Astrid Lindgrenin aika

Tyttäreni alkaa saavuttaa oikein mukavan iän - hän on nyt mieltynyt Melukylän lapsiin. Minulla on dvd:nä valmiina jo Melukylän lasten kesä ja Astrid Lindgreneistä myös Ronja Ryövärintytär. 

Katselin Melukylän lapsia itse hieman vanhempana, ehkä 8-vuotiaana. Syynä oli, että sarjat oli kyllä tekstitetty, mutta ei dubattu kuten nykyään. Naakka ei pysty vielä lukutaidollaan lukemaan tekstityksiä, joten dubbaukset ovat hyvin tervetulleet. 

Meillä on Melukylän lasten kesä, mutta ei talvea. Itse asiassa omassakin lapsuudenkodissani oli näin. Ajattelin kuitenkin, että voisin tilata sen talvenkin, sitähän olisi mukavaa itsekin katsella, kun sitä on katseltu paljon vähemmän. 

Ronja Ryövärintyttären Naakka hokasi aiemmin, jo pari vuotta sitten. Siinä on jonkin verran pelottavia kohtia, mutta ilmeisesti ei liian. 

Astrid Lindgrenin satujen maailma on ajankuvana koukuttava. Tällä hetkellä Naakka ihailee eniten sitä, kun lapset kulkevat paljain jaloin. Hän haluaa päästä kokeilemaan kesällä, miltä paljasjalkaelämä eri pinnoilla tuntuu. Hänellä on toki ollut lupa aiemminkin, mutta Naakka ei ole itse tykännyt.

No, hän haluaisi näemmä nyt myös 1920-luvun tyylisen mekon. Se onkin monimutkaisemmin toteutettava toive - en ole yhtään ompeluihminen. Meillä on kyllä ompelukone kaapissa - Naakan isä ompeli sillä teekkarihaalariinsa merkkejä 20 vuotta sitten. 

Itseäni kiehtoo ajankuva - kaikki näyttää kovin selkeältä 1920-luvun maaseudulla, vaikka oman sukuni esimerkit ovat kyllä tuona aikana eläneet Melukylää suuremmassa köyhyydessä...eikä selkeys ole varmaankaan näyttäytynyt kovin ilmeisenä.

Elämä ilman juurikin tuota edellisessä kirjoituksessani mainitsemaa tekniikkaa kuulostaa monin tavoin nykyistä järkevämmältä. Ihminen on siellä, missä hänen pitääkin olla eikä jossakin virtuaalisessa välimuotomaailmassa...näin voivat rva:n ajatukset vaihdella päivittäin :D 

Tuen mielelläni Naakan Astrid Lindgren -harrastusta. Hän tulee vähintäänkin saamaan paljon ajatuksia, ideoita leikkiin, ja kaikilla tarinoilla on onnellinen loppu (Veljeni Leijonanmielestä en ole ihan varma). 

Luulen, että meillä liihotellaan ensi kesänä kesämekossa (joka on mahdollisimman lähellä toivottua) ja toivottavasti leikitään myös metsässä Ronja Ryövärintyttären tyyliin. Katsotaan, mitä vielä näkemöttömät ja lukemattomat tarinat meille tuovat.

PS. Saatamme lukea Melukylän lapset kokonaisuudessaan ennen kuin hankin uuden dvd:n.

PPS. On hauska vaihe, kun lapsi ihastuu ihmisten näyttelemiin elokuviin piirrettyjen sijaan.

PPPS. On mukavaa, kun voi oman lapsen myötä viipyillä oman lapsuuden suosikeissa.