Ylpeys lapsen menestyksestä - onko se oikein?

Olen kuullut monesti, että on huonoa, jos vanhempi elää lapsensa kautta omia, toteutumattomia unelmiaan. Tällä tarkoitetaan kai, että lapsen tulisi antaa itse valita kiinnostuksenkohteensa ja ainakaan vanhempi ei saisi olla ns. valmentaja, joka kouluttaa lapsesta jonkinlaista yli-ihmistä.

Tähän on helppo yhtyä. Kuitenkin, kuten nykyaikana kaikki, tämänkin välttäminen menee suorittamiseksi, jos aikoo välttää kaikki mahdolliset sudenkuopat.

Lapsi voi nimittäin kiinnostua samanlaisista asioista kuin mistä itse on kiinnostunut. Aika outoa olisi lähteä kieltämään kiinnostusta, ettei vain tapahdu mitään vahinkoa. On lisäksi ihan luonnollista, että jos kotona harrastetaan asioita, se tarttuu lapseenkin.

Meillä esimerkiksi...molemmat lapset ovat kiinnostuneita historiasta. Sillä on suuri vaikutus, että perheen aikuista/aikuisia kiinnostaa. Jos perheessä keskustellaan tietynlaisista asioista, lapsi kuulee niitä ilman, että kiinnostus syttyisi jossakin muualla ja asia pitäisi itse tuoda esille. Harrastusympäristö on olemassa jo valmiiksi.

Olen joskus joutunut jonkin verran venymään, kun kiinnostuksen aihe on ollut itselleni uusi. Tällaista on ollut esimerkiksi "poikaelämä" :D Koska minulla ei ollut veljiä, en tottunut lapsuudessa siihen, että asunto on sotatanner (Nerffeillä tietysti).

No nyt olen sitten saanut tottua oikein olan takaa. Olen ottanut asian maailmani avartumisen kannalta. Aika harvoin olen kuitenkaan itse leikkinyt sotaa ;) 

On perheitä, joissa esimerkiksi paljon aikaa vievä ja tavoitteellinen harrastaminen on sukupolvien perinne. Itse taas kokisin ahdistavana, jos minun pitäisi käyttää viikonloput lasten harrastuskuvioissa. Jos lapseni kuitenkin haluaisi kovasti ja omaa intoa riittäisi, kuvittelisin, että mahdollistaisin harrastamisen.

Kumpikaan lapsi ei ole toistaiseksi osoittanut suurta kiinnostusta intensiiviseen harrastamiseen. Molemmat tykkäävät leikkiä & hengailla kavereiden kanssa. Touhi "skuuttailee" mikä tarkoittaa tähän asti temppuilua koulun pihalla. Katsotaan, yltyykö hommasta varsinainen harrastus.

Naakka haluaa kokeilla jääkiekkoa. Sen kokeileminen onnistuu onneksi kotikaupungissamme matalalla kynnyksellä ilman kovin suuria erityistoimenpiteitä. Tässäkin kohdassa täytyy sanoa "katsotaan".

Onko se sitten heti elämistä lapsen kautta, jos on ylpeä lapsen menestyksestä jossakin asiassa? No ei tietenkään. Sehän on iloitsemista lapsen mukana siitä, että jokin itselle tärkeä asia onnistuu. Jos sen sijaan alkaa pohtia, miten lapsen menestymistä voisi tehostaa ja miten hyvältä lapsen menestys "näyttää" ulkopuolelle, kannattaa miettiä asia uudestaan ja pohtia, mikä on loppujen lopuksi tärkeintä.