Eväitä, kiinantuliaisia ja keilailua

Maanantai ja tiistai olivat rva:n perheessä siinä mielessä erikoisia, että pakkasin kumpanakin päivänä lapsosille päiväkotiin eväät. Näin oudokseltaan homma oli jopa ihan hauskaa, jatkuvana no thank you!

Tiedän toki, että suurimmassa osassa maailmaa tämä on arkea. Tosin käsittääkseni päiväkotieväät eivät ole ehkä niin arkisia - monissa "eväsmaissa" päivähoidossa on vain murto-osa lapsista. Ollessani Norjassa pari kesää vuonna 1 ja 2 (oikeasti -02 ja -04), pääsin hieman tutustumaan eväspakkailun ihmeelliseen maailmaan.

Käytännössä tämä tarkoitti isäntäperheessäni neljää muovipussia (4 lasta), joissa oli kaksi vaalean leivän palaa päällekkäin ja välissä Nutellaa. Juomana oli vesijohtovesi. En nyt ala luennoimaan, mutta sanonpa vain, että suomalainen kouluruoka on oikein hyvää riippuen siitä, mihin sitä vertaa.

Itse syön muuten lounaani aina työpaikkaruokalassa. Se on työpaikallani hyvin edullinen - mielestäni myös hintansa väärti. En ole koskaan tykännyt syödä eväslounaita, joten tilanne on omalta kannaltani oikein hyvä.

Lasten mielestä kaksi päivää eväsruuilla oli ihan bueno juttu. Luulen, että he ajattelivat olevansa kaksi päivää retkellä. Kuvassa on Naakan tiistain lounas. Hän muuten söi kaikki eväät molempina päivinä. Touhilta tuli takaisin jotakin.

Torstaina säännöllisesti Kiinassa työnsä puolesta matkustava ystäväni tuli meille käymään. Kuten melkein aina, tuliaiset käsittivät teetä. Tuo kuvan tee oli mielenkiintoinen - se oli pakattu pienen karkkipussin tapaiseen pussiin.

Pussista ilmestyi kuivattu taateli, litsi-luumu sekä kaksi minulle tuntematonta kuivattua hedelmää. Sen lisäksi siellä oli kristallimainen sokerinpala, kukka ja teepussi. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen teesekoitus, joka myös maistui hyvältä.

"Mausteeksi" saan aina kuulla tarinoita pohjoiskiinalaisesta elämästä. Tämän tyyppisiä sekoituksia tarjoillaan kuulemma ravintoloissa, ja näitä juodaan yleensä isoista, levenevistä teekupeista. Myös jokainen kauppa myy näitä, ja yhteen annokseen voi hyvin kaataa useamman kupillisen kuumaa vetä.

Tänään kävin työn merkeissä keilahallilla. Pääsin itsekin pelaamaan, mikä oli oikein hauska tapa lopettaa perjantai. Tosin en mennytkään suoraan kotiin, vaan uimahalliin. Totesin, etten millään saa itseäni hallille, mikäli menen sitä ennen kotiin.

Uinti tuntuu juuri nyt todella mukavalta jutulta. Ainoa ärsytys oli aikuiset ja oikein fiksun oliset  ihmiset, jotka eivät kyenneet uimaan omilla "kaistoillaan", vaikka periaatteessa uimaan olisi mahtunut siinä kohtaa kolme rinnakkain. En oikein käsitä, miksi se on niin vaikeaa. Ei ole kivaa, kun joutuu pujottelemaan päästäkseen eteenpäin.

Nyt viikonloppuna suunnittelin aluksi meneväni kirjamessuille - sitten pohdin, etten ehkä viitsikään. Mitä jos vain oleskelisi? Olen todennut, että yksi eron hyvistä puolista ovat ehdottomasti vapaat. Akkujen lataaminen joka toinen viikonloppu on kivaa ja tulee enemmän kuin tarpeeseen.

PS. Ei ole sellaista kertaa, etten olisi lohkaissut kynsiäni keilapallon kansa - niin kävi nytkin.