästymismaksujani.

Kirjaston alakerrassa ärsyyntyneen oloinen virkailija ohjasi meidät yläkertaan - alakerrassa pääte ei kuulemma avautunut. Yläkerrassa maksun otti vastaan nuorukainen, joka oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa asialla.

Onneksi otin kuitin, sillä myöhästymismaksusumma ei ole tähän mennessä nollaantunut. Ärsyttää lähinnä, kun täytyy tehdä uusi selvitysreissu, kun voisi tehdä muutakin. Toisaalta tykkään kyllä viettää aikaa kirjastossa.

Päivällä ei tapahtunut sen kummempaa, paitsi että Touhi on alkanut nukkua tosi lyhyitä päiväunia. Kerkeän juuri ja juuri syömään, ja sitten hän herää. Toivottavasti vaihe on ohimenevä, tunnen tarvitsevani enemmän hengähdysaikaa.

Iltapäivällä haimme Naakan, päiväkoti sijaitsee melkein samalla etäisyydellä meistä kuin kirjastokin, matkaa tulee noin 1,5 kilometriä suuntaansa. Olimme sen verran ajoissa, ettei Naakka ollut vielä ehtinyt pihalle.

Naakan pukiessa päälle Touhi lyöttäytyi penkille istumaan 2-vuotiaiden seuraan. Nämä odottivat ulospääsyä ulkovaatteissa (kuten itse asiassa Touhikin). Touhilla oli aika velmu ilme penkillä istuessaan :)

Sitten suhasimme kotiin. Kotona puolivalmis pataruoka maistui vain nuoremmalle lapselle, Naakalle ei kelvannut, eikä muuten toinenkaan vaihtoehto. Ei sitten muuta kuin nälkäisenä balettiin purevan viiman läpi.

Balettikoululle päästyään neiti uppoutui harrastukseensa, ja palautui tunniltaan tyytyväisenä. Kotimatkalla rva paleli, koska perillinen halusi välttämättä kiivetä jokaiseen vastaan tulevaan lumikasaan.

Kotona kiskoin naamaani runebergintortun, ja kyllä ne lapsetkin onneksi alkoivat nukkua. Nukkumaan täytyy mennä itsekin pian, onneksi yksikään lapsi ei huomenna harrasta yhtään mitään.

PS: Kirjastosta löytyi ihanaa retrolukemista:




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys