Missä olin, kun...

Valvoinpa poikkeuksellisen myöhään. Kun ajattelin alkaa käydä nukkumaan, alkoi nuorten (tai ehkä pikemminkin ikinuorten) joukko laulaa puistossa oikein kovalla volyymilla "Den glider in". Tsekkasin ettei edes Suomen EM-peli ole vielä, joten kukaan ei kai voittanut.

Siitäpä sainkin kirjoitukselleni aiheen. Ajattelin kirjoittaa, missä olin (tai miten muistan), kun tiettyjä historiallisia asioita tapahtui. En ole kovin menevä tyyppi, joten olin arvatenkin suurimmaksi osaksi kotona. Kuitenkin, tietyt asiat eivät unohdu.

Ensimmäinen kohta ei oikeastaan ole muisto. Se on valokuva. Minä pihalla 4-vuotiaana vähän ennen vappua, vuonna 1986. Se oli päivä, jolloin Tsernobylin ydinlaskeuma saavutti Suomen. Me emme siitä silloin tienneet. Kuvassa näkyy, kun äitini vilkuttaa sisältä pikkusisko sylissään. En varmaankaan olisi ollut pihalla, jos olisimme tienneet, mitä tuulet toivat mukanaan...

Seuraava maailmantapahtumiin liittyvä muistoni on Neuvostoliiton hajoaminen. Muistan hämärästi uutisista kohdan, kun Venäjän lippu nousee salkoon. Jonkin aikaa sen jälkeen opeteltiin koulussakin alueita uusista kartoista - siihenastiset koulukartastot olivat vanhentuneet yhdessä yössä.

Hyppään nyt muistoissani eteenpäin, vuoteen 1994. Olin 7-luokkalainen. Olin juuri matkustanut bussilla koululle (matka kesti melkein tunnin, maaseutupaikkakunta, koululaiskuljetus). Ensimmäinen tunti oli historiaa. Siellä kuulin, että matkustajalautta Estonia oli uponnut. Se oli suuri puheenaihe siihen aikaan.

Keväällä 1995 tapahtui kuitenkin jotakin hyvää ja historiallista - Suomi voitti ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden! Katsoimme ottelua serkkuni syntymäpäivillä, ja maailmanmestaruushan siinä tuli. Tunne oli hieno, vaikka en juurikaan jääkiekosta ymmärtänyt...

Koska tämäniltainen kirjoitukseni on varsin tiivis, hyppään jälleen eteenpäin - kokonaista kuusi vuotta. Opiskelin ensimmäistä viikkoa Helsingin yliopistossa. Meillä oli menossa orientaatioviikko, ja kävin yliopistolla eri oppisuuntien luennoilla päivittäin.

Vuosi oli siis 2001. Minulla oli opiskelijakämpässäni oma televisio, koska jokin hotelli oli aiemmin luopunut telkkareistaan ja minulle & sisarelleni ostettiin pienet televisiot. Minulle oli muodostunut tapa keittää kahvia ja avata televisio. Avasin sen ja näin...

Ensimmäinen lentokone oli osunut World Trade Centeriin. En todellakaan ollut osannut odottaa uutista. Jäin tietysti katsomaan lähetystä, ja näin "livenä", kun toinen kone törmäsi jälkimmäiseen kaksoistorniin.

Toki katsoin tuolloin lähetystä niin kauan, kun molemmat pilvenpiirtäjät olivat sortuneet. Muistan, kuinka pohdin, että maailmanjärjestys on jotenkin peruuttamattomasti muuttunut. Pysyin uutisten parissa seuraavat päivät.

Kerrottakoon, että Internet ei tuolloin ollut vielä yleinen - minulla ei ollut kotona tietokonetta, puhelimesta verkkoyhteyksillä puhumattakaan. Tieto hankittiin tuolloin televisiosta tai ostettiin sanomalehti. WTC:n iskut puhuttivat pitkään, ja siitä käynnistyikin tapahtumien sarja, joka leimasi kyseistä vuosikymmentä. Nyt etäisyyden päästä se kaikki näyttää kokonaisuudelta, silloin ei näyttänyt siltä.