Väsymyksen puute, viikonloput ja mistä me tulemme :)
Olen yhden jos toisen kerran kirjoittanut blogiini väsymyksestä. Se kalvaa minua, kuten jokaista ainakin joskus. Joskus olen ollut niin väsynyt, että päivä alkaa tuntua raskaalta heti aamusta. Se korjaantuu yleensä ajallaan.
Nyt täytyy sanoa, että olen ollut poikkeuksellisen virkeä. Luulen, että suuri syy on se, että olemme olleet terveenä kolme kuukautta putkeen. Syksyn flunssa-aika on toki tuloillaan, mutta tällaisen breikin jälkeen sekin saattaa sujua.
Ehkäpä on niin, että elämässäni ei kerrankin ole niin kovin kuormittavia tekijöitä. Toki epäkohtia ja kehitettävää on, mutta rytmi arjelle on kehittynyt varsin hyvin. Kesäkin oli täynnä matkaamista ja uusia, vaihtelevia asioita, sekin ehkä virkisti.
Ehkä perun tämän kaiken, kunhan pääsemme kekaroiden kanssa lounasaikaan asti ;)
Yleensä olen päivän aikana eniten väsynyt alkuillasta. Kuuden jälkeen väsymys on ihan fyysistä - silloin tuntuu raskaalta lähteä liikkeelle, vaikka varsinkin kesäaikaan se on meillä ihan yleistä.
Viikonloput rullaavat omalla tahdillaan. Joka toinen viikonloppu lapset ovat minulla, joka toinen isällään. Kun olen lasten kanssa itsekseni, pyrin rauhoittamaan tekemisen. Toki liikumme, mutta pienesti leikkipuistoissa ja lähimetsässä.
Lukurutiini lasten kanssa meinasi kesän aikana vähän lipsahtaa lukemattomuuden puolelle. Koska lukutaitoisia lapsia ei vielä ole, on tärkeää että luen heille. Vaikka eilen olimme menossa nukkumaan suhteellisen myöhään, Herran Hakkaraisen tarinat starttasivat noin 20 minuutiksi ennen valojen sammumista.
Kun lapset ovat isällään, sanoudun irti aikatauluista. Saatan kököttää pitkän ajan selailemassa blogeja tai katsomassa telkkaria. Tyypillistä viikonloppuihini ovat myös esim. kirjastossa käynti, pitkät puhelut ystävien kanssa ja puutarhapalsta.
Viikonloput kummallakin tavalla kuluvat nopeaan - sitten hurautellaan taas maanantaista perjantaihin vähän sidotummalla rytmillä.
Sekä Touhi että Naakka ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita ajasta, jolloin he olivat vielä minun vatsassani (sekä syntymästään ja vauva-ajastaan). Minusta on hauskaa, kun molempien kanssa syntyy jo jutun juurta ja puhetaito riittää.
Lasten vauva-aikoja on mukava muistella, vaikka en suoranaisesti kaipaakaan heitä vauvoina. Minusta lapsen kanssa alkaa olla mielekästä olla, kun hän alkaa jollakin ymmärrettävällä tavalla kommunikoida - esimerkiksi puolivuotias on jo varsin älyllinen :)
Lapsista se, että toinen on syntynyt alateitse, toinen sektiolla, on huvittavaa. Naakka tiedostaa jo, mistä on tullut. Touhi luulee tulleensa "äitin tissien välistä" :D
PS. Tänään on kerrankin pilvistä ja jopa vähän sateista, jee, pitkästä aikaa!
PPS. Voi herttinen sentään - tänä vuonna luettuja kirjoja on vasta 23 - olen pahasti myöhässä ellei lastenkirjoja lasketa :D
PPPS. Lasten "paksut" kirjat kai lasketaan - luen joskus niitä ja nuorten kirjojakin. Niissä löytyy aika ajoin todella hyviä uutuuksia. Kirpparilta hankin taannoin Pienen Runotytön eurolla - se on vielä lukematta, vaikka ala-asteella se kuului suosikkikirjoihin.
Nyt täytyy sanoa, että olen ollut poikkeuksellisen virkeä. Luulen, että suuri syy on se, että olemme olleet terveenä kolme kuukautta putkeen. Syksyn flunssa-aika on toki tuloillaan, mutta tällaisen breikin jälkeen sekin saattaa sujua.
Ehkäpä on niin, että elämässäni ei kerrankin ole niin kovin kuormittavia tekijöitä. Toki epäkohtia ja kehitettävää on, mutta rytmi arjelle on kehittynyt varsin hyvin. Kesäkin oli täynnä matkaamista ja uusia, vaihtelevia asioita, sekin ehkä virkisti.
Ehkä perun tämän kaiken, kunhan pääsemme kekaroiden kanssa lounasaikaan asti ;)
Yleensä olen päivän aikana eniten väsynyt alkuillasta. Kuuden jälkeen väsymys on ihan fyysistä - silloin tuntuu raskaalta lähteä liikkeelle, vaikka varsinkin kesäaikaan se on meillä ihan yleistä.
Viikonloput rullaavat omalla tahdillaan. Joka toinen viikonloppu lapset ovat minulla, joka toinen isällään. Kun olen lasten kanssa itsekseni, pyrin rauhoittamaan tekemisen. Toki liikumme, mutta pienesti leikkipuistoissa ja lähimetsässä.
Lukurutiini lasten kanssa meinasi kesän aikana vähän lipsahtaa lukemattomuuden puolelle. Koska lukutaitoisia lapsia ei vielä ole, on tärkeää että luen heille. Vaikka eilen olimme menossa nukkumaan suhteellisen myöhään, Herran Hakkaraisen tarinat starttasivat noin 20 minuutiksi ennen valojen sammumista.
Kun lapset ovat isällään, sanoudun irti aikatauluista. Saatan kököttää pitkän ajan selailemassa blogeja tai katsomassa telkkaria. Tyypillistä viikonloppuihini ovat myös esim. kirjastossa käynti, pitkät puhelut ystävien kanssa ja puutarhapalsta.
Viikonloput kummallakin tavalla kuluvat nopeaan - sitten hurautellaan taas maanantaista perjantaihin vähän sidotummalla rytmillä.
Sekä Touhi että Naakka ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita ajasta, jolloin he olivat vielä minun vatsassani (sekä syntymästään ja vauva-ajastaan). Minusta on hauskaa, kun molempien kanssa syntyy jo jutun juurta ja puhetaito riittää.
Lasten vauva-aikoja on mukava muistella, vaikka en suoranaisesti kaipaakaan heitä vauvoina. Minusta lapsen kanssa alkaa olla mielekästä olla, kun hän alkaa jollakin ymmärrettävällä tavalla kommunikoida - esimerkiksi puolivuotias on jo varsin älyllinen :)
Lapsista se, että toinen on syntynyt alateitse, toinen sektiolla, on huvittavaa. Naakka tiedostaa jo, mistä on tullut. Touhi luulee tulleensa "äitin tissien välistä" :D
PS. Tänään on kerrankin pilvistä ja jopa vähän sateista, jee, pitkästä aikaa!
PPS. Voi herttinen sentään - tänä vuonna luettuja kirjoja on vasta 23 - olen pahasti myöhässä ellei lastenkirjoja lasketa :D
PPPS. Lasten "paksut" kirjat kai lasketaan - luen joskus niitä ja nuorten kirjojakin. Niissä löytyy aika ajoin todella hyviä uutuuksia. Kirpparilta hankin taannoin Pienen Runotytön eurolla - se on vielä lukematta, vaikka ala-asteella se kuului suosikkikirjoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti