Ison ja pienen ulkonäköpaineet

Minulla on ollut elämäni vuosien mittaan oikein monia ulkonäköpaineita. Alakoulussa minulla oli mielestäni liian leveät reidet (ne siis olivat leveämmät kuin vieruskaverilla, minkä näki tuolilla istuessa). Joskus kuutosluokalla oli vääränlainen nenä ja finnejä (voi yök, murrosikä).

Yläkoulussa minulla oli liian iso pylly (nykyään se olisi kuuminta hottia), laihuusihanne oli todella tikkumainen. Lukiossa minulla oli viiksikarvoja (en huomaa niitä enää, mutta silloinen kauneusihanne oli todella karvaton - kulmakarvatkin nypittiin ohuiksi viiruiksi).

Olen pitkin elämääni kulkenut eteenpäin lyhyenä. Noin kolmekymppiseksi oli hoikka, sen jälkeen ylipainoinen. Olen pikemminkin tumma kuin vaalea - hiusteni alakerros on melkein musta, päällimmäinen kerros on vaaleampi. Kulmakarvani ovat pikimustat.

Täytyy aasinsiltana tästä kertoa pieni muisto lapsuudestani. Sekä äitini että isäni puolella on paljon tummatukkaisia ihmisiä - koska lapsuuden elämänpiirini keskittyi perheeseen ja lähisukuun, näin esimerkiksi mökillä kesäaikaan myös varsin karvaisia miehiä.

Paljon myöhemmin kuulin tietystä maanosasta tulleita miehiä nimiteltävän "karvakäsiksi". Minun oli silloin ja vieläkin vähän vaikea ymmärtää nimitystä, kun sukuni miehet ovat edustaneet karvaisuutta, ja heidän syntyperänsä on Suomessa :D Tässä en puutu maahanmuuttajuuteen vaan siihen, kuinka joku aivan kummallinen asia voi edustaa outoutta, mitä se ei koskaan ole itselleni ollut.

Vähän samasta syystä en voi kauhistella tiettyjen uskonliikkeiden rajoituksia esimerkiksi meikkaamisen suhteen - kun en meikkaa käytännössä ollenkaan, ei tällaista uskonliikettä edustavan naisen ulkomuoto hätkäytä minua lainkaan .

Mikäli katson itseni ulkonäköasiassa jo "väistyväksi" sukupolveksi, en voi kuin toivoa, etteivät omat lapseni ottaisi kovin pahoja ulkonäköpaineita. Minähän näen lapseni ihastuttavina, mutta en ole niin naivi, että luulisin heidän ajattelevan samoin läpi koko ikänsä. 

Heillä on ehkäpä itseäni vaikeampi tie edessään. Kun minun "kauneusihanteeni" olivat kerran kuukaudessa ilmestyvän nuortenlehden kuvissa, heidän pomppaavat silmille sosiaalisessa mediassa joka hetki. 

Touhi ei tunnu vielä tiedostavan ulkonäköään millään tavalla. Naakka peilaa itseään ajoittain ja meikkasin häntä kerran, kun hän halusi kokeilla. Silti esimerkiksi kouluun on helppo lähteä tukka kampaamatta ja paita väärinpäin päällä, Elämme vielä helppoa vaihetta.

PS. Olen tähän asti elätellyt toivetta, että alan joskus kiinnostua laittautumisesta - ehkäpä voisin vain hyväksyä, ettei se vaihe koskaan ala.