Pienten lasten vanhempien yksinäisyys - pikkulapsitoiminta

Olen havainnut, että moni pienten lasten kotona oleva huoltaja kokee olevansa yksinäinen...ja samalla välttelee kaikenlaisia vanhempaintapaamisia kuin ruttoa.

Tämä on tietysti vähän provokatiivinen aloitus, se ei ole kuitenkaan tarkoitukseni. Kaikille eivät MLL:t ja sen sellaiset edes sovi - osalla on jo valmiiksi sen verran kotona olevia kavereita, että päivät sujuvat hyvin.

Huom. kirjoitukseni perustuu suuren kaupungin tilanteeseen - toisaalta, olen havainnut, että täälläkin on paljon yksinäisiä.

Kun Naakka oli 6 kuukautta vanha, muutimme kokonaan uudelle alueelle. Minulle ei ollut kerennyt muodostua yhteisöä edellisellekään aluelle, koliikkivauvan kanssa ei jaksanut sosiaalistua. 

Uudella alueella, jossa asumme edelleenkin, toimi sekä leikkipuiston kerho että MLL:n kerho. Sen sijaan kauppakeskus tms. puuttui kokonaan. Muut käyntikohteet olivat Alepa, R-kioski ja apteekki. 

Päätin, että samassa tilanteessa olevien vanhempien tapaaminen on meille hyväksi, ja tungin itseni sekä leikkipuiston vauva-aamuun että MLL:n kerhoon (nimesimme Naakan isän kanssa sen uudelleen Mannerheim-kerhoksi ;) ) 

Tapaamisiin meneminen jännitti aivan helevetisti, rva ei ole koskaan ollut sinut uusien sosiaalisten tilanteiden kanssa. Lisäksi pahat kielet olivat laulaneet, että perhekerhot ovat paikkoja, joissa pahansisuiset mammat ottavat keskenään yhteen, eikä muuta juuri tehdä ;) 

No, näistä kamalista vauvatapaamisista tuli lopulta tilanteeni pelastus. Jaksoin elää päivät eteenpäin (minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus sekä postraumaattinen stressireaktio vaikeasta raskaudesta ja synnytyksestä), kun pääsin kaksi kertaa viikossa laskemaan vauvani lattiamatolle ryömimään muiden vastaavien tyyppien kanssa.

Samalla sain viikoittain havaita, että vauvani vaikuttaa sopivan hyvin muiden joukkoon, eli olen luultavasti onnistunut hänen kanssaan ihan hyvin tähän asti.

Ne äidit ja isät - niistä muodostui hiljalleen ihmisiä, joiden kanssa juteltiin myös ulkosalla ja myöhemmin hiekkalaatikolla. Myöhemmin tulivat ensimmäiset kyläilyt. Sitten jännitettiin päiväkotipaikkoja ja otettiin vastaan pienempiä sisaruksia...ja taas kohdattiin vauva-aamuissa.

Nyt suhtaudun Naakan tulevaan koulun aloitukseen rauhallisesti. Tiedän monia perheitä, jotka ovat samassa tilanteessa. He ovat kulkeneet kanssamme jo melkein seitsemän vuoden ajan <3 

Lopuksi, koska olin kuullut pikkulapsitoiminnasta niin paljon negatiivista, päätin edetä positiivisella asenteella. Lähestyin ystävällisesti, kehuin sitä, mikä muissa vaikutti hyvältä ja tietenkin heidän lapsiaan. Sain vastakaikua ja huomasin, että minun seuraani halutaan tulla.

Omassa kotitalossani menin asukasyhdistykseen (en ole kuitenkaan aktiivi)  asuintaloni lasten asialla. Olen ollut mukana ajamassa leikkipaikka-asioita ja tusseja, paperia ja sen sellaista kerhohuoneellemme. Meillä on myös yhteinen whatssap-ryhmä ja tapaamme edelleen.

Mitä olen kaikesta tästä saanut? No, olen saanut varsin mukavan pikkulapsiajan. Vaatii kestävyyttä järkätä leikkitreffejä työpäivän jälkeen, mutta lapset tulee hoidettua paljon chillimmin, kun niillä on kavereita. 

Olen saanut käytännössä havaita, että hyvällä saa itsekin hyvää. No, joskus harvoin se ei onnistunut. En saanut kontaktia samanikäisen tytön äitiin, kun en hurrannut täysillä täysimetykselle, täysluomuruualle, perhepedille ja 7 vuoden ehdottomalle kotonaololle lapsen kanssa ;) No, en tivannut vastaankaan, mutta varsinkin tuo viimeinen oli jo liian kova pala myötäillä jopa rva:lle - siis kaikki muut vaihtoehdot olivat kuulemma s**tanasta :D Aina ei voi onnistua. 

Yleisesti ottaen kaikki on kuitenkin sujunut todella hyvin valitsemallani tiellä. Tuntuu, että vaivannäköni on palkittu, ja perheeni on mukava asua täällä. Tekstistäni voi varmaankin päätellä, suosittelenko pikkulapsitoimintaa, jos tarkoituksena on torjua vaikkapa yksinäisyyttä :) 

PS. Touhi on kulkenut sisarensa jälkeen ihan samat tapaamiset, ja taas tuli kavereita.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys