Juttua kävelystä ja Touhin uusi infektio
Olen kuluneen viikon aikana innostunut kävelystä! Tuo oli oikeastaan valhe, sillä olen tykännyt lajista aina. On monia, jotka eivät tykkää kävellä, mutta itselleni kävely on ollut luontevaa ja hauskaa.
...kunnes niska pamahti. Nyt en ehkä voi enää sanoa kärsiväni niskan retkahdusvammasta, mutta sen monista jälkivaikutuksista kyllä. Edelleen, jos kävelen enemmän, niska ottaa osumaa. Sen jälkeen on tiedossa kipupäiviä ja lenkkeilykieltoja eri pituisiksi ajoiksi.
Olen blogissanikin vuosien varrella hehkuttanut toistuvasti, milloin kävely onnistuu erityisen hyvin - usein joudun kuitenkin pettymään, kun niska ja yläkroppa ovat kamalassa kunnossa seuraavana päivänä.
En silti koskaan luovu toivosta.
Noin viikko sitten googletin kävelyaiheisia tekstejä. Suurin osa niistä on tyyliä "kävely on ylipainoiselle erinomainen liikuntamuoto" tai "laihdu kävelemällä". Ihan tuota genreä en hae - en ole niin ylipainoinen (toki vähän), ettei mikään muu onnistuisi.
Silmiini sattui muutamia kilpakävelytekstejä.
Ihan kilpakävely ei kuitenkaan ole tavoitteeni, luulen että pysyn poissa kilpailun maailmasta. Kokeilin kuitenkin huvikseni askellusta hieman kilpakävelyn tyyliin. Huomasin, että kun etummainen jalka on suorana maata koskettaessa eikä siis taivu polvesta, tärähdys on paljon pienempi kuin normaalissa lenkkeilytyylissä!
Sitten innostuin toki vähän lisää, ja lenkille päästyäni lisäsin hieman vauhtia. Se ei ehkä ollut juuri nyt hyvä ajatus, because of the infektioastma! Täytyy vähän odotella, mutta uusi kävelytyyli innostaa sen verran, että jatkan harjoituksia nyt maltillisesti, myöhemmin ehkä vauhdikkaammin.
Olen parhaillaan lapsivapaalla (noin vuorokausi), eli sain nukkua yöni rauhassa. meillä elämää on viime päivinä raskauttanut, mikäpä muu kuin se, että Touhi tuli taas kipeäksi. Edellisestä viruksesta oli aikaa kaksi viikkoa, joten infektio löysi lapsemme jälleen pikavauhtia.
Tämä flunssa on oikein yskäinen. Aloitin eilen Ventolinen antamisen, ja koska minulla oli jo eilen vapaata, exä vei lapsen lääkäriin korvia tarkistuttamaan. Onneksi niissä ei näkynyt nyt tulehdusta. Yskä taas oli sitä luokkaa, että valvoin itse noin kolme tuntia Touhin kanssa su - ma välisenä yönä.
Ei siinä yskässä muuten mitään niin kamalaa ole, mutta kun se menee aina Touhilla kurkunpään tulehdukseksi. Sen kanssa saa olla varovainen ja kytätä, että henki kuitenkin kulkee.
Korvatulehdusta ei onneksi ollut, toivon todella, ettei tulehdus mene korviin saakka. Edellinen antibiootti loppui vasta viikko sitten, Jos taas tulee tulehdus, Touhille täytyy luultavasti varata aika uuteen korvien putkitukseen.
...kunnes niska pamahti. Nyt en ehkä voi enää sanoa kärsiväni niskan retkahdusvammasta, mutta sen monista jälkivaikutuksista kyllä. Edelleen, jos kävelen enemmän, niska ottaa osumaa. Sen jälkeen on tiedossa kipupäiviä ja lenkkeilykieltoja eri pituisiksi ajoiksi.
Olen blogissanikin vuosien varrella hehkuttanut toistuvasti, milloin kävely onnistuu erityisen hyvin - usein joudun kuitenkin pettymään, kun niska ja yläkroppa ovat kamalassa kunnossa seuraavana päivänä.
En silti koskaan luovu toivosta.
Noin viikko sitten googletin kävelyaiheisia tekstejä. Suurin osa niistä on tyyliä "kävely on ylipainoiselle erinomainen liikuntamuoto" tai "laihdu kävelemällä". Ihan tuota genreä en hae - en ole niin ylipainoinen (toki vähän), ettei mikään muu onnistuisi.
Silmiini sattui muutamia kilpakävelytekstejä.
Ihan kilpakävely ei kuitenkaan ole tavoitteeni, luulen että pysyn poissa kilpailun maailmasta. Kokeilin kuitenkin huvikseni askellusta hieman kilpakävelyn tyyliin. Huomasin, että kun etummainen jalka on suorana maata koskettaessa eikä siis taivu polvesta, tärähdys on paljon pienempi kuin normaalissa lenkkeilytyylissä!
Sitten innostuin toki vähän lisää, ja lenkille päästyäni lisäsin hieman vauhtia. Se ei ehkä ollut juuri nyt hyvä ajatus, because of the infektioastma! Täytyy vähän odotella, mutta uusi kävelytyyli innostaa sen verran, että jatkan harjoituksia nyt maltillisesti, myöhemmin ehkä vauhdikkaammin.
Olen parhaillaan lapsivapaalla (noin vuorokausi), eli sain nukkua yöni rauhassa. meillä elämää on viime päivinä raskauttanut, mikäpä muu kuin se, että Touhi tuli taas kipeäksi. Edellisestä viruksesta oli aikaa kaksi viikkoa, joten infektio löysi lapsemme jälleen pikavauhtia.
Tämä flunssa on oikein yskäinen. Aloitin eilen Ventolinen antamisen, ja koska minulla oli jo eilen vapaata, exä vei lapsen lääkäriin korvia tarkistuttamaan. Onneksi niissä ei näkynyt nyt tulehdusta. Yskä taas oli sitä luokkaa, että valvoin itse noin kolme tuntia Touhin kanssa su - ma välisenä yönä.
Ei siinä yskässä muuten mitään niin kamalaa ole, mutta kun se menee aina Touhilla kurkunpään tulehdukseksi. Sen kanssa saa olla varovainen ja kytätä, että henki kuitenkin kulkee.
Korvatulehdusta ei onneksi ollut, toivon todella, ettei tulehdus mene korviin saakka. Edellinen antibiootti loppui vasta viikko sitten, Jos taas tulee tulehdus, Touhille täytyy luultavasti varata aika uuteen korvien putkitukseen.
Kävely on aliarvostettu liikuntamuoto! Parhaimmillaan kävely on ihan todellista liikuntaa ja siinä on myös tekniikka, kuten sanoit. Toisaalta tämä urheilu on halpaa, helppoa ja loukkaantumisriski on olematon. Vaikka ei kävelisikään niin urheilumielessä, on jokainen askel parempi kuin sohvalla loikoilu. 😊 Kävely on myös hauskaa!
VastaaPoista