Rouva Niskanen

 Olen tehnyt viime aikoina lastenhuoneessa pienimuotoista raivausta. Vaikka huone onkin tilava, on Naakalla ja Touhilla sen verran eri tavarat (toki yhteistäkin), että huoneen lattia ei parhaimmillaan meinaa erottua. Havaitsin myös, että meillä on aivan liikaa pelejä. Samalla niitä pelataan todella vähän. Joskus on toki kausia, jolloin pelaaminen on ohjelmassa enemmän. Koska yhdessä pelaaminen on hyvää ajanvietettä, ajattelin, että pienempi pelien määrä voisi lisätä lautapelihetkiä. Teimme Naakan kanssa (Touhi oli kaverilla) sopimuksen, että hyllyyn jää viisi lautapeliä, loput siirtyvät kellarivarastoon isoon pahvilaatikkoon. Kerran kuukaudessa saa käydä vaihtamassa pelejä. Koska kaikki pelit eivät mahtuneet edes siihen isoon laatikkoon, teimme luopumispäätöksen muutamasta. Ne lähtevät kierrätyskeskukseen. Palapelejä meillä on vähemmän , mutta päätimme, että niistäkin jää viisi kappaletta hyllyyn, loput siirtyvät kellariin. Palapelejäkin meillä tehdään ajoittain, enemmän talvi- ku...

 Nyt viileässä ilmastossa huilanneena muistelen jo Nizzaa pääasiassa lämmöllä :) Lämpötila aiheutti kuitenkin tiettyjä haasteita matkalle: vettä piti olla paljon, voimakas uv-säteily piti huomioida ja liikkuminen oli välillä aika raskasta. Koska päivisin oli kuumaa, piti ulkokohteiden määrää rajoittaa. Koska matkaoppaat mainostavat taidemuseioita, suuntasimme niihin. En voi sanoa olevani taideasiantuntija. Luulen että tämä johtuu osaksi erityisherkkyydestä: välillä taide on minulle liian päällekäyvää ja liikaa aisteja stimuloivaa. En myöskään tykkää katsella & kokea itseäni ahdistavaa, negatiivissävytteistä taidetta. Taide-elämyksen täytyy olla ehdottomasti miellyttävä. Videoinstallaatiot sivuutan täysin - niissä on liikaa kaikkea. Valot taas ovat useimmiten ok. Taidemuseovierailut lasten kanssa menivät paremmin kuin olin olettanut. Touhilla oli alkuun Matisse-museossa tylsää. Aloin siis etsiä hänen kanssaan yksityiskohtia: Matisse maalasi paljon hedelmiä, värejä ja...tissejä...

Palasimme eilen illalla Nizzasta viettämästä kuuden päivän yhdistettyä ranta- ja kaupunkilomaa. Palaan lomakuvaukseen ehkä vähän myöhemmin.  Paluumatka kesti käytännössä koko päivän. Lentokentälle pääsimme kätevästi taksilla, mutta minkäänlaista matkalaukkujenjättöpaikkaa ei lähtöselvityksen tehneille ollut. Homma hoitui seisomalla jonossa 1,5 tuntia. 10- ja melkein 7-vuotiaat kestivät urhoollisesti. Sen jälkeen pääsimme koneeseen. Henkilökunnasta puuttui kuitenkin yksi äkillisen sairastumisen vuoksi, käsitykseni mukaan stuertti/lentoemäntä (ilman kapteenia ja perämiestä ei käsittääkseni voi lentää). Tästä syystä erilaiset turvallisuuteen liittyvät valmistelut kestivät nekin tunnin, jonka loppuvaiheessa alkoi olla vähintäänkin kova pissahätä. Lento sujui kuitenkin hyvin ja koska meillä ei ollut Helsingistä esimerkiksi jatkolentoa, ei ollut mitään hätää. Aamuyöstä Naakka kuitenkin heräsi kurkkukipuun. Se oli iso pettymys, kun hän oli niin toivonut pääsevänsä pitkästä aikaa näkemää...

Näin yhdeksältä herätys -aamuihin tottuneena ajattelen hivenen kauhistuneena, että parin viikon päästä kello soi kuuden jälkeen joka aamu. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista suuren osan kesälomaa, ja onhan se mukavampaa. Mikä aikaisissa aamuissa on sitten mukavaa? No ei mikään esimerkiksi marraskuussa - kuin heräisi keskellä yötä. Sen sijaan loppukesän ja alkusyksyn aamut ovat ihan mukavia valon takia. Lähden normaalisti töihin 7.40, ja muitakin työmatkalaisia on aina liikenteessä.  Matkustan ensin pienen matkan kävellen, sitten pienen matkan junalla ja lopuksi hyvin lyhyen kävelymatkan. Esimerkiksi luontoa näen matkalla hyvin vähän, matkani on varsin urbaani ja osa siitä kuluu ostoskeskuksen läpi kävellessä. Tämä on ehdottomasti työ- ja koulumatkoistani lyhin lukuun ottamatta ala-astetta, joka oli alle kilometrin päässä kotoani. Pisin matkoista taas...se oli matka yläasteelle. Kilometrejä olisi ollut lyhintä reittiä 20, mutta bussi kaarteli nappaamassa haja-asutusalueen koululaise...

Mistä tietää, että kohta alkaa sataa? No ainakin siitä, että käy aamupäivällä puutarhapalstalla kastelemassa. No, ainakin siellä saadaan vettä tarpeeksi, toivottavasti ei liikaa. Ei ehkä tule tulvaa kuten viikko sitten. Minä en onneksi tiennyt siitä, koska olin vielä silloin kesämökillä ja pohdin aivan erilaisia puutarha-asioita kuten ruohonleikkuuta ja vesakon karsimista siten, että kanervat saataisiin paremmin näkyviin. Ai niin, ja mustikoiden poimimista. Olen muuten huomannut, että mieleni lepää puutarhapalstalla, vaikka aina on olemassa veemäisiä sääilmiöitä ja esimerkiksi peuroja. Olisi mukavaa, jos saisin talviinikin entistä enemmän käsillä tehtäviä asioita...esimerkiksi chilien kasvivalo olisi ehkä liikaa - tai mikä ettei! Nyt kun olemme vähän aikaa kotosalla, lemmikkieläimiäkin on ollut mukavampi hoitaa, kun sitä ei ole tehnyt vähään aikaan. Meillä on hyvä hoitaja, kun olemme poissa. Lemmikit suorastaan kukoistivat, kun näimme tauon jälkeen.  Gerbiilit Albi, Sahpan ja Puol...

Olen kuullut monesti , että on huonoa, jos vanhempi elää lapsensa kautta omia, toteutumattomia unelmiaan. Tällä tarkoitetaan kai, että lapsen tulisi antaa itse valita kiinnostuksenkohteensa ja ainakaan vanhempi ei saisi olla ns. valmentaja, joka kouluttaa lapsesta jonkinlaista yli-ihmistä. Tähän on helppo yhtyä. Kuitenkin, kuten nykyaikana kaikki, tämänkin välttäminen menee suorittamiseksi, jos aikoo välttää kaikki mahdolliset sudenkuopat. Lapsi voi nimittäin kiinnostua samanlaisista asioista kuin mistä itse on kiinnostunut. Aika outoa olisi lähteä kieltämään kiinnostusta, ettei vain tapahdu mitään vahinkoa. On lisäksi ihan luonnollista, että jos kotona harrastetaan asioita, se tarttuu lapseenkin. Meillä esimerkiksi ...molemmat lapset ovat kiinnostuneita historiasta. Sillä on suuri vaikutus, että perheen aikuista/aikuisia kiinnostaa. Jos perheessä keskustellaan tietynlaisista asioista, lapsi kuulee niitä ilman, että kiinnostus syttyisi jossakin muualla ja asia pitäisi itse tuoda esille...

 Mökkilomapäivitykset jatkuvat....vaikka mustikkasadosta on povattu huonoa, ei se tällä kertaa näytä koskevan meidän mökin ympäristöä. Täällä näyttää olevan enemmän mustikoita kuin vuosiin :) Poimimisaikaa vain ei ole loputtomasti.  Ajattelin kuitenkin, että jos litran tai pari saisi poimittua. Sekin toive on ehkä yläkanttiin, mutta jokainen desi tarkoittaa vähemmän "ostomustikkaa". Viime vuonna en säilönyt mustikkaa ollenkaan, nyt ne ovat loppu. Naakkakin intoutui tänään poimimaan muutaman desin. Sanoin etten pakota ollenkaan, mutta Naakka oli yhtä mieltä siitä, että mustikoiden poimiminen on mukavan rauhallista puuhaa. Pakkoa ei ole, eikä Touhi tällä kertaa innostunut. Pääsimme myös kesätorille . Siellä olikin vilinää ja vilskettä! Kokemus oli ihana ja tori varsin perinteinen, vaikka meidän perheen kesätoriperinne taitaa nyt vasta alkaa. Torilla muurinpohjalettu maistui, ja teimme kirja- laukku- ja barbinvaatelöytöjä :)  Pääasia oli kuitenkin torin tunnelma. Oli hauska...

 Muumimaailma - tykkään itsekin käydä siellä. Teimme retken eilen ja 7- ja 10-vuotiaani olivat yhtä innoissaan retkestä kuin aina ennenkin. Matkasimme paikan päälle mökiltä, täältä on vähän lyhyempi matka kuin kotoa.  Koska kaikki (no lähes, Niisku-neidin kauneussalonki oli uusi) oli tuttua edellisiltä kesiltä, lapset johdattivat joukkoa. Kaikkien mielestä Satupolku ja Teatteri Emma olivat retken kohokohtia. Naakka kävi kauneussalongissa ottamassa kasvomaalauksen.  Ostokset - minä ostin Muumipeikko-korvakorut, koska tykkään nykyään käyttää näyttäviä ja hauskoja korvakoruja - mikä lie vaihe. Järkevin ostos retkellä oli uusi koulureppu Naakalle. Vanha on kahdessa vuodessa kulunut ja mennyt rikki, ja uusi, muumikuvioinen on kätevä ja kivannököinen. Muumimaailman aktiviteetit ovat pysyneet rauhallisina. Paikassa on myös rauhoittumisalue. Tämä on mielestäni ihanaa. Kun kaataa vettä "ämpäriin" ja kukka kasvaa ruukussa tai kun onkii magneettikaloja, ei tee mitään kovin ihmeelli...

 Iästäni (ei mielestäni vielä vanha, vasta noin puolet 85 ikävuodesta) huolimatta ryhtini on miltei huomaamatta huonontunut vuosien varrella. Osa yläselkäkivuistani (alaselässäkin on kumara kohta) johtuu varmaankin siitä.  Olen siis yrittänyt viime päivinä seistä paremmassa ryhdissä. Hyviä puolia: katselen maailmaa hieman ylempää. Huonoja puolia: tämäkin sattuu, toivottavasti ei niin paljon että pitää lässähtää taas.  Varsinainen liikunnan harrastaminen on ollut tällä viikolla vähän huonoa. Vasemman jalan jalkapöytä päätti kipeytyä taas. Tämäntyyppiset vaivat tuppaavat olemaan pitkäkestoisia, jos ei lepuuta tarpeeksi. No, esiinnyin viime päivät kuin mikäkin vanha ruustinna, ja kutsuin ystäviäni visiitille kotiini. Hauskaa oli ja lepoa tuli :)  Istun parhaillaan mökin kuistilla ja juon kirjoittaessani aamukahvia. On hieman vilpoisaa. Tavallaan mukavaa, viime vuodet olemme kiirehtineet mökille ainoastaan silloin, kun helle on kuumimmillaan. Siinä on hyvät puolensa ku...

Kun sää muuttui perin myrskyisäksi ja ulkoilu ei ole aktiviteeteista ihan ykkönen, on hyvä ajatella asioita. Pohjimmiltani tykkään omista ajatuksistani. Uskaltaudun toteamaan, että enemmän silloin, kun ahdistuneisuus ei ole ajatuksistani ykkönen. Minulla on hassuja tapoja - kenelläpä ei olisi. Tykkään edelleen pelata päivittäin farmipeliä Facebookin kautta. Oikea puutarhaharrastus on tauolla aina muulloin kuin kesäisin. Lisäksi "satojen" kasvattaminen ja asioiden klikkailu näyttää tuovan järjestystä elämääni. Uskallanpa vielä mainita, että en siis lue juurikaan uutisia edes työaamuina, koska farmi pitää hoitaa :D  Musiikki - en niinkään fanita musiikkityylejä tai artisteja (no, Pink on poikkeus. Toivottavasti on selvää, etten ollut se, kuka heitti tuhkauurnan sisällön hänen päälleen :D :D )  Musiikkimakuni on täysin riippuvainen kappaleesta. Jos pidän siitä, se saa olla rockia, rap-musiikkia, technoa, kansanmusiikkia, klasssista musiikkia tai mitä tahansa... En yleensä kahl...

Touhi herää kesäisin edelleen siinä 5.30 joka aamu. Se oli hänen aamuheräämisaikansa jo ihan pienenä. Silloin se oli pirullista, koska kun kehtasi lähteä leikkipuistoon ysin aikaan, oltiin jo tehty kotona kaikki mahdollinen. Onneksi ne ajat ovat sentään jo takana. Kuitenkin, herkkäunisena minun on pakko mennä aikaisin nukkumaan, jos en satukaan vapaapäivänäni nukahtamaan tuon 5.30 jäkkeen. Niin kävi tänä aamuna. Se ei tunnu kriisiltä...ainakaan vielä ;) Kun Touhi herää, hän kysyy lupaa ohjelmien katsomiseen, ja saa sen oikein mielellään. Katsotaan, muuttuuko hänen unirytminsä kasvun myötä erilaiseksi. Ei hän kuitenkaan nukkumaan mene mitenkään järin aikaisin, siinä yhdeksän jälkeen ja puoli kymmeneen mennessä yleensä. Naakka on sitten nykyään toista maata. Hän lukisi kirjaa sängyssä aamuyöhön, ellei häntä patistettaisi sammuttamaan valoa. 9.30 aamulla on aika normaali ylösnousun hetki, kymmeneenkin nukkuminen onnistuu hyvin. Naakka taitaa olla perinyt äitinsä unenlahjat, siis vähäise...