Blogini nyt

Blogini on ollut olemassa jo joulukuusta 2011 asti. Veikkaan, että se on blogille aika pitkä elinkaari. Idea blogistani syntyi, kun olin silloisen puolisoni kanssa Pariisissa pitkää viikonloppua viettämässä. Silloin keksin blogilleni nimen.

Se taisi olla vain "jos bloggaisin" -leikki. Kuitenkin, ajattelin silloin, että Rouva Niskasen täytyy tulla kaapista ulos niskoineen ja persoonallisuuksineen. Tykästyin blogin kirjoittamiseen heti - se tuntui hyvältä ja terapeuttiselta.

Kuten elämä, myös blogin aihepiiri on hieman muuttunut vuosien aikana. Suurin syy siihen taitaa olla, että rva oli blogin alkaessa voimakkaista niskaoireista kärsivä 29-vuotias parisuhteellinen nuori nainen, nyt lievästi mutta kroonisesti selkä- ja niskavaivainen 36-vuotias eronnut kahden lapsen äiti.

Blogini ei ole koskaan ollut huippusuosittu, mutta tunnen silti kirjoittavani joukolle lukijoita. En oikeastaan tiedä, kuka (äitini lisäksi tietty) seuraa minua säännöllisesti, eikä sillä ole suurta väliä. On kivaa, jos voin tarjota lukuhetken ihan kenelle tahansa =)

Olen näihin päiviin asti pysynyt anonyymina, eli blogistani ei selviä, keitä me oikeasti ollaan. Tai sen verran ehkä, että olen "maalta" vuonna 2001 Helsinkiin muuttanut nainen, ja asun perheineni edelleen Helsingissä.

Anonyymiys jatkukoon, mutta jos joku kirjoittaa minulle sähköpostia, olen aina vastannut etunimelläni. Tämä siksikin, että yleensä kirjoittajat ovat olleet vaikeiden niskaongelmien kanssa kamppailevia henkilöitä, joita haluan kunnioittaa vastaamalla ihan itse.

Blogini suunta tulevaisuudessa? Luulen, että blogini ei tästä valtavasti muutu. Punaisena lankana on edelleen niskan retkahdusvamman jälkitila ja sitä kautta elämä sen kanssa sekä kuntoutus. Tässä on onnekseni tullut pientä edistystä jatkuvasti.

Haluan jakaa asioita elämästäni sellaisina kuin ne ovat. Välillä tehdään kaikenlaista, välillä pohdin milloin mitäkin ja muistelen menneitä tai unelmoin tulevasta.

Blogini on tekstipainotteinen - prosessoituja ja tarkasti suunniteltuja kuvia täältä ei useinkaan löydy. Haluan kuitenkin myös kuvata pieniä otoksia elämästäni rajaten pois kuvat, joista minut tai läheiseni voisi tunnistaa. En myöskään halua tuotteistaa itseäni vaan pysyä kaltaisenani amatööribloggaajana.

Kiva kun olette mukana!


Kommentit

  1. Kyllä mäkin luen sun blogia säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka en olekaan "äiti". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mulla on toinenkin lukija, farmari ;) :D Käyn blogissasi säännöllisesti, mutta se on vähän vaarallinen paikka, sillä eläinkuume iskee...

      Poista
  2. Täällä on myös yksi vakiolukija vaikken edustakaan kohderyhmää ^^

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys