Kohta edessä - aikaiset aamut

Näin yhdeksältä herätys -aamuihin tottuneena ajattelen hivenen kauhistuneena, että parin viikon päästä kello soi kuuden jälkeen joka aamu. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista suuren osan kesälomaa, ja onhan se mukavampaa.

Mikä aikaisissa aamuissa on sitten mukavaa? No ei mikään esimerkiksi marraskuussa - kuin heräisi keskellä yötä. Sen sijaan loppukesän ja alkusyksyn aamut ovat ihan mukavia valon takia. Lähden normaalisti töihin 7.40, ja muitakin työmatkalaisia on aina liikenteessä. 

Matkustan ensin pienen matkan kävellen, sitten pienen matkan junalla ja lopuksi hyvin lyhyen kävelymatkan. Esimerkiksi luontoa näen matkalla hyvin vähän, matkani on varsin urbaani ja osa siitä kuluu ostoskeskuksen läpi kävellessä.

Tämä on ehdottomasti työ- ja koulumatkoistani lyhin lukuun ottamatta ala-astetta, joka oli alle kilometrin päässä kotoani. Pisin matkoista taas...se oli matka yläasteelle. Kilometrejä olisi ollut lyhintä reittiä 20, mutta bussi kaarteli nappaamassa haja-asutusalueen koululaiset mukaan matkaan, matka kesti noin 50 minuuttia suuntaansa.

Pisin matka on ehdottomasti se, mistä tykkäsin vähiten. Melkein yhtä pitkä matka minulla oli ajallisesti edelliseen työpaikkaani. Matka-aikaa kertyi nelisenkymmentä minuuttia, kävellen, bussilla ja metrolla. Se oli ihan ok, sillä lasten pikkulapsiaikana oli mukavaa viettää julkisissa kulkuvälineissä aikaa musiikkia kuunnellen. Joskus aikaiset lähdöt kotoa tosin ärsyttivät.

En ole mikään varsinainen aamuvirkku, paras heräämisaika minulle on noin seitsemän - yhdeksän aikaan aamulla. Sitä aiemmat ovat hivenen tuskallisia. 

Mikä on arkiaamuisin vaikeinta? No ehdottomasti se, etten saa olla rauhassa mörökölli siihen asti kun kofeiini alkaa vaikuttaa. Lapset vaativat edelleen huolenpitoa, nyt saa kyllä Touhikin alkaa tehdä itse aamupalaleipänsä, ainakin pääsääntöisesti.

Olen yleisesti ottaen varsin virkeä ja hyväntuulinen, kun pääsen liikkeelle. Olen työpaikalla huomannut, että tämä ei ole aamun ensimmäinen fiilis kaikilla. Minulla virkeys kestää suunnilleen lounasaikaan, jonka jälkeen voisinkin vetäytyä siestaa viettämään ;) 

En myöskään tsekkaa työpuhelinta ensimmäistä kertaa kuin aikaisintaan työmatkalla. Koitan pitää työ- ja vapaa-ajan niin erillään kuin mahdollista. 

Lapsista Naakka haluaisi joka ikinen aamu nukkua oikein pitkään. Häntä ei ole helppo herätellä. Touhi taas herää automaattisesti noin kuuden aikaan, joskus vähän aiemminkin. Odotan, että tämä ilmiö lievenee, kun hän kasvaa.