Toipumista ja kalakaupoilla

Koska viikko on ollut aivan kertakaikkinen, on rva lyönyt viime päivinä läskiksi suurin piirtein jokaisessa mahdollisessa kohdassa. Elämään on kuulunut enemmän löhöilyä, telkkarin katsomista ja lukemista kuin keskimäärin.

Miten tämä on onnistunut? No, täällä on lipsuttu myös lasten telkkarinkatsomisrajoituksista, löhöilty yhdessä ja etenkin luettu paljon kuvakirjoja :D

Rva:n tärkein oppi vuosien varrella on ollut, että levätä täytyy aina kun siihen on mahdollisuus. Lepo ei tarkoita välttämättä paikallaan oloa, vaan kyse on enemmänkin siitä, että mieli lepää. Minun mieleni lepää esimerkiksi lukiessa, itselle tai lapselle.

Tämä rennosti ottaminen on pakollinen seuraus puolentoista viikon sairausputkesta. Nyt Touhi on onneksi melkeinpä terve, vaikka antibioottikuuri jatkuu yhä. Kun hyvin nukuttuja öitä on nyt takana kolme, rva toteaa alkaneensa toipua edellisistä viikoista.

Ihan alkuun lepo ei tunnu tehoavan. Tässä elämäntianteessa se johtuu varmaankin siitä, että päiviä ei voi pyhittää itselleen käytännössä ikinä. "Latautumiseen" menee siis useampi yö, ja päivisin on joustettava normaalirytmistä, jotta tilanne helpottuu.

Lepääminen on ollut todella hauskaa: olen saanut luettua enemmän, tällä hetkellä työn alla on muun muassa Virpi Hämeen-Anttilan dekkaritrilogian viimeinen osa "Kuka kuolleista palaa". Tämä kirja tuntuu trilogian parhaalta, paikkana on viime vuosisadan alun Helsinki alamaailmoineen.

Minun piti kertoa tässä kirjoituksessa keppijumpasta, jota olen viime päivinä harjoittanut . Koska suuntasinkin tänään akvaariokauppaan, muuttui kirjoitussuunnitelmani. Meillä oli useampi kalanruoka loppu, ja platyja teki taas mieli, siis ei ruuaksi.

Täytyy sanoa, että onneksi minulla oli akvaariokaupassa kaksi seinille hyppivää vintiötä, muuten olisin ostellut vähän enemmänkin kaikenlaista ihanaa. Yksi heräteostos tarttui mukaan: poikasallas! Minulla oli sellainen aikanaan, ehkäpä se olisi hyödyksi nytkin.

Platyja löytyi neljä kappaletta, he ovat yllättävän tummasävyisiä, vaikka joukossa on yksi punamusta, perinteisemmän näköinen. Naaraitakin joukossa oli, onneksi. Parvessani on tällä hetkellä vähän liikaa uroksia, jotka tuppaavat hätyyttelemään naaraita, mikäli niitä on liian vähän.

Toivottavasti nämä kaverit viihtyvät meillä!







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys