Vaatteiden alkutuotannon suunnittelua ja kausivaatteita
Olen tässä pidempään pohtimut, että paras tapa vaikuttaa tekstiilituotteiden tuotanto-oloihin olisi ommella itse.
Rva:n suhde ompelukoneisiin on ollut käytännössä aina hyvin vaikea. En oikein tykännyt siitä koulussa, ja yläkoulun seiskaluokan kässänope tappoi viimeisenkin kiinnostuksen lajiin ihan vain olemalla ynseä.
Sen jälkeen olen lähinnä lyhentänyt ompelukoneella farkkuja, tosin en ole vuosiin tehnyt sitäkään.
Pikkuhiljaa asenteeni on muuttunut. Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, Naakka on intoutunut Melukylän lapsista ja vanhan näköisistä vaatteista. Luulen, etten vielä pitkään aikaan kykene minkäänlaisiin vaatteisiin, mutta neulatyynyn sain sentään eilen ommelluksi vanhasta tyynyliinasta (siitä saa vielä muutakin).
Mikähän voisi olla seuraava ompelutyö (sitten kun on hankittu täytettä neulatyynyn sisälle)? Ehkäpä se voisi olla hiusdonitsi tai kauppakassi. En kuitenkaan viitsisi ommella mitään sellaista, mikä ei oikeasti tule käyttöön meillä.
Käytännössä en myös osaa ompelusanastoa. Toisaalta, sitähän voi oppia aina uuden työn mukana. Hyvin rajallista tuo aikakin vielä on - kulutettuani kokonaiset 30 minuuttia ompelukoneen kanssa minulla oli vieressäni kaksi raivoissaan olevaa lasta ja kasa syytöksiä, kun en huomioi heitä, että sillälailla.
Yleisesti ottaen aika on jälleen mennyt vuodenaikavaatteiden haalimiseen ja karsintaan. Nyt molemmilla lapsilla taitaa olla sopivat kevättakit, ulkohousut, lenkkarit ja lippikset. Paksuimmat ja loppuvuodestakin sopivat toppavaatteet ripustin jo vaatekaappiin odottamaan ensi talvea.
Itse pohdin, josko opettelisin vähän taas käyttämään hameita ja mekkoja. Koko talvi on vierähtänyt farkuissa, ja olen parhaimmillaan niiden kanssa nukkumaanmenoon saakka. Olen hieman laiska vaihtamaan vaatteita.
Olen myös mestari unohtamaan projekteja. Minulla on koko talven ollut unohdettuna sukkaprojekti - lupasin neuloa isälleni uudet villasukat (neuloin edellisetkin, mutta siitä on noin 10 vuotta). No, toinen sukka on valmiina, ja toinen sietäisi valmistua edes joskus. Toisaalta, nyt ei ole villasukka-aika, ja isääni en sattuneesta syystä näe vähään aikaan...että sain taas lisäaikaa.
PS. Tarvitsen kaupasta ainakin jonkinlaista täytevanua ja kuminauhaa, jos aion joskus ommella hiusdonitsin.
PPS. Toisen eteisen lipastonlaatikon muuttaminen Touhin hanska- ja hattulaatikoksi on myös ollut käynnissä, mutta näemmä en saa aikaiseksi sitäkään.
PPPS. Viljelyasiat polkevat paikallaan - tomaatin- ja meloninsiemenet eivät jotakin syystä idä.
Rva:n suhde ompelukoneisiin on ollut käytännössä aina hyvin vaikea. En oikein tykännyt siitä koulussa, ja yläkoulun seiskaluokan kässänope tappoi viimeisenkin kiinnostuksen lajiin ihan vain olemalla ynseä.
Sen jälkeen olen lähinnä lyhentänyt ompelukoneella farkkuja, tosin en ole vuosiin tehnyt sitäkään.
Pikkuhiljaa asenteeni on muuttunut. Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, Naakka on intoutunut Melukylän lapsista ja vanhan näköisistä vaatteista. Luulen, etten vielä pitkään aikaan kykene minkäänlaisiin vaatteisiin, mutta neulatyynyn sain sentään eilen ommelluksi vanhasta tyynyliinasta (siitä saa vielä muutakin).
Mikähän voisi olla seuraava ompelutyö (sitten kun on hankittu täytettä neulatyynyn sisälle)? Ehkäpä se voisi olla hiusdonitsi tai kauppakassi. En kuitenkaan viitsisi ommella mitään sellaista, mikä ei oikeasti tule käyttöön meillä.
Käytännössä en myös osaa ompelusanastoa. Toisaalta, sitähän voi oppia aina uuden työn mukana. Hyvin rajallista tuo aikakin vielä on - kulutettuani kokonaiset 30 minuuttia ompelukoneen kanssa minulla oli vieressäni kaksi raivoissaan olevaa lasta ja kasa syytöksiä, kun en huomioi heitä, että sillälailla.
Yleisesti ottaen aika on jälleen mennyt vuodenaikavaatteiden haalimiseen ja karsintaan. Nyt molemmilla lapsilla taitaa olla sopivat kevättakit, ulkohousut, lenkkarit ja lippikset. Paksuimmat ja loppuvuodestakin sopivat toppavaatteet ripustin jo vaatekaappiin odottamaan ensi talvea.
Itse pohdin, josko opettelisin vähän taas käyttämään hameita ja mekkoja. Koko talvi on vierähtänyt farkuissa, ja olen parhaimmillaan niiden kanssa nukkumaanmenoon saakka. Olen hieman laiska vaihtamaan vaatteita.
Olen myös mestari unohtamaan projekteja. Minulla on koko talven ollut unohdettuna sukkaprojekti - lupasin neuloa isälleni uudet villasukat (neuloin edellisetkin, mutta siitä on noin 10 vuotta). No, toinen sukka on valmiina, ja toinen sietäisi valmistua edes joskus. Toisaalta, nyt ei ole villasukka-aika, ja isääni en sattuneesta syystä näe vähään aikaan...että sain taas lisäaikaa.
PS. Tarvitsen kaupasta ainakin jonkinlaista täytevanua ja kuminauhaa, jos aion joskus ommella hiusdonitsin.
PPS. Toisen eteisen lipastonlaatikon muuttaminen Touhin hanska- ja hattulaatikoksi on myös ollut käynnissä, mutta näemmä en saa aikaiseksi sitäkään.
PPPS. Viljelyasiat polkevat paikallaan - tomaatin- ja meloninsiemenet eivät jotakin syystä idä.
Kommentit
Lähetä kommentti