Kiekkoa, koronaa ja kausiflunssaa
Tämän viikon tiistaina minulla oli poikkeuksellista ohjelmaa: kävin lätkämatsissa! En voi sanoa ymmärtäväni lajista paljoakaan, mutta mikäli Suomi pärjää mm-kisoissa, katson yleensä viimeiset matsit.
Lätkämatsissa olen ollut aiemminkin, ala-asteikäisenä :D Tämä oli toinen kerta, kun toinen joukkueista oli Jokerit. Välissä vuosikymmen on vaihtunut kolme kertaa, Jokereiden silloiset pelipaidat pukee päälleen vain joukko ikäisiäni katsojia (tämä on aika hauskaa) ja koko liigakin on eri.
Jääkiekko on nopea peli. En älyäisi maalejakaan, ellei katsomo hurraisi. Ymmärrän kyllä rännit ja ylämummot...
Hauskinta matsissa taisi olla kuitenkin oheistekeminen: erätauko ja herkkuostokset (rva tosin tyytyi teehen), musiikki (onpas se nykyään taidokasta) ja ylipäätänsä se, että lapset olivat kotona hyvässä hoidossa ja minä jossakin muualla.
Sekä työ- että kotiviikko on kulunut paljolti koronauutisten merkeissä. Oikeastaan uutiset eivät enää anna asiasta uutta ja ihmeellistä tietoa. Työpaikalle on tullut käsidesit ja nestesaippuaa, kotona olen vaihtanut käsipyyhkeitä useammin kuin tavallisesti.
Periaatteessa on mahdollista, että joutuisin työpaikaltani koronakaranteeniin. Uskon, ettei näin tapahdu, mutta siihen on varauduttu. Työskentelen paikassa, jossa ihmiskontakteja on paljon, eikä normaalimmiltakaan tartuntataudeilta voi kokonaan välttyä.
Lapset pesevät käsiään ihan kiitettävästi. Molempien päivähoitopaikoissa on jo valmiiksi hyvä käsipesukäytäntö, ja kehotan lapsia myös kotona menemään käsipesulle tuon tuosta (en nyt sentään ihan koko ajan).
Kaikesta hygieniasta huolimatta Naakkaseen iski kausiflunssa. Hän oli tänä aamuna niin tukkoinen ja pärskivä, että päätin jäädä hänen kanssaan kotiin. Kuten arvata saattaa, Naakka oli onnellinen ja Touhi veti kilarit...haimme Touhin kotiin tavallista aikaisemmin.
Päivällä rupesin itse olemaan todella väsynyt. Päätin mennä päiväunille. Naakkaa rupesi tietenkin pelottamaan laajassa kerrostalokolmiossamme. Kun muu ei auttanut, käskin hänen tulla myös lepäämään.
Ihme ja kumma, Naakka nukahti viereeni puoleksitoista tunniksi! Hän lopetti päiväunet kertarysäyksellä kolmevuotiaana ja nukkuu ainoastaan autossa. Olimme kerrankin todella virkeitä koko loppupäivän.
Touhia hakiessamme pysähdyimme hetkeksi puistoon nauttimaan auringosta. Täytyy sanoa, että ihmiset ovat heti paljon hymyilevämpiä, kun aurinko pitkän pimeän ajan jälkeen paistaa!
PS. Voisin kyllä mennä katsomaan jääkiekkoa uudestaankin!
PPS. Minä muuten omistan omankin käsidesin, jota en koskaan muista ottaa mukaan mihinkään - onneksi julkiset tahot huolehtivat nyt asiasta niin hyvin.
PPPS. Kun jompikumpi lapsista on kipeänä, hän saa jonkun herkun, jota ei osteta sillä kerralla toiselle lapselle - Naakka valitsi pääsiäismunan. Touhi muuten valitsee aina Kismet-patukan, hänellä on jotenkin perinteinen suklaamaku.
Lätkämatsissa olen ollut aiemminkin, ala-asteikäisenä :D Tämä oli toinen kerta, kun toinen joukkueista oli Jokerit. Välissä vuosikymmen on vaihtunut kolme kertaa, Jokereiden silloiset pelipaidat pukee päälleen vain joukko ikäisiäni katsojia (tämä on aika hauskaa) ja koko liigakin on eri.
Jääkiekko on nopea peli. En älyäisi maalejakaan, ellei katsomo hurraisi. Ymmärrän kyllä rännit ja ylämummot...
Hauskinta matsissa taisi olla kuitenkin oheistekeminen: erätauko ja herkkuostokset (rva tosin tyytyi teehen), musiikki (onpas se nykyään taidokasta) ja ylipäätänsä se, että lapset olivat kotona hyvässä hoidossa ja minä jossakin muualla.
Sekä työ- että kotiviikko on kulunut paljolti koronauutisten merkeissä. Oikeastaan uutiset eivät enää anna asiasta uutta ja ihmeellistä tietoa. Työpaikalle on tullut käsidesit ja nestesaippuaa, kotona olen vaihtanut käsipyyhkeitä useammin kuin tavallisesti.
Periaatteessa on mahdollista, että joutuisin työpaikaltani koronakaranteeniin. Uskon, ettei näin tapahdu, mutta siihen on varauduttu. Työskentelen paikassa, jossa ihmiskontakteja on paljon, eikä normaalimmiltakaan tartuntataudeilta voi kokonaan välttyä.
Lapset pesevät käsiään ihan kiitettävästi. Molempien päivähoitopaikoissa on jo valmiiksi hyvä käsipesukäytäntö, ja kehotan lapsia myös kotona menemään käsipesulle tuon tuosta (en nyt sentään ihan koko ajan).
Kaikesta hygieniasta huolimatta Naakkaseen iski kausiflunssa. Hän oli tänä aamuna niin tukkoinen ja pärskivä, että päätin jäädä hänen kanssaan kotiin. Kuten arvata saattaa, Naakka oli onnellinen ja Touhi veti kilarit...haimme Touhin kotiin tavallista aikaisemmin.
Päivällä rupesin itse olemaan todella väsynyt. Päätin mennä päiväunille. Naakkaa rupesi tietenkin pelottamaan laajassa kerrostalokolmiossamme. Kun muu ei auttanut, käskin hänen tulla myös lepäämään.
Ihme ja kumma, Naakka nukahti viereeni puoleksitoista tunniksi! Hän lopetti päiväunet kertarysäyksellä kolmevuotiaana ja nukkuu ainoastaan autossa. Olimme kerrankin todella virkeitä koko loppupäivän.
Touhia hakiessamme pysähdyimme hetkeksi puistoon nauttimaan auringosta. Täytyy sanoa, että ihmiset ovat heti paljon hymyilevämpiä, kun aurinko pitkän pimeän ajan jälkeen paistaa!
PS. Voisin kyllä mennä katsomaan jääkiekkoa uudestaankin!
PPS. Minä muuten omistan omankin käsidesin, jota en koskaan muista ottaa mukaan mihinkään - onneksi julkiset tahot huolehtivat nyt asiasta niin hyvin.
PPPS. Kun jompikumpi lapsista on kipeänä, hän saa jonkun herkun, jota ei osteta sillä kerralla toiselle lapselle - Naakka valitsi pääsiäismunan. Touhi muuten valitsee aina Kismet-patukan, hänellä on jotenkin perinteinen suklaamaku.
Kommentit
Lähetä kommentti