Vesiliukumäki ja silloin ennen

Viikonloppua vietimme perinteisesti maaseudulla. Ei niin perinteinen juttu oli, että 91-vuotias isoäitini oli paikalla myös.  Hän oli meidän tapaamme vähän viilentymässä, kun nämä kerrostaloasunnot eivät usein ole mukavimmasta päästä näin pitkillä helteillä.

Ikäeroa nuorimman ja vanhimman viikonlopun viettäjän välillä oli näin ollen noin 90 vuotta. Voin kertoa, että kaikki meni oikein hienosti. Isoäidilläni oli katseltavaa lapsenlapsenlapsissa, tai ainakin uskon, ettei ainoa paikalla oleva lapsenlapsi, 36 vuotta, tarjonnut enää samanlaista silmäniloa :D

Aluksi lähtöämme hidasti sähkökatkos kohteessa. Se ei onneksi kestänyt kuin noin tunnin, mutta kolmenkympien helteillä ruokien säilytys muodostuu äkkiä ongelmaksi, jolloin emme olisi voineet tuosta vain tupsahtaa kylään.

Lapsista huisin hauskaa oli ehdottomasti "vesiliukumäki". Mäki löytyi paikallisesta kirppisryhmästä parilla kympillä, ja ei kun mäen toinen pää kahluualtaaseen! Onneksi Naakalla ja Touhilla on voimissaan oleva pappa, joka jaksoi nostaa Touhin laskemaan uudestaan ja uudestaan.

Lasten isomummo kulki rollaattorillaan kahluualtaan äärelle ja seurasi muutenkin menoa silmä tarkkana. Ensi ujostelustaan päästyään "Kikka-mummi" (Touhin väännös tämän isomummin nimestä, joka ei muuten ole Kirsi tai Kirsti ;) oli suosikki koko vierailun ajan.

Me kaikki nukuttiin hyvin ilmalämpöpumpun kosteudenpoistomoodin ansiosta - tosin Touhi oli herännyt aikaisin lauleskelemaan, mutta nukahtanut sitten uudestaan.

Lapsilla on mummolassaan aika paljon leluja, jotka ovat kivaa vaihtelua omille leluille kotona. Mielestäni tämä on hyvä juttu, juurikin sen vaihtelun takia. Pihalla on juttuja suorastaan enemmän kuin minulla ja sisarellani siellä lapsena oli ;)

Naakka ja Touhi tykkäävät kovasti molemmista isovanhemmistaan. Meillä on onnea, kun isovanhemmat ovat vielä suhteellisen hyväkuntoisia, ja muutama isoisovanhempikin löytyy.

Aina kun kokoonnutaan yhdessä, sivuaa puhe tämän tästä nykyaikaa ja entisaikoja. Isomummi ihasteli poikani pulleita reisiä ja vertasi häntä sota-ajan lapsiin, jotka olivat usein taaperoina tikkulaihoja, kun ruokaa oli liian vähän On vaikeaa edes kuvitella, millainen huoli ravinnon hankkimisesta sen ajan vanhemmilla oli.

Puhetta tuli myös juurikin leluista. Sellaisia leluja kuin nykyään, ei lasteni isovanhempien tai isoisovanhempien aikana ollut, mutta lasteni kotipihassa on rengaskeinu kuten myös heidän isoäitinsä pihassa tehtaantyöläisten asuinalueella oli, kun hän oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa lapsi.

Isoäitini taas asui lapsena eräällä kasarmialueella. Siellä oli lapsille keinu, kiikkulauta ja hiekkakasa (sotilaat rakensivat ja pitivät kunnossa myös) sekä paljon mielenkiintoisia leikkipaikkoja. Eri aikakausien lapsuudet olivat erilaisia, mutta niin samanlaisia myös.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys