Lyhyen treenin hehkutus ja työaika

Olen hyvin yllättynyt eräästä asiasta - jokapäiväisistä lihasvoimaharjoituksista. Olen nyt treenannut joka päivä melkein neljän viikon ajan.

Täytyy sanoa, etten ole koskaan yltänyt vastaavaan. 20 minuuttia päivässä tekee viikossa harjoittelua jopa yli aikuisen liikuntasuositusten. Keskityn joka päivä eri kohtaan kehossani - selkään jopa kahtena päivänä (yläselkä toisena, alaselkä toisena päivänä).

Youtube tarjoaa jumpat, 15-20 minuutin pätkiä löytyy oikein paljon. 

Psykologia säännöllisen treenin takana? No, se taitaa olla tuo lyhyt aika :D Toivoin, että saisin voimaharjoittelusta päivittäistä. En keksinyt muuta tapaa kuin tehdä yksittäisistä harjoituskerroista tarpeeksi lyhyitä. Pääkoppani ohjaa minut jumppaamaan, kun tiedän ajan olevan lyhyt.

Suuri motivaattori on parantunut olo. Täytän tänä vuonna 38. Ikääntyminen on kivaa - en ole ehkä ollut koskaan 15-25-vuotias henkisesti, joten en osaa kaivata noita nuoruuteni kultavuosia ;) 

Kuitenkin, en halua ikääntyä ihan p*skassa kunnossa. Ikä tuo kehoon muutoksia muutenkin, en halua alkaa voida todella huonosti liian aikaisin, mikäli voin jollakin tavoin itse siihen vaikuttaa. Jo näin lyhyessä ajassa kehontuntemukseni ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan - se kannustaa jatkamaan.

Niskani hermokipu huimaus pienissä määrin ja lapajumit tulevat pysymään. Koska en voi saada sitä kipua pois, haluan kropan, joka on muuten mahdollisimman vähän kivulias. Siihen voin sentään vielä jollakin tavalla vaikuttaa.

Työaikani muuten piteni. Viime vuonna työpanokselleni oli tarvetta 35 tuntia viikossa, nyt sain 37 eli täydet tunnit. Työni jatkuu pääasiassa samanlaisena kuin viime vuonna, muutoksiakin tulee. 

Työajan pidennys tietää pari viikkotuntia parempaa liksaa, mikä on tietenkin tervetullutta. Odotan mielenkiinnolla, millaisiksi päivät muotoutuvat - ihan helppoa ei ainakaan tule olemaan. 

Koska työt lisääntyvät, toivon hartaasti, että Touhi sairastelisi tänä vuonna merkittävästi vähemmän kuin ensi vuonna. Vasta kesälomien hyvien unien aikana tajusin, kuinka väsynyt viime talvena olinkaan. Toivottavasti kitarisaleikkaus ja putket ovat auttaneet.

PS. Näin maanantaina pitkästä aikaa serkkutyttöäni, joka asuu yhä ulkomailla. Lapsuuteni loma-aikoina vietimme suhteellisen paljon aikaa yhdessä - tuli heti kotoisa olo <3 

PPS. Vähän sitä ennen, lauantaina, tein reissun erääseen ostoskeskukseen lapsuudenystävieni ja lapsilauman (ei tällä kertaa omiani) kanssa. Sekin oli merkki jatkuvuudesta.

PPPS. Syyskuussa on jälleen luvassa vuositapaaminen (reissu sekin) lukioaikaisten ystävieni kanssa. Odotan tapaamista innolla jälleen kerran.