Rouva Niskanen

Asunnossa käy tällä hetkellä aikamoinen myllerrys. Meillä ei ole neliöitä sen enempää kuin tavallisestikaan, mutta lisätilaa on saatava - Naakalle. Olen jo aiemmin kertonut blogissani projektistamme muuttaa vaatehuone Naakan "päivähuoneeksi". Nyt syyslomalla siihen on enemmän aikaa. Lapset menivät vähäksi aikaa mummolaan, joten saamme viimein hoitaa tätä asiaa. On pakko myöntää, että arki on sellaista, ettei meillä riitä tällaisiin projekteihin voimia.  Nyt tuntuu kuitenkin kivalta ajatukselta, jos Naakan oma tila viimein valmistuu. Sitten keväällä 12 vuotta täyttävä "tweenie" saa edes vähän omaa rauhaa.  Kun vaatehuone tyhjenee , sinne on tarkoitus mahduttaa pieni pöytä ja jakkara, hyllyjä sekä säkkituoli. Ne eivät vissiin ole nyt kovassa huudossa, mutta ehkäpä läydämme jostakin sellaisen. Hyllyille Naakka saa asetella omia tavaroitaan. Valaistusta pitää vielä miettiä. Toki katossa on kattovalo, mutta jonkinlainen lukuvalo tarvitaan. Sähköpistoke pitää tuoda eteis

Me asumme ison kauppakeskuksen lähellä . Sinne on lyhyt kävelymatka. Lapset näkevät paljon kivaa ostettavaa sekä lähinä että verkossa. Se aiheuttaa meillä säännöllisesti keskusteluita rahankäytöstä.  Koska lapset ovat alakoulussa, viikkoraha-asiat ovat tulleet ajankohtaisiksi. Meillä viikkorahakäytäntö oli pitkään kaksi euroa/viikko. Aika paljon unohdimme antaa lapsille rahaa, eikä heillä ollut ilmeisesti niin suurta merkitystä sille. Nyt he ovat taas kasvaneet, ja varsinkin Naakka 11-vee alkaa olla aika tietoinen viikkorahan maksusta. Koulussa oli tullut puhe ( :D ihanaa) viikorahan suuruudesta. Aika moni Naakan ikäinen saa viisi euroa viikossa.  Viisi euroa on minusta jo melko suuri raha , tosin en ihan täysin ymmärrä inflaatiota 90-luvulta tähän päivään ;) Päädyin Naakan isän kanssa kuitenkin seuraavanlaiseen käytäntöön: Naakka saa viisi euroa viikossa, mikäli koulussa ei tule viikon aikana läksyunohduksia. Muutoin viikkorahasumma on kaksi euroa. Halusin näin merkittävään viikkoraha

Kun aloin miettiä , mitä kirjoittaisin tästä kuluneesta viikosta, jäi mieleeni päällimmäisenä keskiviikon myräkkä. Sehän olisi ollut tunnelmallinen tilanne, mikäli minulle olisi osunut siihen etäpäivä. Ei, minun piti aamulla mennä ensin lääkäriin, sieltä suoraan kokoukseen, sieltä illalla vielä psykoterapiaan. Matka lääkärille oli vielä siedettävä. Taitoin 2,5 kilometrin matkan kävellen. Sieltä takaisin tullessa tihuutti jo vähän. Minulla oli kokous ihan eri suunnassa kuin lääkäri. Haukkasin matkalla vähän ruokaa (onnistuin säätämään e-passin kanssa niin, että maksoin viereiseen ravintolaan...piti vähän selvitellä :D ) Kokouksen aikana katselin ikkunasta ulos - sade ja tuuli vain yltyivät. Pääsin kuitenkin vähällä kastumisella ratikkaan. Matkalla totesin sen olevan poikkeusreitillä. Jouduin kävelemään jo käytännössä kaatosateessa seuraavaan julkiseen - sekin poikkeusreitillä. Kun pääsin kohteeseeni, piti sukat jo riisua pois. Onneksi siellä oli lainavillasukkia <3 Repun sisältöä pit

Joskus on hyvä tehdä asioita oman mukavuusalueen ulkopuolella. Iltaelämä/Yöelämä on muodostunut minulle todellakin sellaiseksi. Olen 99.9 - prosenttisesti kotona klo 20 jälkeen illtaisin. Eilen en onneksi ollut. Päädyin nimittäin karaokebaariin. Koko paikka ei kyllä minulla ja seuralaisellani meinannut ensin löytyä. Se kertonee kokemuksen puutteesta. Eipä se haitannut, onneksi sää ulkosalla oli oikein ok. Käveltyä tuli kyllä vähän enemmän kuin oli tarkoitus :D  Päädyin illan aikana toteamaan, että minulla on ollut ikävä iltatunnelmaa, tanssahtelua ja musiikkia. Oli oikein hyvä, että lähdin käymään ulkona. Olin kotona ennen puoltayötä, enkä kohdannut kotimatkalla mitään pelottavaa. Luulen että seuraavaan yöelämäiltaan on kuitenkin aikaa.  Olin toissapäivänä Touhin treeneissä , joten jäin pois tämänpäiväisestä pelistä. Naakka sen sijaan suuntasi sinne. Alkuun Naakka oli sitä mieltä, ettei missään tapauksessa lähde treeneihin tai muuallekaan katsomaan. Nyt hän on ilmeisesti tottunut asia

Tällä viikolla oli taas kaikenlaista. Oma olotilani on heitellyt - näillä mielenterveysdiagnooseilla heikompia aikoja nyt vain tulee tasaisesti, ei voi mitään. Voin yleensä pitkiäkin aikoja hyvin, sitten ahdistus taas valtaa alaa. Lapsilla oli maanantaina koulukuvaus. Vaikka jutun suunnittelee kuinka hyvin, aamut ennen kuvauspäivää ovat kaoottisia. Jälkeläiset saatiin onneksi suhteellisen suunnitellusti liikkeelle, ja luulen, että sieltä tulee mukavat kuvat :) Lastemme kuvaushistoriaan tuli kolmen vuoden aukko koronavuosina. Kaksi vuotta koulut pitivät taukoa, ja kolmantena vuonna oltiin kipeitä. Se on vähän sääli. Vaikka kuvia räpsitään nykyään tuon tuosta, ovat oikean valokuvaajan ottamat kuvat aivan eri juttu. Maanantain jälkeen Naakka tuli kipeäksi . Hän sai mitä ilmeisimmin Touhin henkitystieinfektion, ja oli oikein surkeana pari päivää. Naakkaa alkaa lähes aina oksettaa, oli tauti mikä tahansa. Hänelläkin oli kurkku todella kipeänä kuten veljelläänkin. Torstaina minä puolestani