Bongaa nalle ja sen sellaista

Touhi, elokuussa 4 vuotta, on varsin hauska pieni poika. Hän elää keskellä leikki-ikää. Olen huomannut, että hän leikkii paljon enemmän mielikuvitusleikkejä kuin Naakka on leikkinyt.

Mielikuvitusleikeissä seikkailevat varsinkin rosvot ja poliisit. Touhilla on legopoliisiasema, jonka joulupukki toi hänelle viime jouluna. Sitä oli kiire päästä kokoamaan. Se ja aiemmin saatu legopaloasema ovat olleet Touhin suosikit.

Kerran Touhia kiukutti illalla. Ongelmana oli, kuten yleensä, iltatoimet. Menin Touhin leikkien luokse taskulampun kanssa. Kerroin, että vaikka hän menee iltapuuhiin, paloasemalla valvotaan. Asetin taskulampun paloaseman taakse, jolloin näytti kuin paloasemalla olisi ollut valot.

Tämän jälkeen valo on ilmestynyt joko poliisi- tai paloasemalle monena iltana viikossa.


Kävelin tänään pitkästä aikaa puutarhapalstalleni. Edellisestä käynnistä on pari viikkoa, ja sitä ennen en käynyt tsekkaamassa palstaa moneen kuukauteen.

Syksyllä, marraskuussa, istutin noin 30 kukkasipulia ympäri palstaa. Krookuksia ja narsisseja lähinnä, jotta keväällä olisi paljon kukkia. Kevät tulikin yllättävän aikaisin tänä vuonna. En oikein osaa laskelmoida, koska kevätkukkani mahdollisesti kukkisivat.

Perillä huomasin, että palstallani näkyy varsin monta vihreätä alkua - muistaakseni niissä kohdissa, joihin tungin kukkasipuleita loppuvuodesta. Yhtän kukkaa ei sen sijaan ollut vielä näkyvissä, mikä on minulle ok maaliskuussa.

Hetken pyöriskeltyäni huomasin, että minun palstallanihan on itse asiassa kukkiva kukka. Surkeana lajitunnistajana viestitin äidilleni, joka tunnisti kasvin heti lumikelloksi.

Sain palstan viime vuonna huhtikuussa, joten en edes tiennyt, että palstallani on lumikello. Se oli varmaankin ehtinyt kukkia jo siihen mennessä, kun sain palstan. On todella mielenkiintoista, että toisena vuonnakin maasta nousee kaikenlaisia yllätyksiä.



Koska olemme eristyksessä (siis sellaisessa, jonka Suomen valtio tällä hetkellä määrää), on elämämme ollut joiltain osin erilaista kuin yleensä.

Olemme toki kuunnelleet uutisia ja valtaosa niistä kuulostaa absurdeilta - en arvostele uutisten laatua, vaan peilaan tilannetta normaaliin. Jos minulta olisi vuoden alussa kysytty, millaisia uutisotsikoita arvelen keväälle, en olisi todellakaan arvellut, että Uusimaa eristetään muusta Suomesta maaliskuussa.

En myöskään olisi arvannut, että lapsemme eivät saa nähdä kavereitaan tai että siirryn itse etätyöhön ammatista, jota ei ole varmaankaan koskaan aiemmin toteutettu etätyönä. Muutos on tapahtunut alle kahdessa viikossa, ja siinä on varmasti sulattelemista pitkäksi aikaa.

Me Niskaset olemme päättäneet ottaa tilanteessa päivän kerrallaan. Esimerkiksi tänään päätin siirtää Naakan Nalle Puhin ikkunaan, koska nyt täytyy ulkoillessa bongata mahdollisimman paljon nalleja :)


PS. Luen Touhille 2-3 satua joka ilta - mikä vain käy.

PPS. En tohtinut ottaa palstalla kuvaa sinne viemistäni tiiliskivistä. Maalatuista betonitiilistä oli lähtenyt talven aikana maali, ja yksi punatiiliskivi oli mennyt talven aikana pieniksi palasiksi - se tietää siivoushommia.

PPPS. Emme ole vielä olleet varsinaisella nallekävelyllä, mutta nyt alkaa tuntua, että sellaiselle tässä on melko pian mentävä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe