Omissa oloissa

Introverttiys on asia, josta en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. Vaikka hakeudun useimmiten seuraan, olen huomannut tarvitsevani aikaa, jolloin minun ei tarvitse pohtia sosiaalisia kiemuroita tai sen sellaista.

Nyt, kun sosiaalinen tilanne on aiempaa rajoittuneempi, en huomaa kaipaavani niin kovasti sitä, että olisin kamalasti ihmisten parissa. Tähän toki täytyy lisätä, että koska en ole yksineläjä, en sinänsä joudu kohtaamaan totaalista yksinäisyyttä, mikä olisi varmasti paljon, paljon vaikeampaa.

Nautin, kun saan käydä puutarhapalstalla yksin. Yksinäinen kävely ja pelkkien kasvien (tällä hetkellä kuolleiden rikkakasvien) parissa oleminen on mielestäni hauskinta kasvukaudella ikinä. Tämä on siksikin hyvä juttu, että koska kesäfestarit, ihmisjoukot rannalla tai huvipuistoissa eivät ole kiehtoneet, olen minäkin löytänyt kesästä vuodenaikana jotakin upeaa ja ainutlaatuista.

Kun lapset ovat jossakin muualla kuin minun kanssani kotona, en yleensä jaksa olla puhelimessa kenenkään kanssa. Tästä on joku saattanut loukkaantuakin, mutta olen tällä hetkellä jatkuvan pulinan (siellä pulinan seassa on koko ajan pyyntöjä, että "äiti, voisitko...") keskellä, enkä oikein jaksa tunnin mittaisia puheluita kenenkään kanssa, kun olen joskus harvoin yksikseni.

Tämä ei tarkoita, ettenkö kaipaisi oleellista asiaa elämässäni, eli ystäviä. Elämäntilanne on nyt vain sellainen, että en veny moniin asioihin, koska tarvitsen sitä hiljaisuutta ja oman itseni seurassa olemista. Esimerkiksi chatissa kirjoittelun koen helpommaksi, mutta se ei taas ole kaikille luontainen tapa kommunikoida.

Täytyy myöntää, että en ole täysin pettynyt, että Naakalle ei voida järjestää isoja Harry Potter -teemaisia synttäreitä hänen toivomuksensa mukaan :D Toki ne synttärit taitavat olla edessä, kun eristyksestä päästään.

En ollut nuorena (siis teininä) kovin kova menemään. Kävin kotibileissä ja baareissa sen verran, etten näyttänyt täysin kummalliselta. Muistelen, että illan aloittelu kavereiden luona oli hauskempaa kuin itse baarissa olo, jossa musiikki oli niin kovalla, ettei voinut kommunikoida.

Tykkäsin käydä koiran kanssa lenkillä ja puuhastella muutenkin eläinten kanssa. Tykkäsin kyllä viettää aikaa ystävien kanssa, mutta en yöllä, koska olin jo silloin huono nukkuja, enkä saanut otettua menetettyjä yöunia takaisin kovin helpolla.

Omana yksinoloaikana tykkään siivota omaan tahtiini ja lukea. Yleensä keksin kaikenlaista hauskaa, kun saan hetkisen olla omissa ajatuksissani. Jos on kiirettä ja sen sellaista, luova kauteni on ja pysyy poissa.

Touhista ei vielä tiedä, mutta myös Naakka kaipaa selvästi yksinoloa. Eskarista tullessa hän vetäytyy yleensä johonkin nurkkaan leikkimään vähintään puoleksi tunniksi, ja on sen jälkeen taas tyytyväisenä seurassa. Myöskään harrastuksia hän ei oikein jaksa eskaripäivien lisäksi ainakaan vielä.

PS. Olen tällä hetkellä varsin väsynyt monestakin syystä - rairuohot ovat jo olemassa, mutta paljon muuta meillä ei pääsiäisen varalle ole suunniteltu.

PPS. No, se pääsiäismunien etsiminen on pakostakin ohjelmassa, siitä on perheen ohjelmatoimistolta kyselty jo yli viikon verran.

PPPS. Muita ohjelmanumeroita olisi lasten liian pienten vaatteiden perkaaminen - ei nyt ole ehkä ihan lempihommaani.