Mökkifiilis - ei niin helppoa kuin luulisi

 Mökkifiilikseen pääseminen - se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Talvella on oikeastaan helpompi saavuttaa se fiilis ihan vain unelmoimalla siitä. Oikealle mökille asettuminen ja tunnelmaan laskeutuminen voi olla hyvinkin hidas prosessi.

Omalla kohdallani paahdan ensimmäisen päivän ylienergisenä - olen päättänyt sitkeästi pitää saman suoritustason (ja vedenjuonnit, jumpat jne.) kuin arjessakin. Koska mökille asettautuminen on fyysinen toimenpide: vedenkanto, sähköt päälle, nurmikonleikkuu, uimalelujen vajasta hakeminen jne., olen yleensä vuodokauden jälkeen täysin naatti ja valmis lähtemään takaisin kaupunkiin. 

Olen myös kiukkuinen, oikea kauhu kanssamökkeilijöille. Tähän voi vaikuttaa sekin, että menkat ovat taas tulossa. Voisivat mielestäni alkaa oireilla myöhemminkin kuin yli viikkoa ennen h-hetkeä. 

Kuitenkin, huomaan että uimavesi on ihanan lämmintä, tosin kyllä raikasta, ei ole helle. Huomaan, että uintini on vuoden uimahallikäyntien jäljiltä kehittynyt varmaksi. En siltikään hoppuile, koska luonnon ääniä pitää kuunnella. 

Istun lapsen kanssa mökin portailla juttelemassa. Toinen lapsikin saapuu paikalle. Koska ilmassa on sadetta, vedämme päällemme viltin. On myös alkanut tuulla. 

Seuraamme saapuu "Sorsis", naarassorsa, jonka olemme saaneet vakivieraaksemme, koska sorruimme ruokkimaan sitä leivällä. Tällä kertaa Sorsis ei saa mitään, vaan poistuu puolen tunnin yrittämisen jälkeen järvelle.

Pyöröhirsiseinää vasten nukkuminen on mukavaa. Olen tykännyt siitä lapsesta asti. Uneni on useimmiten mökillä todella hyvää. Koska ei ole hellettä, emme ole juurikaan tarvinneet ilmalämpöpumppua.

Olen lukenut kirjoja, vaikka nuorimmaiseni tuntuu jatkuvasti olevan viihdyttämistä vailla. Pääasiassa hän tarvitsee uimavahdin, kohta 7-vuotiaani ei osaa vielä uida, ehkä ensi kesänä sitten. Onneksi tykkään yhä aikuisena kahlailla matalikossa.

Mitä sitten jos välillä on huono fiilis? Eihän kaiken tarvitse lomallakaan tuntua koko ajan hienolta. Eihän arkenakaan ole koko ajan kurjaa ;) 

Nyt on kolmas kokonainen mökkeilypäivä. Voin nyt sanoa alkaneeni päästä aikalailla mökkifiilikseen. Minua ei kiinnosta kovin paljon, paljonko kello on. Sama kesämekko on päälläni kolmatta päivää ja suuri suunnitelma illalle on sauna. 

PS. Mökillä menkat on sinänsä nuoruuden epävarmuuden jälkeen ok - ketään ei kiinnosta, vaikka menenkin uimaan niiden aikana.

PPS. Olen myös tähän aikaan kuusta ylitunteellinen - jätin nurmikkoa leikatessa puna-apilat kasvamaan.

PPPS. Kuopukseni paras uimakaveri on muuten uimapatja. Hän pitää myös pelastusliivejä, meillä on liukasta kallionreunaa vaikka muille jakaa.