Kuinkas on kielitaidon laita - osa 1

Kielitaito on kiehtonut minua aiheena jo pitkään. En voi itse kehuskella kovin vahvalla kielitaidolla, käytännössä kaikkien vieraiden kielten suullinen kielitaito on oikein surkastunut. Nyt kuumottaa jo, jos joutuu esimerkiksi kertomaan ammatistaan englanniksi. Normaalit tien neuvomisjutut osaan kapungilla kulkiessa :)

Olen opiskellut "ennenvanhaan" varsin monia kieliä. Englanti, ruotsi ja saksa - peruskoulu ja lukio. Yliopistossa kävin viron- ja espanjantunneilla. Kertasin myös saksaa. Erikoisin kieli, johon hieman tutustuin, oli udmurtti. Aikuisiällä olen opiskellut jonkin verran saamea ja venäjää.

En voi myöskään kehuskella, että olisin ollut lapsena vieraista kielistä kovin kiinnostunut - moni piti ala-asteella englannintunteja mukavina. Mukavia ne minustakin olivat, mutta en oikein malttanut lueskella kirjan kappaleita kotona.

Nuorena aikuisena kuulin paljon puhetta kielitaidosta ja häpesin omaani. Lukiossa englanti oli mennyt aika huonosti - en vain hahmottanut kielioppiasioita, joihin opetus perustui, Vielä ei ollut päivittäistä pääsyä nettiin, jossa olisi voinut lukea englanniksi.

Kesätöissä ulkomailla suullinen englannintaitoni pomppasi erinomaiseksi :) Kun ei voi käyttää omaa äidinkieltä, niin kylläpä se englanti parani. Sain hyödynnettyä myös ruotsintaitoani, olihan oleskelumaanani Norja.

Reissasin myös ympäri Länsi-Eurooppaa, enkä muista, että kommunikoinnissa olisi ollut ongelmia.

Sittemmin asetuin aloilleni ja perustin perheen. Myöskään työelämässä en ole tarvinnut vieraita kieliä. Minulla on kuitenkin ihan hyvä lukutaito englanniksi, kohtalainen ruotsiksi ja jopa saksaa ja espanjaa ymmärrän jonkin verran. Suullinen taito - no se on sitten oikein heikko.

Venäjää näpyttelen huvikseni Duolingolla. Se on sopivan vaikeaa.

Lapseni opiskelevat 2020-luvun alakoulussa. Heillä on vieraina kielinä saame (Naakalla kaksi kieltä), englanti ja ranska. Touhi tykkää ranskasta, Naakka ei tällä hetkellä yhtään. 

Olen sitä mieltä, että kielten opiskelu tekee aivoille hyvää. Duolingo-venäjä on mukava viiden minuutin opiskelusessio päivittäin. Eipä tähän elämänvaiheeseen muuta mahtuisikaan. Tavoite olisi lukea useampi englanninkielinen artikkeli netistä viikossa, en ole ihan tavoitteessa.

Olen yrittänyt päästä vuosien mittaan yli kielitaitohäpeästäni. Se tosiaan syntyi jo mainitsemillani lukion englannintunneilla, kun läksyjä tuli julmetusti enkä  oppinut tarpeksi hyvin yrityksestä huolimatta. Opinnot olivat täysin painottuneita kieliopin korrektiuteen, joka on moneen kertaan todettu tehottomaksi tavaksi oppia kieliä kokonaisvaltaisesti.

Toivon että lapseni oppivat kieltenopiskelun myötä tekemään töitä osaamisensa eteen. Toisaalta toivon, että he nauttisivat oppimisesta ja osaamisesta.  Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.