Syvällisiä ajatuksia, edes välillä

Täytyy sanoa, että en kovin usein pohdi selkeästi - syvällisemmät ajatukseni ovat lyhyitä ajatuspätkiä, joiden jälkeen siirryn jonkin käytännöllisempien aiheiden pariin. Olen kuitenkin iloinen, että ajattelen, sillä olen aina tykännyt itsessäni siitä piirteestä (aivan kuin se nyt olisi äärettömän erikoinen piirre).

Sinänsä tenttiinluku on ollut mukavaa - olen kerennyt miettimään asioita, joiden pariin olen aikanaan kouluttautunut. On hauskaa, että minulla on kerrankin mahdollisuus perehtyä asioihin vähän syvällisemmin...tai ei tämä nyt ole koko ajan hauskaa ollut :D , kun käytännön ongelmia tulee vastaan tasaisin väliajoin.

Kuitenkin, jos opiskelua ei mieti, olen pohtinut tällä viikolla monenlaisia asioita: miksi USA:ssa on juuri nyt erityisen paljon ääriryhmien liikehdintää? Miksi tietynlaisella nimellä ei täällä Suomessa pääse työhaastatteluihin? Voisinko minä elää niin luonnonmukaista elämää, että luopuisin esimerkiksi sähköstä, juoksevasta vedestä ja kaikenlaisesta prosessoidusta ruuasta?

Toivottavasti ei ole pettymys, että minulla ei ole suoraa vastausta yhteenkään kysymykseen. Tykkään kuitenkin pohtia asioita ja nähdä uusia puolia. Tykkään myös oppia lisää asioiden kulttuuri- ja historiakonteksteista. On hieno tunne, kun oivaltaa, miten jokin asia ehkä vaikuttaa johonkin toiseen.

Omassa henkilökohtaisessa elämässä pohdin joskus, onko minulla kyky aavistaa tuleva. Minulla on ollut elämäni aikana useampi vähän outo tilanne, jossa näen joko enneunen (tajuan jutun vasta, kun se asia on tapahtunut). Myös esim. ikävä fiilis tietyssä paikassa on johtanut siihen, että siinä paikassa tapahtuu myöhemmin jotakin ei-toivottavaa.

Elämänkumppanini mielestä saan unen/fiiliksen merkitykseen vahvistuksen itse tapahtumasta ja minun on helppo tulkita asia haluamallani tavalla...ja että olen vähän höpsähtänyt :D Nielen osan tästä, mutta en täysin. Olen mielestäni suurimmaksi osaksi äärimmäinen jalat maassa - tyyppi.

En voi sanoa itseäni esimerkiksi uskonnolliseksi. Kulttuureihin liittyvistä asioista kiinnostuneena olen myös kiinnostunut uskonnoista ja monenlaisista henkistä laatua olevista ilmiöistä. Sinänsä en kuitenkaan pysty seuraamaan yksittäistä "johdattajaa" eli en taida henkisesti kuulua mihinkään uskontokuntaan, muodollisesti kyllä kuulun.

Kun olin noin viisivuotias, olin laivalla vanhempieni kanssa. Kuuntelimme musiikkiesitystä baarissa (päiväsaikaan), ja pöytäseuranamme oli kolme englantilaista ladya. Kun esitys loppui ja poistuimme, yksi ladyista pysäytti äitini ja sanoi: "Tuolla lapsella on aivan erityinen katse. Hän näkee enemmän kuin me muut". Sitten lady kääntyi ja jatkoi matkaansa.

Aika kului. 25-vuotiaana eräs sukulainen sanoi, että katseessani on jotakin erikoista - aivan kuin näkisin enemmän kuin me muut näemme. 

Mahdollinen "näkökykyni" ei ole mennyt hattuun, eli en voi sanoa olevani varma, että asia on juuri näin. Silti tuntuu oudolta, että kaksi toisistaan täysin riippumatonta henkilöä sanoo vuosikymmenten välein saman asian. 

Olen puhunut tästä asiasta ihmisille hyvin vähän. Pelkään ehkä kuulostavani oudolta. Fiilikset ja unet eivät toistu säännöllisesti, mutta silti niitä tulee. Ehkä tämä(kin) on jokin erityisherkkyyden laji - en nyt ainakaan lähiaikoina ole muttamassa ammattiani ennustajaksi, vaikka siinäkään työssä niska ei oletettavasti kärsisi ;) 

PS. Tarvitsen ajattelulleni myös aikaa - ahdistun, jos en kerkeä ajatella.

PPS. Kuvailemani oudot tuntemukset tai unet eivät tunnu ikäviltä - suhtaudun niihin rauhallisella mielenkiinnolla - suurimman osan aikaa ajatukseni ovat ihan muualla

PPPS. Jos minulla on jokin henkinen piirre, siitä kannatta arvatenkin olla hieman ylpeä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys