Seksuaalikasvatuksesta

Sana "seksuaalikasvatus" saa minut jostakin syystä kiusaantumaan. Se johtunee ehkä siitä, että muistan kouluaikaisia oppituntihetkiä. joissa opettajakin oli kiusaantunut :D Ajat ovat onneksi muuttuneet, vai ovatko?

Mielestäni jo hivenen kulunut sana "polarisoitunut" kuvaa tätä aikaa. En haluaisi olla opetussuunnitelman- tai oppikirjojen tekijä juuri nyt. Voisin nimittäin saada haukut ja joutua sairauslomalle riippumatta siitä, mitä olisin tehnyt.

Nykyään ollaan monta mieltä siitä, mitä koulussa pitäisi opettaa. Olen havaitsevinani kolme nykytilannetta kritisoivaa ryhmittymää:

1. "Lasten ja nuorten tulee saada tietää enemmän seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolen moninaisuudesta"

2. Lasten ja nuorten ei tule saada tietää edellisistä lainkaan tai juuri ollenkaan. Perinteinen mies- ja naisasetelma sekä lisääntymisasiat sallitaan.

3. Lasten ja nuorten ei tulee saada koulussa tietää mistään edellisistä - vanhemmat opettavat sen, mikä on heidän mielestään tarpeen.

On sinänsä mielestäni hyvä asia, että vanhemmat (ja muut aikuiset) ovat valveutuneita. Se kertoo kiinnostuksesta asioihin ja lasten hyvinvointiin. Silti, minua häiritsee nykyajassa (olen ehkä tullut vanhaksi) eräänlainen kultaisen keskitien puuttuminen. 

Kyselin lapsiltani, tietävätkö he termejä. Trans-ihminen tuntui olevan molemmille selvä, tai niin selvä kuin sen nyt tarvitsee heidän iässään olla.  "Muunsukupuolinen" ei ollut niin selvä. Koulussa ei 2-, ja 5-luokkalaiselle ollut näitä selvitetty. Keskustelu käytiin Forza Horizon - autopelin pelaamisen lomassa ;)

Kumpikin tietää (niin syvällisesti kuin heidän iässään kuuluu), miten lapsia tehdään ja keneltä se onnistuu, siis biologisessa mielessä. 

Uskon itse, että lapsi ei mene pilalle siitä, että tietää perusasioita. Itselleni taas oli varsin noloa saada vasta 16-vuotiaana tietää, ettei homo ole ainoastaan haukkumasana. Yleisesti ottaen tämä olisi juurikin tärkeintä - ihmisten ominaisuuksista ei tehdä pilkkaa.

Toisaalta, on myös tärkeää, että lapsella on seksuaalinen kasvurauha. Tämä voidaan mielestäni taata, vaikka lapsi olisikin tietoinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä perustasolla eli siten että hän tietää, mitä jotkin käsitteet tarkoittavat.

Lapsen on tärkeä olla tietoinen kehorauhasta ja omasta yksityisyydestä jo heti pienestä pitäen. Tämä opetettiin mielestäni hienosti lapsillemme, kun he olivat päiväkodissa.

Tärkeää on myös, että lapsi uskaltaa määrittää, mitä haluaa nähdä. Jos ei halua nähdä esimerkiksi pornoa tai väkivaltaista sisältöä kaverin kännykästä, se pitää voida uskaltaa sanoa.

Tuntematta perinpohjin koko peruskoulun opetussuunnitelmaa sanoisin, että se on varmaankin aika hyvä. Kritisoin lähinnä sitä, ettei edes murrosiästä ole vielä puhuttu kohta 12-vuotiaan Naakan ikäryhmälle. Omana kouluaikanani asia selvitettiin liikunnan opetuksen yhteydessä Olin kolmannella luokalla.

Tämä kirjoitus on mielipideteksti. Jokainen vanhempi ajattelee varmasti lapsensa parasta ja tekee omat päätöksensä. Koulussa opetetaan tietyt asiat. Omien lasteni kohdalla toivon, että he uskaltavat kysyä. Toivon myös, että he uskaltavat määrittää omat rajansa nyt ja aikuisuudessa.