Rouva Niskanen

 Nyt on kolmisen yötä nukuttu uudessa kodissa. Lapset ovat olleet muutaman yön täällä myös. Näköaloja olemme ihmetelleet, ja saunottu on joka ilta. Homma on vielä leveillään ja oikein moni asia hakee vielä paikkaansa.  Tämä päivä onkin viimeinen, ennen kuin arki alkaa. Ei sillä, että tässä olisi juurikaan lomailtu :D Tämän päivän agenda on saada loputkin laatikot purettua. Niitä on edelleen varmaan 25. Kotinettiä ei ole, tv:n yläpuolella oleva hylly on kiinnittämättä ja niin edelleen... Huomenna tulee sitten muuttomies hakemaan muuttolaatikot. Huomenna saapuu myös lukkoseppä asentamaan turvalukon. Huomenna mennään kouluun ja töihin, iik! Se tarkoittaa , että tänään täytyy käydä katsomassa lasten koulumatka ja bussijutut kuntoon. Minunkin täytyy valmistautua siihen, että kuljen töihin kävellen. Eipä siinä muuta kummallista ole kuin että täytyy arvioida, kuinka paljon matkaan menee.  Koska lasten koulukin vaihtuu huomenna, muutoksia on silläkin suunnalla. Kumpikin pääsi on...

 Aika on taas kulunut viikon eteenpäin. Tähän viikkoon on mahtunut todella paljon kaikenlaista: Sunnuntaina yllätyin toden teolla, kun nousin ylös. Lapset olivat hakeneet minulle valkovuokkoja lähimetsästä. Lähtö ja paluu olivat sujuneet niin hiljaa, etten todellakaan ollut herännyt kumpaankaan. Lisäksi, lasten isä oli hankkinut minulle lahjan, joka oli ollut toiveissa pitkään - majakkalyhdyn. Siis sellaisen, johon laitetaan tuikku (ledi riittää) sisään.  Kun päivällä keittiömme muuttui "Ristorante Hemulinoksi", olin jo todella iloisesti yllättynyt. Lapset muuten valmistivat pasta carbonaran ihan ilman apua. No, kävin kippaamassa spagettivedet pois. Oli ihanaa astua valmiiseen pöytään. Kai se on myönnettävä, että äidit, minäkin, ovat tärkeitä <3  Lounaan valmistuksen jälkeen lapset vetäytyivät jo omiin puuhiinsa. Me aikuiset lähdimme vielä käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli todella mukavaa käydä pitkän tauon jälkeen. Tuli taas inspiraatiot...

Tällä viikolla minulle kävi niin , että tuli fyysinen väsymys. Se johtui ihan siitä, että keskiviikkona kävelin olosuhteiden pakosta (hyvää liikuntaa toki) noin 13 kilometriä. Ahnehdin hieman, ja menin seuraavana aamuna salille.  Siellä treeni ei kulkenut. Kompuroin harjoitukset jotenkin läpi, mutta olin koko loppupäivän aivan naatti - ja seuraavankin. Minun on pitänyt ottaa todella rennosti. Nyt alkaa olla tunne, että jaksan taas tehdä asioita. Tosin eilenkin oli jo, mutta silloin en päässyt mihinkään. Tänään olisin käynyt salilla tekemässä muutaman jutun, mutta pitää viedä Naakka kampaajalle. Kävimme eilen Touhin kanssa, ja tuli hyvät tukat. Tänän illalla pääsen kumminkin Pilatekseen, joka starttaa kuukauden talvitauon jälkeen. Opin tästä, että välillä täytyy myös olla paikallaan eikä vaatia itseltään liikoja. Toinen asia, jonka takia tarvitsee ottaa vähän rauhallisemmin, on yskä. Heti kun tuli muutamia pakkaspäiviä, astmaattinen yskäni starttasi.  Tällä viikolla erityisen m...

Otsikon lausetta yritän aika ajoin toistaa itselleni. Olen koko aikuisikäni kärsinyt tunteesta, että vaikka kuinka olisin hoitanut asioita, en ole tehnyt tarpeeksi. Se on varmaankin tulosta koetusta, mutta ehkä myös osa luonnettani. Toki tiettyjä asioita on pakko tehdä, esimerkiksi hoitaa lapset ja käydä töissä. Molemmissa voi kuitenkin priorisoida - työn laatukaan ei ole hyvä, jos yrittää liikaa. Tätä priorisointia yritän opetella, ja lisäksi mukavia asioita ja tarpeeksi lepoa itselleni. On muuten todella vaikeaa! Esimerkiksi tänään olen todella väsynyt työviikon jäljiltä. Päätin juuri, että en mene salille tänään. Aamulla ennen töitä ei tällä kertaa kerennyt, ja päätin mennä illalla. Nyt luulen, että mielummin kävelen jonkinlaisen lenkin ja nukun hyvin. Jos huomenna aamupäivällä kerkeän, menen silloin. Huomaan, että asioiden jättäminen kesken on minulle vaikeaa. Ne jäävät stressaamaan takaraivoon. Kuitenkin, eihän tästä maailmasta tule koskaan valmista. Jätin tänään yhden työtehtäv...

Niinhän siinä sitten kävi , että myös Naakka innostui jalkapallosta. Hän on käynyt tällä viikolla kokeilemassa oman ikäluokkansa mukana kaksissa treeneissä. Täytyy myöntää, että vähän pelkäsin Naakan sanovan jo ensimmäisten treenien jälkeen, ettei hän enää ikinä pelaa ;)  Ensimmäiset treenit olivat futsal-sisätreenit. Niihin piti käydä hankkimassa sisäpelikengät (joo-o, meillä ei ole kovin laajaa urheiluvarusvarastoa ennestään). Ehkäpä sisäpelikengät sopivat myös Touhille, kun ne jäävät Naakalle pieniksi. Lasten kenkien kokoero on tosin vain yksi numero. Uusia hankintoja pukkaa - nyt Naakkakin tarvitsee pelikengät ja pallon, näin alkuun. Jos Naakka jatkaa kokeilukuukauden jälkeen,  Jouduimme myös uuden tilanteen eteen siinä mielessä, että perheen aikuisten vastuita piti vielä jakaa. Pääosa ruuanlaitosta, lasten aikatauluista ja aika monesta muustakin jutusta on ollut minun vastuullani, enkä ole oikein kerennyt muuta (enkä edes kaikkea välttämätöntä).  Nyt jaoimme hieman ...

Meillä oli viime viikonloppuna kulturellia. Kävimme katsomassa Tatu ja Patu -näytelmän. Se oli vain 45-minuuttinen. Meidän piti mennä jo syyskuussa, mutta tuolloin esitys peruttiin näyttelijän sairastumisen vuoksi. Lippurahat olisimme saaneet takaisin, mutta koska teatterielämämme on ollut varsin laimeaa koronavuosien takia, päätimme siirtää liput seuraavan mahdolliseen näytökseen parin kuukauden päähän. Koska aika juoksee (ja täytyy itse juosta perässä), tuli viimein esityksen aika. Huomasin, että varsinkin Naakkaa naurattivat vitsit - sekä Naakka että Touhi sanoivat kuitenkin näytöksen jälkeen, että ehkäpä tuo oli vähän pienemmille...no, minuun ne jutut tehosivat täysillä :D Kumpikin tykkää vielä Tatu ja Patu -kirjoista, joita meille on kertynyt kunnioitettava määrä. Näytöksen jälkeen oli odotettavissa. ..mikäpä muu kuin sukupäivällinen. Muuten oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu oli harvinaisen hidasta. Se olisi aiheuttanut suuria ongelmia lapsiseurueessa, mutta vieressä...

Lueskelin huvikseni erästä blogipostausta keväältä 2017. Touhi oli syntynyt edellisessä elokuussa. Meillä oli julkisivuremontti. Touhi oli lopettamut toiset päiväunet ja ensimmäisetkin jäivät lyhyiksi, kun melussa ei voinut nukkua ja ulkonakin vain hetkiä, kun T. ei tykännyt vaunuista tai rattaista. Aamuisin hän heräsi klo 6. Kirjoitusaikanani Touhilla oli ollut jo kuusi korvatulehdusta. Unta oli vähän ja päivät sujuivat kipeän Touhin kanssa olkkarin lattialla. Odotimme putkitusta...odottaisimme vielä kuukausia. Jestas, onneksi aika on jo hieman kullannut muistoja remontti- ja korvatulehdustilanteesta. Voin vain todeta, ettei Touhin eka vuosi mennyt moneltakaan osalta nappiin. Itse asiassa en ymmärrä, miten siitäkin selvittiin. Huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan: kirjoitin, etten edelleenkään uskalla ottaa mitään sellaista tehdäkseni, mikä on millään tavalla ylimääräistä - tein vain ensisijaiset jutut.  Tämäpä onkin ollut fiksusti tehty! Juuri tällä tavalla olen nyt tarkoituksella...

Lapsillani on eri iltoina ollut vaikeuksia mennä nukkumaan. Toissailtana Touhi, 5v, ei meinannut millään mennä nukkumaan ja heräsi yöllä. Eilinen olikin sitten ollut väsynyt, joskin hyväntuulinen. Viime yönä Touhi meni oikein aikaisin nukkumaan. Naakka taas vetkutteli nukkumaanmenon kanssa eilen illalla. Hänellä oli viivyttelyynsä oikein konkreettinen syy: joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen jännitti :) Se onkin hänelle suorastaan pyhä toimitus, joten suhtauduin neiti 8-vuotiaaseeni illalla niin ymmärtävästi kuin pystyin. Yleisesti ottaen minulla alkaa olla ymmärrys vähissä arki-iltaisin klo 20.00 jälkeen. Oma iltarauhoittumiseni vaatii aikaa, jota en nykyisessä perhetilanteessa oikein saa. Vaikeudet johtuvat siis yleensä minusta riippumattomista syistä kuten lapsistani. Yleisesti ottaen olen oppinut läksyni: en pelleile jaksamiseni kanssa, mikäli voin itse asioihin vaikuttaa. Minä tarvitsen kahdeksan tunnin yöunet, ja siihen on pyrittävä - valvominen kostautuu aina ennemmin...

Tällä viikolla perheessämme on taas harmillisesti oltu vähän kipeinä. Touhi on ollut taas kurkunpään tulehduksessa. Se on ollut ikävän sitkeä, ja jälleen on käyty lastensairaalan päivystykset ja sen sellaiset läpi. Viimeksi eilen illalla menin lähes rilluttelemaan läheiseen ostoskeskukseen - eli menin oikein puoli yhdeksän  aikaan illalla apteekkiin :D Touhilta oli loppunut lääke (kahden kipulääkkeen yhdistelmä puree tulehdukseen parhaiten), ja sitä piti todellakin ottaa yötä vasten. Samalla reissulla sain hankituksi monta kertaa käytettävän kylmäpakkauksen. Oma selkäkramppini ei ole myöskään vielä hellittänyt, joten sekin on työn alla. Sen olen kuitenkin joutunut työntämään sivuun, sillä minun voinnilleni ei näemmä taaskaan ole aikaa. Eilen illalla Touhin yskä paheni hälyttävälle tasolle, mutta onneksi parvekkeella hengittely (kylmä auttaa), mehujäät ja lääke purivat sen verran, että hän nukkui useamman tunnin ennen aamuyön yskäkohtausta. Tänään emme arvatenkaan tee mitään kumma...

Meillä ei oikein tällä hetkellä kerkeä olla harrastuksia. Itse asiassa ihmettelen, miten jollakin kerkeää olla. Näkemystäni "sumentaa" varmaankin, että olen vanhempi 8-vuotiaalle, jonka koko vapaa-aika menee koulupäivistä toipumiseen. Tällä hetkellä, vastoin kuin koko syksynä, Naakalla on hyvä "flow" koulunkäyntiin. Silti hän ylikuormittuu, mikä täytyy kotona (ja koulussa) huomioida ihan kaikessa. Resepti on kaikkialla sama - ennakoiminen. Lisäksi, kun Naakka tulee koulusta, hänen täytyy "sulkeutua kuoreensa" noin tunniksi. Silloin aikuisen täytyy olla paikalla, mutta mielellään toisessa huoneessa. Relattuaan Naakka haluaa tavata jonkun kaverin tai sitten ei. Myös viikonloput otamme pääasiassa rauhallisesti.  Ennakointia voi tehdä suullisesti selittämällä asiat monta kertaa päivässä etukäteen ja antamalla pääasiassa vain yhden ohjeen kerrallaan. Naakalla on myös apuna eräänlainen kuvallinen "kalenteri", johon voi laittaa esimerkiksi yhden tärkeä...

Yllätin itseni ja Naakan muistelemasta teatterissa käyntiä. Se oli syksyllä puolitoista vuotta sitten. Me kävimme katsomassa Koiramäen Suomen historian. Touhi oli vielä liian pieni osallistumaan, mutta me me Naakan kanssa nautimme täysin siemauksin. Tänä syksynä olisi ollut ehdottomasti Touhin vuoro. Hän on satuiässä, ja nauttisi luultavasti teatterista todella paljon. Jopa päiväkodissa kiertävät teatteriryhmät ovat nyt tauolla, joten hän ei ole saanut teatterista edes maistiaisia. Muistelumme heräsi, kun luin Naakalle iltalukemiseksi Miiru tanssii - kirjaa (kirjahyllystä ysäriltä). Siinä tanssijan urasta haaveillut Miiru muuttaa Lontooseen isotätinsä luokse käydäkseen balettikoulua. Olen itsekin nauttinut näiden lukuhetkien nostalgiasta valtavasti. Kun aika tästä paranee, varaamme ehdottomasti liput teatteriin koko perheelle! Minulla oli täysi työviikko , ja aloinkin olla perjantaina melkoisen väsynyt. Tänään heräsin ärsyttävän aikaisin, enkä viitsinyt enää jäädä kipeän selän kanssa ...

Jos jokin kuvaa viime aikojen olemustani, se olkoon "putkiaivot". Olen näiden viikkojen aikana saattamassa loppuun tämän vuoden opiskelut, yhteensä 30 op pitäisi olla kasassa vuoden loppuun mennessä.  Syksyn opiskelujen "huipennus" painottuu marras- ja joulukuuhun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei hajuakaan, miten itsenäisyyspäivä jne. menivät. Olen vain opiskellut. Lukenut ja kirjoittanut esseitä. Lopun ajan olen antanut lapsilleni. Kun olen käyttänyt viimeiset puoli vuotta elämästäni opintojen tekoon, mitä on vuorossa seuraavaksi? No, karkeasti sanottuna työttömyys. Ei vaan - on minulla sentään jokin käsitys, mitä aion keväällä tehdä. Helmikuussa on haku seuraaviin opintoihin, jotka alkavat syksyllä, jos niihin pääsen. Tämän urakan jälkeen en voi sanoa, että lähtisin syksyllä opiskelemaan intoa uhkuen ;) Toisaalta, ensiksi tulee talvi, kevät ja kesä. Ehkä sen jälkeen taas on voimia enemmän. Ajat ovat olleet oudot , Perheen toinen aikuinen lohkaisi eilen. ...

Olen pitänyt blogissani epätavallista, viikkojen hiljaisuutta. Blogi on ollut minulle tärkeä ilmaisukanava, joka on vähän muuttanut vuosien mittaan muotoaan, mutta toivottavasti pysynyt jotakuinkin samanlaisena ajan kuluessa.  Mitään negatiivista ei kuitenkaan ole tapahtunut, olen vain joutunut uppoutumaan opintoihini niin, että minkäänlaisia mahdollisuuksia juuri millekään muulle ei ole ollut. Nyt en ole voinut pitää viikossa kuin yhden päivän, jolloin opiskelen vähän vähemmän. Kurssini, nämä kolme, alkavat olla jo loppusuoralla. Pirullisesti kuitenkin niin, että lopputentti ja kaksi kymmenen sivun loppuesseetä ovat vielä kirjoittamatta. En ole pystynyt "läksyiltäni" alkaa kuin lukea lopputenttiin, tosin toisen esseen aihe annettiin vasta toissapäivänä. Äitinä olo , se käytännön puoli, on sujunut siinä sivussa - onneksi lapsilla on isä, joka pystyy rajoittamaan työntekonsa virka-aikoihin. Itse tunnen olevani niin loppu, että täytynee ottaa tammikuun alku vähän rennommin. En ...

Olen havainnut olevani aina perjantaisin todella väsynyt. Viikot ovat aika raskaita etänäkin, ja perjantai-iltapäivästä alkaen olen miltei puolinukuksissa. Onnistuin kuitenkin käymään vielä illalla pitkähköllä kävelylenkillä. Poikkesin myös puutarhapalstalla. Ilokseni totesin, että istuttamiani narsisseja ja tulppaaneja on nyt nupulla - varsinkin narsissit aukeavat varmaan jo näinä päivinä. Ei niin iloksi, totesin myös, että usealla puutarhapalstalla oli käynnissä juhlat. En siis vastusta juhlimista, mutta nyt korona-aikaan joukkogrillaukset (vaikutti siltä, ettei kyseessä ollut yhden talouden ihmiset missään porukassa, väärässä voin toki olla) voisi jättää vähemmälle. Ongelma ei ole joukolla juhliminen sinänsä. Kuitenkin, jos jollakin riskiryhmäläisellä on palsta siinä vieressä, ei hän voi käydä hoitamassa omaansa, koska ihmisjoukkoja pitää vältellä. Kuulun itse astmani takia riskiryhmään, mutta onneksi palstani oli kaukana porukoista. Kukkien havaitsemisen ja grillijuhlien ...

Introverttiys on asia, josta en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. Vaikka hakeudun useimmiten seuraan, olen huomannut tarvitsevani aikaa, jolloin minun ei tarvitse pohtia sosiaalisia kiemuroita tai sen sellaista. Nyt, kun sosiaalinen tilanne on aiempaa rajoittuneempi, en huomaa kaipaavani niin kovasti sitä, että olisin kamalasti ihmisten parissa. Tähän toki täytyy lisätä, että koska en ole yksineläjä, en sinänsä joudu kohtaamaan totaalista yksinäisyyttä, mikä olisi varmasti paljon, paljon vaikeampaa. Nautin, kun saan käydä puutarhapalstalla yksin. Yksinäinen kävely ja pelkkien kasvien (tällä hetkellä kuolleiden rikkakasvien) parissa oleminen on mielestäni hauskinta kasvukaudella ikinä. Tämä on siksikin hyvä juttu, että koska kesäfestarit, ihmisjoukot rannalla tai huvipuistoissa eivät ole kiehtoneet, olen minäkin löytänyt kesästä vuodenaikana jotakin upeaa ja ainutlaatuista. Kun lapset ovat jossakin muualla kuin minun kanssani kotona, en yleensä jaksa olla puhelimessa ke...

Rva:lla koitti syysloma! Täytyy sanoa, että viikko on ollut todella rankka. Astmaattinen yskä ja keuhkoputken supistuminen eivät ole päästäneet rva:ta helpolla. Astmaattinen keuhkoputkentulehdus on nyt kestänyt kuusi viikkoa, ja rva:sta alkaa todella olla mehut pois. Tänään menin työterveyteen. Eihän siinä muuta, kuin astmatutkimukset jälleen käyntiin. Astmaa on tutkittu rva:lta ennenkin, mutta kotipuhallukset ovat jättäneet diagnoosin juuri ja juuri rajojen alapuolelle. Poikkeavuutta löytyy, mutta ei tarpeeksi. Mikä sitten mättää? Rva saa massiivisia kuivia yskäkohtauksia (myös nukkuessa), eikä jaksa kävellä kuin etananvauhtia. Heti, jos tulee loivakin ylämäki, pitää pysähtyä yskimään, ja henkeä ahdistaa. Perusongelma rva:lla on astmaattisten oireiden kausittaisuus - infektio alkaa flunssasta ja saattaa kestää kuukausia. Rva reagoi avaavaan astmalääkkeeseen hyvin, hengitettävä kortisoni ei ainakaan nyt ole auttanut. Joka tapauksessa...nyt on otettu kuva keuhkoista ja poskiont...

Lähellä lapsetonta viikonloppuani alan yleensä olla ihan puhki. Toki väsymys voi johtua siitäkin, että herään joka aamu kuudelta, ja täysillä rehaaminen jatkuu aina sinne lähelle puoli kymmentä illalla. Väsymyksestä huolimatta handlaan mielestäni nykyisen elämäni yllättävän hyvin. Toki paljon jää puolitiehen ja tekemättä, mutta olen ajatellut, että keskityn sitten paremmin nurkkien perusteelliseen puunaamiseen ja sen sellaiseen, kun lapset ovat isoja. Joka tapauksessa, lapseton viikonloppu on minulle lepoaikaa. Viikonloppuihin en yleensä varaa kovin paljon sosiaalista elämää, koska tuntuu, että haluan tehdä asioita omaan tahtiini ja kuunnella välillä ihan vain hiljaisuutta. Tälle viikonlopulle minulla on löyhä suunnitelma: huomenna lähden pitkästä aikaa kirjastoon. Toivottavasti tuon sieltä mukanani monia mukavia löytöjä! Myös puutarhapalstalla minun on tarkoitus käydä huomenna. Muutama edellisen vapaaviikonloppuni tulos, laatikko, kaipaa läpikäymistä. Ihan kaikkea en aio kant...

Jos viikko sitten ei väsyttänyt , nyt väsyttää - tosin suhteellisen hyvällä tavalla edelleen. Olen nukkunut pari viimeistä yötä tosi huonosti. En ilmeisesti jostain syystä pääse kunnolla syvään uneen, ja heräilen pitkin yötä. Tähän asiaan täytyy kiinnittää jatkossa huomiota. Pohdin tänään, mitä voisin tehdä: - Voisin rajata ruutuajan minimiin ennen nukkumaanmenoa. - Jos minulla on huolenaiheita tai pohdittavaa, voisin kertoa asioista jollekulle hieman aiemmin kuin nykyisin teen. - Voisin antaa kropalleni ja mielelleni aikaa sopeutua muuttuneeseen elämänrytmiin kesän jälkeen. Nämä kuulostavat tähän listattuna suhteellisen simppeleiltä, mutta tiedän, että minulla on parantamisen varaa kaikissa kolmessa. Nukkumisesta on kuitenkin tullut minulle arvokas asia, joka täytyy turvata. Lapset eivät nykyisellään heräile juuri öisin, mutta ainakin Naakka tulee lähes joka yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan. Hän on suoraan sanottuna parempi vaihtoehto kuin Touhi, joka tykkää pitää nuk...

Olen yhden jos toisen kerran kirjoittanut blogiini väsymyksestä. Se kalvaa minua, kuten jokaista ainakin joskus. Joskus olen ollut niin väsynyt, että päivä alkaa tuntua raskaalta heti aamusta. Se korjaantuu yleensä ajallaan. Nyt täytyy sanoa, että olen ollut poikkeuksellisen virkeä. Luulen, että suuri syy on se, että olemme olleet terveenä kolme kuukautta putkeen. Syksyn flunssa-aika on toki tuloillaan, mutta tällaisen breikin jälkeen sekin saattaa sujua. Ehkäpä on niin, että elämässäni ei kerrankin ole niin kovin kuormittavia tekijöitä. Toki epäkohtia ja kehitettävää on, mutta rytmi arjelle on kehittynyt varsin hyvin. Kesäkin oli täynnä matkaamista ja uusia, vaihtelevia asioita, sekin ehkä virkisti. Ehkä perun tämän kaiken, kunhan pääsemme kekaroiden kanssa lounasaikaan asti ;) Yleensä olen päivän aikana eniten väsynyt alkuillasta. Kuuden jälkeen väsymys on ihan fyysistä - silloin tuntuu raskaalta lähteä liikkeelle, vaikka varsinkin kesäaikaan se on meillä ihan yleistä. Viik...

Rva on jo pidemmän aikaa odotellut hieman vähemmän hektistä ajanjaksoa. Tuntuu, että hiihtolomasta lähtien on ollut paljon tekemistä, uusia asioita ja poikkeusten poikkeuksia aikataulujen suhteen. Oikeastaan rva on laskenut, että huomisen jälkeen se vähäksi aikaa loppuu. Huomenna vietämme Naakkasen 6-vuotissynttäreitä enemmän tai vähemmän meluisan kutsuvierasjoukon kanssa (useimmat alle kouluikäisiä). Rva on varmaan ennenkin kertonut, ettei ole oikein synttäri-ihminen. Siksi juhlien järkkääminen tuntuu työläältä ja stressaavalta. Kuitenkin, meillä on aina ollut loppujen lopuksi kivat juhlat. Arki-ihminen mikä arki-ihminen... Tämän viikon isoin tapahtuma on oikeastaan jo takana. Touhi oli keskiviikkona kitarisa-leikkauksessa, jonka yhteydessä asennettiin myös uudet putket korviin. Touhin iskä vietti sairaalapäivän Touhin kanssa. Leikkausajan piti olla kymmeneltä, mutta jostakin syystä leikkaus myöhästyi melkein neljä tuntia. Suurin osa ajasta piti lisäksi viettää leikkausosast...