Asummeko sopivan kokoisessa asunnossa?
Totesimme lasteni isän kanssa tuossa kerran, että valtaosa lastemme kavereista asuu tilavammin kuin me. Meidän alueellamme (kerrostaloja) se tarkoittaa isompia kämppiä tai jopa kaksikerroksisia kerrostaloasuntoja, joita täällä on muutamia.
Alueellamme on myös mahdollista asua pienen kerrostalon alakerroksessa metsänreunassa niin, että asuntoon kuuluu myös pieni piha.
Minä asun lasten kanssa varsin perus-kerrostaloasunnossa, jossa ei ole esimerkiksi saunaa. Talomme on iso, l:n muotoinen ja keskellä on yhteinen piha. Me asumme kolmannessa kerroksessa - emme kovin alhaalla tai ylhäällä. Oikeastaan asumme myös talon keskivälillä, eli emme kummassakaan päädyssä.
Lapset eivät ole valittaneet asunnostaan juuri koskaan. Ainoastaan, kun Naakka on käynyt synttäreillä hienommassa (lähinnä isommassa) kämpässä, hän kyselee vähän aikaa, miksi meillä ei ole sellaista asuntoa.
No, käytännössähän asumisoikeusasunto olisi ainoa mahdollisuutemme sitten joskus. Jos haluamme asua näin keskellä kaupunkia, meillä ei tule olemaan käytännössä mitään mahdollisuuksia ostaa itse.
Asunnon sisällä lapseni eivät ole juuri valittaneet, että meillä olisi liian vähän tilaa. Asunto on melkein 40 vuotta vanha, ja meillä on tilavat huoneet. Tässä voisi asua mielestäni melko hyvin kolmenkin lapsen kanssa (itse asiassa eräs naapuruston perhe elää samankokoisessa neljän kanssa).
Olen pohtinut itse, kärsinkö tilanteesta. No käytännössä en yhtään. Tulen usein kehuneeksi aluettamme kaikille, ketkä jaksavat kuunnella ;) Vähän huoneistokokomme pohdituttaa, lähinnä tulevaisuuden kannalta, sitten kun lapset kasvavat. Toisaalta lähivuodet on turvattu - kaksi koulupöytää mahtuu tänne mainiosti.
Toki joskus mietin, että täytän pian 40 eikä minulla vieläkään ole omakotitaloa ja pihaa - no, minulla on lähistöllä sekä metsä että puutarhapalsta. Voiko yksi ihminen oikeastaan niin paljon toivoa?
Hieman olen kuitenkin suunnitellut, että lapsille voisi olla kiva rakentaa muutama soppi, rauhoittumispaikka. Se, onnistuisiko homma olemassa olevilla tarvikkeilla vai pitäisikö hankkia joku tiipii tms., ei ole vielä minulle selkeytynyt.
En näe, että me tarvitsisimme tulevaisuudessa välttämättä ison asunnon. Ehkäpä tarvitsemme pikemminkin oikeanlaisen ympäristön asunnon ympärillä. Ympäristön, joka tuo tilaa ja inspiroi. Asunto on sitten omaa aikaa ja tilaa varten.
PS. Pitäisi varmaankin kirjoittaa joskus sisustuksesta - mitään oikeaoppista sisustuspostausta rva:n kämpästä ei varmaankaan saa - täällä ei ole harmonista missään :D
PPS. Lapset ovat sisustajia omalla tavallan - tällä hetkellä isompi rakentaa Minecraft-taloa ja pienempi pikkulegoilla jotakin.
PPPS. Minecraft saapui meille eilen, kun Naakka oli sitä jo pitkään kysellyt. Hän meni Minecraft-taidoissaan ohitseni alle vuorokaudessa.
Alueellamme on myös mahdollista asua pienen kerrostalon alakerroksessa metsänreunassa niin, että asuntoon kuuluu myös pieni piha.
Minä asun lasten kanssa varsin perus-kerrostaloasunnossa, jossa ei ole esimerkiksi saunaa. Talomme on iso, l:n muotoinen ja keskellä on yhteinen piha. Me asumme kolmannessa kerroksessa - emme kovin alhaalla tai ylhäällä. Oikeastaan asumme myös talon keskivälillä, eli emme kummassakaan päädyssä.
Lapset eivät ole valittaneet asunnostaan juuri koskaan. Ainoastaan, kun Naakka on käynyt synttäreillä hienommassa (lähinnä isommassa) kämpässä, hän kyselee vähän aikaa, miksi meillä ei ole sellaista asuntoa.
No, käytännössähän asumisoikeusasunto olisi ainoa mahdollisuutemme sitten joskus. Jos haluamme asua näin keskellä kaupunkia, meillä ei tule olemaan käytännössä mitään mahdollisuuksia ostaa itse.
Asunnon sisällä lapseni eivät ole juuri valittaneet, että meillä olisi liian vähän tilaa. Asunto on melkein 40 vuotta vanha, ja meillä on tilavat huoneet. Tässä voisi asua mielestäni melko hyvin kolmenkin lapsen kanssa (itse asiassa eräs naapuruston perhe elää samankokoisessa neljän kanssa).
Olen pohtinut itse, kärsinkö tilanteesta. No käytännössä en yhtään. Tulen usein kehuneeksi aluettamme kaikille, ketkä jaksavat kuunnella ;) Vähän huoneistokokomme pohdituttaa, lähinnä tulevaisuuden kannalta, sitten kun lapset kasvavat. Toisaalta lähivuodet on turvattu - kaksi koulupöytää mahtuu tänne mainiosti.
Toki joskus mietin, että täytän pian 40 eikä minulla vieläkään ole omakotitaloa ja pihaa - no, minulla on lähistöllä sekä metsä että puutarhapalsta. Voiko yksi ihminen oikeastaan niin paljon toivoa?
Hieman olen kuitenkin suunnitellut, että lapsille voisi olla kiva rakentaa muutama soppi, rauhoittumispaikka. Se, onnistuisiko homma olemassa olevilla tarvikkeilla vai pitäisikö hankkia joku tiipii tms., ei ole vielä minulle selkeytynyt.
En näe, että me tarvitsisimme tulevaisuudessa välttämättä ison asunnon. Ehkäpä tarvitsemme pikemminkin oikeanlaisen ympäristön asunnon ympärillä. Ympäristön, joka tuo tilaa ja inspiroi. Asunto on sitten omaa aikaa ja tilaa varten.
PS. Pitäisi varmaankin kirjoittaa joskus sisustuksesta - mitään oikeaoppista sisustuspostausta rva:n kämpästä ei varmaankaan saa - täällä ei ole harmonista missään :D
PPS. Lapset ovat sisustajia omalla tavallan - tällä hetkellä isompi rakentaa Minecraft-taloa ja pienempi pikkulegoilla jotakin.
PPPS. Minecraft saapui meille eilen, kun Naakka oli sitä jo pitkään kysellyt. Hän meni Minecraft-taidoissaan ohitseni alle vuorokaudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti