Mistä voi arvata sateen

Mistä tietää, että kohta alkaa sataa? No ainakin siitä, että käy aamupäivällä puutarhapalstalla kastelemassa. No, ainakin siellä saadaan vettä tarpeeksi, toivottavasti ei liikaa. Ei ehkä tule tulvaa kuten viikko sitten.

Minä en onneksi tiennyt siitä, koska olin vielä silloin kesämökillä ja pohdin aivan erilaisia puutarha-asioita kuten ruohonleikkuuta ja vesakon karsimista siten, että kanervat saataisiin paremmin näkyviin. Ai niin, ja mustikoiden poimimista.

Olen muuten huomannut, että mieleni lepää puutarhapalstalla, vaikka aina on olemassa veemäisiä sääilmiöitä ja esimerkiksi peuroja. Olisi mukavaa, jos saisin talviinikin entistä enemmän käsillä tehtäviä asioita...esimerkiksi chilien kasvivalo olisi ehkä liikaa - tai mikä ettei!

Nyt kun olemme vähän aikaa kotosalla, lemmikkieläimiäkin on ollut mukavampi hoitaa, kun sitä ei ole tehnyt vähään aikaan. Meillä on hyvä hoitaja, kun olemme poissa. Lemmikit suorastaan kukoistivat, kun näimme tauon jälkeen. 

Gerbiilit Albi, Sahpan ja Puolukka jatkavat hyvin sujuvaa rinnakkaiseloaan väliverkon poistamisen jälkeen. Albilla ja Sahpanilla on koko ajan jotakin kähinää, mutta se ei ilmene väkivaltana, vaan pyrkimisenä toisen lähelle ja kaikenlaisena kiehnäämisenä.

Puolukka-gerbiili on yhtä tasainen luonteeltaan kuin ennenkin. Hän on myös nykyään kolmikosta pienikokoisin. Tänään Puolukalle ei tosin kelvannut mansikka, siis marja. Sahpan söi, kun pidin mansikasta kiinni. 

Lapset, ainakin Naakka, alkavat pikkuhiljaa kaivata koulua. Tunnistan tämän itsessänikin - olen jo muutaman kerran pohtinut, millaista on pakata työlaukku ja olla päivä muualla kuin kotona. Ehkäpä kaipaan arjen järjestystä.

Minulla on kuitenkin vielä muutama viikko lomaa, ja aion kyllä nauttia siitä. Yksi matkakin on vielä tiedossa :) Pakkaan siis pari matkalaukkua ennen sitä työlaukkua. 

Mitään erityistä, jota vielä haluaisin tänä kesänä nähdä, ei oikeastaan ole. Toki haluan viettää aikaa perheen ja ystävien seurassa, katsella, mitä puutarhapalstalla kasvaa ja sen sellaista, mutta mitään ihmeellisempää ei ole luvassa, siis tietääkseni.

PS. Madot tykkäävät kovasti puutarhapalstan laatikoista, mikä on hyvä asia.

PPS. Maissit ovat vielä todella pienikokoisia, toivottavasti jonkinlainen kasvupyrähdys ehtii tapahtua. Toisaalta, ne ovat mukavan näköisiä pieninäkin.

PPPS. Ahdistuneisuushäiriöisenä syksy ja aktiivisempi elämä myös pelottaa hieman. Minulla on vielä työstettävää: haluaisin tuntea, että kelpaan, vaikka en koko ajan tekisi työtä ja sen sellaista aivan liian täysillä.