Rouva Niskanen

Meidän kaksi gerbiiliä , Puolukka ja Albi ovat jo käytännössä vanhuksia. Keväällä siirsimme terraarion keittiöön, koska keittiössä liikutaan enemmän kuin lastenhuoneessa, ja gerbiileilläkin on sitä kautta enemmän virikettä. Puolukka on nyt hieman yli 3-vuotias. Albi täyttää marraskuussa kolme. Kolmas gerbiilimme, Sahpan menehtyi kesällä, luultavasti kasvaimeen. Jäljellä oleva lauma on rauhallinen, mutta kyllä hekin välillä innostuvat touhuamaan. Ehkä he eivät enää kaiva kovin syviä käytäviä, mutta kyllä juoksu edelleen onnistuu. Syöminen on heille yksi lempiasia. Pari päivää sitten annoin heille hieman perunamuusia. Se meni hetkessä. Yleisesti ottaen ravinto on gerbiilien pellettejä, hieman "herkkusekoitusta" sekä proteiiniksi kuivattuja toukkia (näitä syötetään käsittääkseni pääasiassa linnuille). Puolukka sairasteli kesällä. Korvaongelma vei meidät eläinlääkärille ja Puolukka sai antibioottikuurin. Hänellä on myös vatsassa jonkinlainen kasvain. Emme kuitenkaan päätyneet he

Olen aina tykännyt saunomisesta . Meillä ei ole tässä asunnossa omaa saunaa. Talo on rakennettu 1981, eikä silloin ollut usein tapana rakentaa omaa saunaa asuntoihin, vaan saunassa käytiin talon saunassa omalla saunavuorolla. Minäkin olen ihan pienenä käynyt kerrostalosaunassa, kunnes perheeni muutti omakotitaloon. Siellä sauna oli ensimmäiset vuodet perinteinen alakertasauna, jossa kaikki tapahtui peseytymistä myöten samassa tilassa. Sen jälkeen sauna remontoitiin niin, että sauna- ja suihkutilat olivat erilliset. Nyt aikuisena olen saunonut lähinnä satunnaisesti. Vanhempieni luona, uimahallissa, joskus saunavuorolla, mökillä... Saunomisessa on siis ollut aina jotakin juhlallista, koska se ei ole kuulunut meidän arkeen. Talossamme on lenkkisauna. Se on arki-iltana, ja naisten vuoron aika on mukavan pitkä, kokonaista kaksi tuntia. Nyt päätimme viimein kokeilla sitä Naakan kanssa. Kysyin toki Naakan mielipidettä asiasta, ja hän piti sitä hyvänä. Toki varoittelin, että siellä voi olla m

Vietimme viikonloppuna yhden puolipäiväisen ulkoillen Uutelassa ja Aurinkolahdessa. Tuli vain mieleen, ettemme ole viime aikoina juuri ulkoilleet perheenä missään. Toki olemme lenkkeilleet kodin ympäristössä. Uutelan luontopolku (en tiedä, onko se oikea nimitys) on kaunis paikka. Siellä on kalliorantaa ja merimaisemaa. Itse kävelyä ei nyt ole ihan kamalasti, eli ei se nyt ihan vaellusretki ollut eikä tarvinnutkaan olla.  Perheen pienimmällä oli aluksi erimielisyyttä mukaanlähdöstä - hän olisi halunnut mennä kaverille. Pidimme kuitenkin pintamme. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen kallionkolosta löytyi kirsikkatomaatti ( :D ), jota T. innostui K:n kanssa vierittämään kaltevilta rantakallioilta alaspäin. Tomaattiparka kyllä rikkoutui lopulta, mutta leikki teki mielen hyväksi. Uutelan-kierroksen jälkeen menimme syömään paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Kaikki saivat todella hyvää ruokaa. Ruuan jälkeen menimme vielä Aurinkolahden rantabulevardille/rannalle. Uikkareita ei sattunut mu

Kävimme Naakan kanssa lenkillä . Pelasimme toki samalla Pokemonia. Naakka muistuttaa siinä minua, että liikunnassa joukkuepelit eivät ole ehkä se ykkösjuttu. Juttelimmekin Naakan kanssa siitä ja pohdimme, josko juoksulenkit (käytännössä hölkkä, siis minulle ;) ) olisi se juttu. Siinä tuli vain yksi mutta...jaksoin hölkätä hyvin osan lenkistä, kunnes alkukesästä venäytetty pohje sanoi taas sopimuksensa irti. Todella ärsyttävää! Täytyy nyt vahvistaas sitä ja käydä lääkärillä / fyssarilla, jos se ei siitä helpotu. Naakka ei ehkä ole lapsista nopein ja ketterin, mutta hänellä on tahdonlujuutta. Toivon, että hän löytää oman tapansa liikkua. Olen itse tykännyt myös yksilöjutuista. Pilateksen aloittaminen ryhmäliikunnassa oli minulle aikanaan oikeasti iso juttu. Minusta oli älyttömän mukavaa viikko sitten löytää itseni Käärijän keikalta. Olin lukiossa tapaamieni ystävieni kanssa vuositapaamisessa, ja päädyimme tällä kertaa risteilylle. Käärijä tuli vähän bonuksena, koska emme ensin tajunneet