Lemmikkikuulumiset - joulukuu 2023

Meillä on melko iäkäs partamonni, Sillä on ollut aiemmin lasten antama nimi, mutta se on unohtunut meiltä kaikilta. Oikeastaan se ei ole iäkäskään - noin viisivuotias. 

Partamonni on yleisimpiä akvaariokaloja. Sitä pidetään myös ongelmallisena, kun se lisääntyy todella voimakkaasti. Minulla on ollut partamonneja pitkän aikaa - lapsuudesta saakka. Olen tykästynyt tähän viiksekkääseen, isokokoiseen akvaariokalaan.

Meidän partamonni piilottelee yleensä suurimman osan aikaa. Se tykkää uppopuusta, joka on sen mielestä sen omaisuutta. Partamonni on reviirikala. Niillä pitää olla tarpeeksi tilaa ja ne omat uppopuut :D Meillä oli toinenkin partamonni, mutta se kuoli jostakin syystä. 

Eilen illalla koimme säikähdyksen hetkiä, kun kuului kovaa kolinaa. Rouva partamonni vain oli saanut kaivamisinnon. Hän tykkää silloin tällöin kaivaa kuopan hiekkaan, ja eipä sille mitään voi, jos se simpukkakoriste sattuu olemaan siinä sopivalla paikalla etulasia vasten. 

Nyt aamulla hän makoilee tyytyväisenä kuopassaan.

Yritin hankkia gerbiileille virikettä - koivunoksia meidän pihalta. Meillä kasvaa onneksi (toki juuri siihen tarkoitukseen) pihalla neljä koivua, ja yleensä oksia löytyy niiden läheisyydestä, vaan ei nyt. Ei ole ollut kovin tuulista, mistä syystä oksia ei ole irronnut.

Sen sijaan pidän niitä tänään lattialla juoksentelemassa. Siitä ne tuntuvat pitävän, ja vauhti on todella kova. Gerbiilit ovat siitä hauskoja lemmikkejä, että ne innostuvat kaikesta uudesta. Itse asiassa, kun niiden terraarion lähelle menee, ne tulevat usein ikään kuin katselemaan, mitä hauskaa heille tällä kertaa ollaan järjestämässä. 

Kaikki gerbiilit ovat nyt taas olleet onneksi hyvässä sovussa ja terveinä muutenkin. Viimevuotisesta riidasta Sahpanin ja Albin välillä ei enää ole tietoakaan - hyvä niin.

Sauvasirkat - heillä on tällä hetkellä käynyt väestökato, kun kaikki isot sauvasirkat ovat poistuneet keskuudestamme. Ilmeisestikin 365 päivää on tullut heillä jokaisella täyteen. Uutta polvea on onneksi kasvamassa, mutta isoimmatkin ovat hädintuskin keskikokoisia.

Sauvasirkkojen hoidossa tai muussakaan ei ole mitään kovin kummallista. Kunhan terraarion siivoaa tarpeeksi usein ja muistaa antaa salaatinpalan ja vettä sumutepullosta, ne selviävät hyvin itsekseen. Ne eivät kaipaa ihmisen seuraa, mutta onhan niitä hauskaa pitää kädellä silloin tällöin.

Siinäpä meidän lemmikkikuulumiset. Monikaan asia ei ole muuttunut ja kaikki on varsin hyvin. Uusia lemmikkejä ei ole tulossa lähikuukausina, paitsi ehkä akvaarioon. Täytyy vielä katsoa, millaisia.