Aktiivinen elämä

"Meidän perhe elää aktiivista elämää. Siksi tarvitsemme..." Mainoslause - olen nähnyt tällaisen aloituksen varsin monessa paikassa. Aktiivinen elämä tarkoittaa ilmeisesti, että on jatkuvasti liikkeessä...siis fyysisesti. 

Olen tottunut siihen, että esimerkiksi lukemisharrastukseni ei kuulu kovin aktiivisina pidettyihin asioihin. Ei, vaikka tunnin lukusessioni vie aivan saman aikaa ja vaatii saman verran keskittymistä kuin tunnin Pilates-treenini. En usko, että asia on vain minun päässäni - kuulostan paljon aktiivisemmalta, kun teen jälkimmäistä.

En todellakaan halua väheksyä liikuntaa ja urheilua - sali-, pilates- ja uimakäynneillä on suuri merkitys minulle. Samoin kannustan lapsiani liikkumaan. Siihen ei kyllä mielestäni mitenkään välttämättä tarvita monta kertaa viikossa -treenirumbaa (sellainenkin meillä nyt on, huh). 

Oikeasti, sellaiset käsitteet kuin aktiivinen - passiivinen ja vaikkapa introvertti - ekstrovertti - käsitteet ovat mielestäni harvinaisen joustamattomia. Asiasta voi olla eri mieltä, mutta aktiivinen ekstrovertti on yhteiskunnassamme arvostetumpi kuin passiivinen introvertti.

Meidän perheessä on vähän molempia. Itse lukeudun mielelläni ns. sosiaaliseksi introvertiksi, Tykkään sosiaalisuudesta ja osaan luonnostani olla sosiaalisesti melko taitava. Väsyn kuitenkin helposti ja aivoni tarvitsevat lepoa sosiaalisuudesta. Kuulunko siis ekstroverttien heikompaan kastiin :D ?

Entä sitten aktiivisuus versus passiivisuus? Mielestäni esimerkiksi aiemmin mainitsemani lukuharrastus on erittäin aktiivista ja keskittymistä vaativaa toimintaa pään sisällä. Se on myös liikkuvaa: seikkailen tällä hetkellä Kyproksella, 1800-luvun Kokemäellä ja saman vuosisadan Lontoossa & Skotlannin maaseudulla.

Passiivisuus? Onko siinä hyviä puolia? Mielestäni nykyisessä tietoyhteiskunassa on hyväkin valita useampia asioita, joissa on passiivinen. On hyvä valita taistelunsa, ja kaikkiin asioihin ei kannata lähteä mukaan vänkäämään.

Entäs introverttius? Veikkaan, että introvertti pystyy toimimaan paremmin omassa, sisäisessä maailmassaan. Se on avain todella moniin pitkäjänteisyyttä vaativiin asioihin. Introvertti, näennäisesti passiivinen tarkkailija saattaa tuntea ryhmän ympärillään paremmin kuin sen ekstrovertit, aktiiviset osallistujat.

Mielestäni pahinta ryhmien (työyhteisö, koululuokka, harrastusryhmät jne.) on yrittää pakottaa introvertit ekstroverteiksi ja tehdä ekstroverttiydestä ns. parempi olemisen muoto. Samoin, fyysisesti aktiivisista asioista ei kyllä mikään tee sen aktiivisempia kuin muistakaan.

Maailmaan mahtuu valtavasti olemisen muotoja ja kiinnostuksenkohteita. Loppujen lopuksi, meidänkin perhe elää aktiivista elämää ja siksi tarvitsemme...hiljaisuutta ja rauhaa :)