Nelosten tanssit ja epätavallinen viikko

Voisi jopa sanoa, ettei meidän perheessä ole juhlittu Suomen itsenäisyyttä koskaan näin monipuolisesti. Keskiviikolle, varsinaiselle itsenäisyyspäivälle en tosiaan ollut varannut muuta ohjelmaa kuin ne karjalanpaistilihat, jotka hankittiin tiistaina :D

Itsenäisyyspäivän aamuna oli pientä napinaa minun ja Naakan välillä. Kumpikin sai kiukkunsa loppumaan. Minä pääsin lenkille aikuisten kesken - ai kun olikin upea sää. Karjalanpaistille tuli lopulta lasten ukki - miten mukavaa!

Touhi sai kutsun kavereidensa kanssa Rushiin pomppimaan. Lähetin pojan matkaan ja olin iloinen, kun hän sai päivälle mukavaa ohjelmaa. Naakka sai kutsun kaverilleen, ja minä itse asiassa tungin mukaan, jotta saisin seuraa Linnan juhlien katseluun. Ilman juuri minkäänlaista suunnittelua päivästä tuli todella mukava. 

Torstai oli normaali työpäivä, mutta sisäinen viikkokelloni oli täysin sekaisin - vähän niinkuin olisi ollut viikonloppu, mutta ei kuitenkaan. Vähän niin kuin olisi ollut maanantai, mutta ei kuitenkaan. Onneki töissä oli varsin hiljainen päivä.

Perjantaina oli vielä Naakan nelosluokkalaisten tanssit eli pormestarin juhlat. Tämä on mielestäni kotikaupungissamme hieno ja nyt jo perinteikäs tapahtuma. Naakka oli nyt jo onneksi tottunut juhla-asuunsa, joten siinä ei ollut ongelmia.

Hivenen jännittävä yksityiskohta oli, että Naakan piti pitää puhe 3000 kuulijalle. Äitiä jännitti, mutta Naakka näytti lavalla siltä, kuin olisi aina pitänyt puheita. Naakka oli jälkeenpäin myös itse todella helpottunut ja tyytyväinen <3 

Tänään voimme asetella juhlavaatteet kaappiin ja palata taas tavalliseen arkeen tai oikeammin viikonloppuun. Puntaroin parhaillaan salille lähtöä - en päässyt viime viikolla yhteenkään liikuntaharrastukseeni, ja kroppa on sekä kipeä että jäykkä. 

Olen pääsääntöisesti todella laiska lähtemään mihinkään liikuntaharrastukseen - kun saan raahattua itseni paikan päälle, muuttuu kaikki helpommaksi :D 

Minulla on myös puuhaa joulukorttien kanssa. Kyllä, kuulun siihen kansanosaan, joka tykkää vielä lähettää perinteiset joulukortit. No, itse asiassa kirjoittaminen on aika pitkällistä puuhaa, mutta toisaalta, keskityn yhteen asiaan, kun kirjoitan kynällä. 

Korttien kirjoittamisessa on ollut probleema - olen onnistunut kadottamaan 25 vuotta vanhan osoitekirjani. Tavallisen puuhan lisäksi olen myös kirjoittanut osoitteita uuteen osoitekirjaan, mikä on kieltämättä hyväkuntoisempi ja kivempi kuin vanha.

PS. Pelasimme itsenäisyyspäivänä muun muassa Blokusta. Minun hahmotuskyvylleni se on melkein liikaa, mutta tykkään pelistä silti.

PPS. Naakka sai kehuja puheesta myös luokkalaisiltaan, mikä tuntui merkitsevän hänelle todella paljon <3 Naakka on omasta tahdostaan hieman vetäytyvä, mutta nyt hän tuntee varmasti olevansa hieman enemmän "sisällä" isossa luokassaan.

PPPS. Osa jouluvalmisteluistani on myös vielä vaiheessa, tarkemmin ottaen suurin osa :D Minulla on kuitenkin joulunalusviikko kokonaan lomaa, joten kiire ei ole kriittinen.