Kesäminä ja lasteni mielikuva minusta

Mietin joskus, millaisena lapseni tulevat muistamaan minut - siis lapsuudestaan, en ajattele vielä postyymeja ulottuvuuksia. Toivon parasta ja pelkään pahinta - olen nimittäin ajoittain oikea mestarinalkuttaja.

Pohtiessani lasteni mielikuvaa itsestäni ajattelen käytännössä itseäni. Luulenpa, että lapset tulevat muistamaan kesäminäni. Menen höpsöksi, kun kyse on puutarhasta ja marjastuksesta - hiukan hullu äiti, joka voisi asua kasvimaalla ja joka alkaa kiukutella, kun marjametsästä pitäisi lähteä pois :D 

Lapsia en tässä vaiheessa velvoita mihinkään, mutta alan hiljalleen opettaa heitä tunnistamaan kasveja ja vähän hoitamaankin. Ainakin Naakka on osallistunut myös mustikoiden ja puolukoiden poimintaan.

Olen kesäaikaan äiti, joka tykkää lähteä metsään ja kaikenlaisiin luontokohteisiin. Paikkoja, joissa olen hieman pihalla ovat ulkoilmaravintolat (tuulenvire heittää aina johonkin vähintään lautasliinat ja aurinko häikäisee).

Lisänä tähän voisin lisätä hiekkarannat (en tykkää hiekasta/kuivasta pölystä käsissäni ja jaloissani, ilmeisesti kyse on aistiyliherkkyydestä). Itse asiassa en siedä noita hetkeäkään, kädet on huuhdottava välittömästi.

Kolmanneksi, en oikein osaa pukeutua kauniisiin kesävaatteisiin ja mennä istuskelemaan johonkin puistoon jne. Samaan kategoriaan lasken kesäiset kaupungin kadut (edelleen ne tyylikkäät kesäkledjut).

Mökkeilynkin lapset varmaankin tulevat muistamaan. Siellä on ikivanhoja perennapenkkejä, joita tykkään käydä kuopsuttamassa. En edelleenkään muista kasvien nimiä kunnolla, mutta ehkä opin joka kesä jotakin.

Lapset myös tietävät jo nyt, että äiti tykkää virtaavasta vedessä. Kun talvella ja aiemmin keväällä satoi paljon, Metsässä kyykistelimme tuntikausia tarkkailemassa veden virtausta. Sain varsinkin Naakan mukaan innostukseen.

Kotona meillä on aina ollut akvaario osaksi sen vuoksi, että vesielementti on kiva. Sekin on nimenomaan minun harrastukseni. Nyt Naakka on alkanut kiinnostua akvaariosta hieman enemmänkin, joten selitän hänelle kaiken, minkä osaan.

PS. Puutarhapalsta on ehdottomasti lisännyt viehtymystäni kesään!

PPS. Jos muut haluavat lähteä tekemään kesäaktiviteetteja, jotka eivät ole minun mielenkiintoni keskiössä, joudun myöntymään ihan vain reiluuden vuoksi.

PPPS. Olen muuten koonnut Ifolor-kirjaa viime kesästämme. Teimmepäs valtavasti asioita. Ehkäpä tänä kesänä voi ottaa iisimmin eikä murehtia koronasulkuja niin paljon.



Kommentit

  1. Mielenkiintoista pohdintaa! Itsekin joskus mietiskelen että mitähän lapset tulevat muistamaan lapsuudestaan... saattaa olla että tuoreen leivän tuoksu sitten aikuisenakin herättää jonkin mielikuvan:) ainakin Toivon niin

    Kaikkea hyvää teille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä tosiaan toivoo, että ainakin jokin mielikuva olisi ihanan positiivinen :) Kaikkea hyvää myös teille!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe