Gerbiilit - takaisin yhdessä

Gerbiilit ovat koko talvisen välirikkonsa ajan asuneet jaetussa terraariossa. Välissä on ollut "aita", kehykset puuta, muuten reikäpeltiä. Puolukka, joka on tullut toimeen kummankin kanssa, on parin päivän välein vaihtanut puolta, jotta kaikilla olisi laumafiilis suurimman osan aikaa.

Noin kuukausi sitten aloin hiljalleen sopeuttaa kolmikkoa takaisin yhteen. En ollut kovin toiveikas, sillä usein gerbiilit riitautuvat lopullisesti. Aloin kuitenkin pitää Sahpania ja Albia yhdessä kokeeksi ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Välillä laitoin kaikki kolme samalle puolelle.

Viime viikolla juoksutin kaikkia kolmea yhdessä vapaana keittiön lattialla ja annoin heidän olla samassa tilassa muutaman tunnin kerrallaan. Kaikki sujui hyvin. Kokeilin lopulta yötä yhdessä - kaikki hyvin edelleen :) 

Väliaita otettiin pois eilen illalla. Se aiheutti vipinää kaikissa kolmessa. Ovathan tytöt yleensäkin aktiivisia, mutta nyt säntäiltiin todella huimaa vauhtia eestaas ja kaivettiin vauhdilla tunneleita. Ei kuitenkaan tappelua, hyvä.

Toivottavasti ratkaisusta tulee enemmän tai vähemmän pysyvä, sillä kaikilla kolmella olisi silloin kunnolla tilaa terraariossa. Tänään jo nukutaankin yhdessä, joten olen toiveikkaampi kuin pitkään aikaan. Sahpan on ilmeisesti unohtanut ettei tule toimeen Albin kanssa.

Ajattelinkin, että gerbiilit ansaitsisivat ainakin yhden uuden pesäkopin ja pajusillan, edelliset alkavat olla varsin järsityssä kunnossa. Myös pohjapehkut vaihdettiin osaksi muutama päivä sitten - nyt on vähän aikaa siistiä.

Jotenkin tuntuu, että lemmikkien hoito mahtuu talvisin hyvin elämään. Kun kesäisin on puutarhapalsta ja parvekekukat, kaiken hoitamisen kanssa pitää kiirettä. Enemmän homma tuntuisi toki kiireeltä, mikäli se ei olisi mieluista.

Kesän hyviä puolia on, että eläimille voi hakea ulkoa ruokaa. Esimerkiksi voikukanlehdet ovat ok sekä sauvasirkoille että gerbiileille. Akvaariokalat saattaisivat tosin nyrpistellä moisille, joten ehkä ei heille kuitenkaan. 

Nyt meillä ei ole myöskään lemmikkejä, joita voisi esim. viedä kesänurmelle. Marsut vietiin säännöllisesti kesäisin, ja apila oli suurta herkkua. Joskus vielä haikailen marsujenkin perään... <3

PS. Kuva kolmikosta totutusvaiheessa, väliseinä vielä paikoillaan. Pirun vaikeita nuo ovat edelleen kuvata, liike on niin kokoaikaista.

PPS. Täytynee lähipäivinä hakea heille jotakin herkkua eläinkaupasta, jos siis ovat viimein kiltisti.

PPPS. On kyllä jonkin verran voittajafiilis tästä tilanteesta, jee!