Puistopiiloista geokätköilyn uuteen tulemiseen
Hiljaisuus laskeutui kotiini...eli toisin sanoen lapset lähtivät viettämään isiviikonloppua. Koska minulla oli takana monen päivän hoitoputki (tiistai-illasta alkaen), sain tänäänkin tehdä aika paljon omia juttuja, ja exä hoiti lapset.
Olen hoitanut muun muassa viime päivien aikana jäykistynyttä yläselkääni (kävelyä vähän uudenlaisella tekniikalla, muutama lihasharjoite ja paljon liikettä oikealle puolelle yläselkään). Olen mielestäni saanut jopa jumia hieman avatuksi.
Eilen meille kävi hauska juttu leikkipuistossa. Ensinnäkin, siellä oli aivan julmetun hiljaista. Ehkäpä heinäkuun alku vie useimmat perheistä matkoille eri ilmansuuntiin. Rva lapsineen on kuitenkin kaupungissa.
Aloin katseellani seurata erästä naista, joka kierteli puistoa kuin etsien jotakin. Hänellä oli mukanaan pari pikkutyyppiä, joten homma ei näyttänyt liian oudolta ;) Kun hän lähestyi, hän kertoi olevansa etsimässä puistopiiloa.
Rva:lta on mennnyt koko puistopiilojuttu ohi. Kyse on kaupungin leikkipuistoihin piilotetuista puistopiiloista geokätköjen tapaan. Vihjeen saa netistä, ja sen perusteella piilon pitäisi löytyä. No, meidän puistostamme piilo ei sitten löytynyt kuitenkaan.
Nainen lapsineen suuntasi seuraavaan leikkipuistoon etsimään piiloa sieltä.
Jokin rva:ssa, vanhassa geokätköilijässä heräsi. Puistopiilothan ovat tosi kiva juttu. Tuona päivänä rva ei päässyt enää liikkeelle, mutta kerroin jutusta exälle, joka vei Naakan toiseen puistoon vähän kauempana meiltä. He löysivät kuin löysivätkin piilon sieltä.
Rva ei olisi rva, ellei innostus olisi jäänyt kytemään. Entä, jos jatkaisikin geokätköikyä - ihan muutaman kätkön verran... Kätköilystä on jo useampi vuosi, ja tällä välillä laji on myös muuttunut maksulliseksi (pienen osan kätköjä voi etsiä maksutta).
Pohdin ja pohdin, ja lopulta tilasin premium-jäsenyyden itselleni vuodeksi, siis geokätköilysaitille. Juttu voi mennä rahantuhlaukseksi, mikäli en päädy kätköilemään juurikaan. Uuden elämäntilanteeni hyvä puoli kätköilyn kannalta on kuitenkin, että vapaita on hieman enemmän.
Pakkohan se oli paria kätköä jo tänään kokeilla (niitä, jotka näkyivät kartalla ilman sitä premium-jäsennyyttä). Päädyin metsään, kiipesin kalliolle, tungin käteni kivenkoloon...ja puun juuren alle. Kiipeillessäni (siis oikein matalalla kalliolla) taisin sotkea housunpolveni ruohonvihreään.
Miten kävi? No, en edes löytänyt sitä perkuleen purkkia! Tulipahan kuitenkin käveltyä ja samoiltua metsässä tai ainakin metsikössä. Entäs huomenna? No silloin tietenkin jatketaan!
PS: Saanen ylpeänä esitellä parvekepuutarhani ensimmäisen sadon! Tomaatit numero 3 ja 4 taitavat olla jo kypsiä myös!
Olen hoitanut muun muassa viime päivien aikana jäykistynyttä yläselkääni (kävelyä vähän uudenlaisella tekniikalla, muutama lihasharjoite ja paljon liikettä oikealle puolelle yläselkään). Olen mielestäni saanut jopa jumia hieman avatuksi.
Eilen meille kävi hauska juttu leikkipuistossa. Ensinnäkin, siellä oli aivan julmetun hiljaista. Ehkäpä heinäkuun alku vie useimmat perheistä matkoille eri ilmansuuntiin. Rva lapsineen on kuitenkin kaupungissa.
Aloin katseellani seurata erästä naista, joka kierteli puistoa kuin etsien jotakin. Hänellä oli mukanaan pari pikkutyyppiä, joten homma ei näyttänyt liian oudolta ;) Kun hän lähestyi, hän kertoi olevansa etsimässä puistopiiloa.
Rva:lta on mennnyt koko puistopiilojuttu ohi. Kyse on kaupungin leikkipuistoihin piilotetuista puistopiiloista geokätköjen tapaan. Vihjeen saa netistä, ja sen perusteella piilon pitäisi löytyä. No, meidän puistostamme piilo ei sitten löytynyt kuitenkaan.
Nainen lapsineen suuntasi seuraavaan leikkipuistoon etsimään piiloa sieltä.
Jokin rva:ssa, vanhassa geokätköilijässä heräsi. Puistopiilothan ovat tosi kiva juttu. Tuona päivänä rva ei päässyt enää liikkeelle, mutta kerroin jutusta exälle, joka vei Naakan toiseen puistoon vähän kauempana meiltä. He löysivät kuin löysivätkin piilon sieltä.
Rva ei olisi rva, ellei innostus olisi jäänyt kytemään. Entä, jos jatkaisikin geokätköikyä - ihan muutaman kätkön verran... Kätköilystä on jo useampi vuosi, ja tällä välillä laji on myös muuttunut maksulliseksi (pienen osan kätköjä voi etsiä maksutta).
Pohdin ja pohdin, ja lopulta tilasin premium-jäsenyyden itselleni vuodeksi, siis geokätköilysaitille. Juttu voi mennä rahantuhlaukseksi, mikäli en päädy kätköilemään juurikaan. Uuden elämäntilanteeni hyvä puoli kätköilyn kannalta on kuitenkin, että vapaita on hieman enemmän.
Pakkohan se oli paria kätköä jo tänään kokeilla (niitä, jotka näkyivät kartalla ilman sitä premium-jäsennyyttä). Päädyin metsään, kiipesin kalliolle, tungin käteni kivenkoloon...ja puun juuren alle. Kiipeillessäni (siis oikein matalalla kalliolla) taisin sotkea housunpolveni ruohonvihreään.
Miten kävi? No, en edes löytänyt sitä perkuleen purkkia! Tulipahan kuitenkin käveltyä ja samoiltua metsässä tai ainakin metsikössä. Entäs huomenna? No silloin tietenkin jatketaan!
PS: Saanen ylpeänä esitellä parvekepuutarhani ensimmäisen sadon! Tomaatit numero 3 ja 4 taitavat olla jo kypsiä myös!
Kommentit
Lähetä kommentti