Rouva Niskanen

Vaikka viikon piti (perinteisesti ajateltuna) olla rauhallinen laskeutuminen lomaan, siitä muodostuikin varsin aktiivinen. Alkuviikkoon liittyi yksi puhelu töistä, joka ei ollut suoranaisesti kiva, kerron siitä myöhemmin.  Naakka lähti innokkaana puistoruokailuun heti maanantaina. Hän on nyt itse keksinyt, kuinka hienoa on käydä maksuttomalla lounaalla ja kuinka hyvältä se maistuu ulkoilmassa. No, eka keittolounas sai tuulentuiverruksen takia lehtikuusenneulasia mausteeksi niin paljon, että Naakka sai uuden keiton. Touhi on ollut vielä tämän viikon päiväkodissa. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lasten kesälomaviihdyttäminen käy kyllä työstä. Sitäpaitsi, Touhi sai vielä viikon leikkiä vähän kauempana asuvan päiväkotikaverinsa kanssa. Pojat menevät kyllä kouluun yhdessä, ei siis jäähyväisiä. Touhi on pitkin kevättä ikävöinyt kauas muuttanutta ystäväänsä. Alkuviikosta kohtasi onnenpotku, kun tämä ystävä on ollut vierailemassa kaupungissa . Touhi on saanut tavata ystävää kaksi kertaa ...

Huomaan yhtäkkiä olevani pisteessä , jossa koulu- ja opiskeluvuosi alkaa olla lopussa. Oikein työläät (toki antoisat) vuoden mittaiset opintoni alkavat olla todella lähellä päätepistettä. Naakka pääsee kolmoselle ja Touhi eskariin - tätä ennen saamme kuitenkin viettää kesälomataukoa. Erinäisistä syistä johtuen harjoitteluni aikana oli yhteensä 2,5 viikkoa, jolloin harjoittelua ei voinutkaan suorittaa. Tämä muutti jäljellä olevan ajan kiireiseksi, ja opinahjoni päätti hieman helpottaa suorituksiani tilanteessa, jossa minulla ei olisi enää ollut mahdollista joustaa. Leikkipuistossa pidettiin pitkästä aikaa kevätrieha pomppulinnoineen, voi varmaan kuvitella, kuinka innoissaan molemmat lapset olivat. Tilanne tuntui juhlalliselta siksikin, että leikkipuistotoimintaa on kaupungin toimesta kurjistettu vuosi vuodelta, ja lopulta jäljellä olisi ollut jo kolmas kesä, jolloin puistossa ei ole ollenkaan toimintaa. Alueen vanhemmat olivat kuitenkin tarkkoina ja kuntalaisaloite toi lopulta avoimen k...

Meidän asuinalueellamme eletään parhaillaan lapsibuumia, ja sekä päiväkodit että koulut ovat käyneet liian ahtaiksi. Asuinalue sinänsä on vanha, sitä alettiin rakentaa 40 vuotta sitten. Noin 15 vuotta sitten alue alkoi kuitenkin hiljalleen laajentua. Viiden vuoden sisällä "naapuriin" on rakentumassa uusi asuinalue. Koulut ja päiväkodit eivät tietenkään ole laajentuneet tai lisääntyneet muutoksen tahdissa. Lisäksi pienten lasten kotihoitoa tukevia rakenteita on romutettu rakenne kerrallaan. Tämä tarkoittaa, että päiväkotiin tulee paljon ja yhä pienempiä lapsia. Pääosa Touhin päiväkodin lapsista alkaa olla 3-vuotiaita tai pienempiä. Päiväkotien tilanahtaus ei itse asiassa ole tämän kirjoituksen aihe. otsikko on raflaava - kumpaakohan rva kannattaa ;) Pidempään blogiani seuranneet ovat tietoisia, että Naakka meni päiväkotiin vuoden ja neljän kukauden, Touhi kahden vuoden ikäisenä.  En oikeastaan voi kirjoittaa tasapuolisesti molemmista vaihtoehdoista, koska olen kokenut kotiho...

Nuorimmaiseni on nyt viisivuotias eli "viskari". Hänellä on päiväkodissa viskaritehtäviä, joiden suorittamisesta hän nauttii. Tehtävät voivat olla esimerkiksi ruokahetkissä auttamista tai sitten niin sanottuja akateemisia taitoja, eli erilaisia tehtäviä.  Nykyajan varhaiskasvatus eroaa valtavasti siitä, mitä rva itse koki 1980-luvun lopulla. Viisivuotiaat eivät silloin vielä olleet minkään kouluun tähtäävän varhaiskasvatuksen piirissä. Se oli leikki-ikää. Toki se on vieläkin, mutta ajat ovat silti muuttuneet. Ensi vuonna pojallani on edessä eskari, jossa erilaisia asioita mitataan jo paljon. Uskon, että poikani eskari "kulkee" yhtä ongelmattomasti kuin siskollanikin. Sitä seuraavana vuonna nuorempikin lapseni menee jo kouluun. Paine kouluttaa yhä nuorempia lapsia tulee varmasti ulkomailta - Suomessa mennään verrattaen myöhemmin kouluun kuin juuri missään muualla. Onneksi itse oppivelvollisuutta ei ole aikaistettu - leikin merkitys ymmärretään onneksi vielä. Ulkoma...

Kävelen näköjään noin 30 km viikossa. Se ei oikeastaan ole ihan huonosti. En tietäisi tätä, ellen olisi sattumalta katsonut askelmittarisovellukseni tilastoja. Pohdin, että voisin vähän seurata kävelyäni ja katsoa, saisinko nostettua hieman kilometrejä. Käveleminen on aina ollut minulle helppoa. Se on mukava tapa liikkua paikasta toiseen. Niskani ei edelleenkään tykkää esimerkiksi pyöräilystä, mutta kävely sujuu ihan hyvin. Lisäkilometrit eivät tunnu raskaalta ajatukselta. Vähän yli 20 kilometriä taitaa olla päiväennätykseni. Se on lenkki Poronpolulla Pilpalassa. Olen kävellyt sen hyvässä seurassa jo kaksi kertaa. Loppusyksystä on suunnitteilla kolmas kerta. Menisin aiemminkin, jos se olisi ollut tänä syksynä mahdollista. Touhi vaihtaa ensi viikon alusta päiväkotiryhmää. Olemme hakeneet kolmatta vuotta Touhia kielipainotteiseen ryhmään (kieli, jota Naakkakin nyt opiskelee). Paikka irtosi tänä syksynä. Touhi kävi kokeilemassa ja tykkäsi, vaikka ajattelin, ettei T. suostu enää vaihtama...

Kun joku "kollegaäiti" kysyi Touhin päiväkotireissulla kotiin tullessa, mihin ryhmään Touhi kuuluukaan, en muistanut. En muistanut! Kun Naakka oli päiväkodissa, tiesin tarkkaan, mikä hänen ryhmänsä on. Pitkän pohdinnan jälkeen muistin oikein.  Touhi on vaihtanut päiväkotiryhmää joka vuosi. Hän ilmeisesti kuuluu ns. helppoihin siirrettäviin. Helppoa se on Touhille ollutkin - hän ei ole koskaan maininnut, että joku asia päiväkodissa olisi vaikeaa. Ainoastaan, kun Naakka on kipeänä, Touhi haluaisi joskus jäädä kotiin. Nyt Touhi kuitenkin on ansaitulla lomalla päiväkodista...ja haluaa sinne takaisin, kun tulee yksikin tylsä hetki :D  Touhin päiväkotitaival on sujunut todella hyvin. Hän aloitti päiväkodin kaksivuotiaana, kun päiväkoti oli evakossa remontin vuoksi. Hän aloitti pienten ryhmässä, ja siirtyi jo samana keväänä isompien ryhmään. Touhi viihtyy kavereiden kanssa leikeissä ja tekee mielellään yhteisiä juttuja. Ainoastaan päivälevon jälkeen on hetki, jolloin hän haluaa esi...

Hakiessani Touhin keskiviikona päiväkodista, hän oli räkäinen. Torstaina tulehdus meni kurkunpäähän, ja haukkuva yskä alkoi pitkästä aikaa. Homma meni avaavan lääkkeen antamiseksi, kun makuuasennossa meinasi loppua happi. Voi, miten kyllästynyt olen näihin kurkunpään tulehduksiin! Sitä arkea on nyt eletty 3,5 vuotta, vaikka sairastumisia on nyt kuluneen vuoden aikana ollut selvästi vähemmän. Kurkunpään tulehdus mobilisoi koko perheen, kun yhden hapensaantia täytyy vahtia - jonka toki teemme mielellämme. Viime päivinä on tullut myös mietittyä mediaa - mielestäni lasten räkätauteja jne. on lähinnä kaunisteltu: kun käsiä pestään eikä viedä sairasta lasta päiväkotiin, tauteja ei käytännössä ole ;) No, milläs olet viemättä, jos oireita ei vielä aamulla ole...ja jo toinen flunssa kolmen viikon sisään kertoo, että tauteja todellakin on. Päiväkoti on mielestäni hoitanut homman vaikeissa oloissa hyvin - käsiä pestään hyvin kuten ennenkin ja samoissa tiloissa olemisia porrastetaan. Vanhemmille...

Kun alan pohtia erilaisia rutiineja meillä, tulee mieleen kaaos. Olen kuullut perheistä, joiden aamut, illat jne. sujuvat joillakin tietyillä periaatteilla harmonian sävelin, meillä tilanne on aina enemmän tai vähemmän kaaos, tai pikemminkin höpsö. Merkittävin kasvun paikkani äitinä on ollut oppia elämään sählärinä. Kun jollakin tavalla päästään toivottuun lopputulokseen, homma on hallinnassa. Jos kiireen lomaan mahtuu myös naurua, sisäpiirivitsejä ja pientä painia, elämä tuntuu onnelliselta. Arkiaamuisin... kello herättää tätä nykyä 6.30. Viimeiset vuodet se herätti 40 minuuttia aiemmin, myöhempään nukkuminen on nyt tuntunut ruhtinaalliselta. Kumpikaan lapsi ei vielä tunne kelloa - oletan että Naakka oppii sen tämän vuoden aikana. Minä olen aamuisin varsinainen mörrimöykky, mutta se helpottaa jo, kun kuulen kahvinkeittimen pörinän. Lapset ovat pääasiassa tosi hyväntuulisia aamuisin - he ajautuvat kuitenkin helposti riitaan keskenään, ja se liittyy yleensä telkkarin aamuohjelmiin....

Olen ollut nyt kaksi päivää töissä loman jälkeen. Koska olen nauttinut lomasta, pohdin parina viimeisenä lomapäivänä, saanko jostakin intoa töihin paluuseen. Kuinka ollakaan, viimeisen lomapäivän iltana vatsassa nipisteli ja pakkasin innoissani työlaukun sekä valitsin vaatteet seuraavaa päivää varten :D Täytyy sanoa, että töihin oli oikeastaan todella mukavaa mennä! Suuri osa työntekijöistä on vielä lomalla - ensi viikolla on täydempää ja vilkkaampaa. Vilkasta on pitänyt nytkin, töiden osalta. En ole kerennyt miettiä, koskahan päivä mahtaa loppua. Työpäivän jälkeen olen hakenut lapset päiväkodista, ja olemme kerenneet viettää aikaa myös kotosalla. Lähes kolmevuotiaalle Touhille kuuluu mainiota: hän on oppinut lähes kuivaksi kahdessa viikossa! Melkein kaikki pissat menevät nyt pönttöön (potta ei ole ollenkaan kova sana), ja kakat myös. Touhia ei ole koskaan varsinaisesti opetettu potalle - hän on istunut siinä todella vähän. Käytännössä harjoittelu tapahtui niin, että vaipat ot...

Lähdin juuri päiväkodilta . Matkani kulki vielä kotiinpäin, torstaina starttaa rva:n työvuosi. Minulla on onneksi muutama päivä pehmeätä laskua arkeen lomien jälkeen. Ehdin järjestää kotona asioita, hoitaa kasvimaata ja hieman rentoutua ennen töideni alkua. Eilen menin laiturilta uimaan 27-asteiseen veteen ja kastelin nurmikkoa (ehkä enemmän lapsia) puutarhaletkulla. Tänään saattelin lapset reput selässä päiväkotiin. En muista, koska olisimme viimeksi siirtyneet näin kaukaa ääripäästä toiseen. Eskarityttö jäi tyytyväisenä (ja uudesta asemastaan tietoisena) järjestäytymään ruokajonoon. Virallisesti eskari alkaa vasta ensi viikolla koulujen tapaan, mutta päiväkodilla oli jo Naakan iloksi eskariope vastassa. Ensi viikolla eskari siirtyy pois päiväkodilta läheisen koulun tiloihin. Se tulee olemaan jännittävää sekä Naakalle että meille vanhemmille. Kuitenkaan uusi ei ahdista - pikemminkin kiinnostaa. Uskon, että Naakka tulee nauttimaan eskarivuodesta. Touhi taas - matkalla päiväko...

Tiistaina aamupäivällä olin poissa töistä. Silloin pidettiin molempien lasteni vasut päiväkodissa, onneksi peräkkäisinä kellonaikoina. Tämä taisi olla jo Naakan viides vasu, Touhilla vasta ensimmäinen. Täytyy sanoa, että kaksi tuntia keskustelua lapsistamme aiheutti hieman pyörryttävän olon, ja suu kuivui. Fyysisistä haitoista huolimatta itse keskustelujen sisältö oli antoisa, ja totesin päiväkodin olevan hyvin samoilla linjoilla tyttäreni ja poikani tämänhetkisistä vahvuuksista ja asioista, joita nyt opetellaan. Naakka , 5v, on kuulemma oikein kiva tyttö, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot. Hän leikkii ryhmässä sekä tyttöjen että poikien kanssa. Hän on kiinnostunut vaikka mistä, ja juttelee asioista mielellään, mutta ehkä vähän vähemmän kuin aiempina vuosina. Naakka lepää päiväunilla, mutta nukkuu harvoin (joskus kuitenkin nukahtaa). Viskarijutut sujuvat hyvin, mikä on hyvä juttu ensi vuonna alkavaa eskaria ajatellen. Iloksemme Naakka on kuulemma oikein haluttu leikkikaveri. ...

Tasan kaksi vuotta sitten makasin sairaalasängyllä aika raatona. Takana oli huima 54 tunnin rutistus, kuopuspoikani syntymä ja ensimmäiset totuttelut imetykseen. Olin päässyt etenemään kävellen käytävälle, mutta en vielä vessaan asti... Voi että, miten pikkuinen ja ihana poikani oli! Touhilla oli tummat nappisilmät, tukkaa ja hän oli siinä vaiheessa oikein pikkuinen. Tuntui heti luontevalta ja rennolta olla hänen äitinsä. Nyt on kulunut kaksi vuotta, ja jopas niihin vuosiin onkin mahtunut tapahtumia. Touhi kotiutui sairaalasta ja kärryttelin pientä nyyttiä päiväkodille Naakkaa hakemaan. Asuimme hetken maaseudulla ja palasimme takaisin...ja sen sellaista. Äkkiä huomasin, että minulla on kaksivuotias, pellavapäinen poika, joka tykkää eniten autoista, muumeista ja palomies Samista. Hän osaa puhua, kiivetä kiipeilytelineeseen ja syödä jätskipuikon. Oikean hissin napin painaminen, tanssiminen ja isosiskon kanssa riitely onnistuvat myös. Nyt uusia taitoja tulee oikein ryöppynä. Kaks...

Tällä viikolla me ollaan ...käytetty molemmat lapset passikuvassa ja sormenjälkitunnistuksessa (maanantai), vietetty oikein hikinen päivä Muumimaailmassa (tiistai), siivottu, laitettu ruokaa, syöty mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita...ja nukuttu oikein huonosti. Tällaisina aikoina minä ihan oikeasti tykkäisin kropasta, joka sietäisi hellettä vähän paremmin. Haluaisin nukahtaa illalla silmät ummistettuani enkä nukahtaa viimein aamuyöllä sohvalle märkä pyyhe päälläni. Haluaisin myös, ettei olo muuttuisi heikottavaksi kymmentä minuuttia pidemmän auringossa oleskelun jälkeen. No, tämä toive on itse asiassa toteutunut hieman - helteiden jatkuttua viikkokausia huomaan sopeutuneeni jonkin verran. Tämä helpottaa oloani, mutta ei välttämättä vielä tee minusta ja jälkeläisistäni, öö, saniaisia, haita tai simpukoita, jotka kestävät urhoollisesti läpi vuosimiljoonien. Tuulahdus jostakin iäisestä eli osittainen sopeutuminen vilvottaa kuitenkin tällä hetkellä rva:n oloa... Eräs hyö...

Tällä viikolla ei ole vielä tapahtunut mitään kummallista, mikäli ei lasketa tänään taivaalta tippunutta muutamaa sadepisaraa! Lisää kaivattaisiin, tänään naapurikaupunginosassa syttyi pieni tulipalo, kun joku heitti maahan pudonneisiin puunsiemeniin epähuomiossa tupakantumpin/tulitikun. Sekä Touhi että minä olemme nyt toipuneet flunssasta, Naakalla on lievä tauti myös. Eilen alkoi leikkipuistossa puistoruokailu, mitä menimme Touhin kanssa kokeilemaan. Naakan kanssa ei aikanaan ruokailtu, sillä ruoka tarjotaan klo 12, mikä oli hänelle liian myöhään. Touhin mielestä oli hauskaa jonottaa lohikeittoa - hän saikin kattilan viimeisen annoksen! Vähän liikkeessä se ateria syötiin, mutta syötiin kumminkin! Kotiin tullessa saatoin laittaa hänet vaipanvaidon jälkeen suoraan nukkumaan. Naakan päivähoidon tilanteen muutokset eivät ole ainakaan helpottaneet. Loppuviikosta tuli tieto, että päiväkotiin, siis sinne ahtaisiin väistötiloihin, tulee kokonaan uusi ryhmä. Homma on siinä mielessä ri...

Esikoisemme päiväkodin tilanne on lievästi sanottuna erikoinen. Ensimmäiset kolme vuotta hän oli päiväkodissa ihan lähellä kotia, matkaa sinne oli alle 300 metriä. Hänen kolmantena päiväkotivuonnaan päiväkodissa sattui 2 vesivahinkoa. Remontit alkoivat, ja koko vuoden päiväkodissa sinniteltiin paukkeessa ja poikkeusoloissa. Naakkahan oli viime vuonna pari kuukautta talvella pois, mutta muuten päivähoito tapahtui remontin keskellä (tosin meillä kotonakin oli julkisivuremontti). Kolmannen vuoden keväällä saimme viestin, että nyt päiväkodin tiloista on löytynyt hometta. Sitä oli rajallisissa paikoissa, mutta kosteutta oli rakennusvirheen vuoksi päässyt rakennuksen alle niin paljon, että edessä oli perusteellinen remontti. Päiväkodin toiminta siirrettiin pikimmiten muualle väistötiloihin, joissa Naakan neljäs päiväkotivuosi käynnistyi. Väistötilat eivät sijaitse kovin kaukana (vähän toista kilometriä meiltä), mutta reitti on vilkasliikenteinen, suuri osa matkasta on työmaana ja iso...

Naakkasemme aloitti päiväkodin viime viikolla. Tästä alkoikin jo hänen neljäs päiväkotivuotensa. Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua päiväkodin sopivuudesta pienille, hoitajien ylikuormituksesta ja kaikesta mahdollisesta. Rva:n on todettava, että ekan vuoden sairastelukierrettä lukuun ottamatta meillä on ollut todella hyvä kokemus päiväkodista. Vuorovaikutus on toiminut hyvin, hoitajat eivät ole vaihtuneet liikaa, ja Naakkamme "harrastuselämä" on hoitunut päiväkodin aktiviteettien kautta. Tämä syksy on hieman erilainen. Koka lähipiiriämme vaivaa remonttibuumi, niin eikös Naakan päiväkotikin mennyt remonttiin (hometta) täksi syksyksi. Väistötilat löytyivät parin kilometrin päästä, jonne Naakka matkaa aamuisin autolla. Iltapäivisin, kun minä haen, matka kävellään. Tutustuin alkuviikosta väistötiloihin (kaupungin tila), jotka vaikuttivat toimivilta, mutta olivat kyllä kieltämättä vähän karut. Naakkamme ei tästä häiriintynyt, hänen mielestään päiväkodin tilanvaihdos ...

Havahduin eilen tosiasiaan: Naakka täyttää kolmen viikon päästä kolme vuotta! Kun hän oli vastasyntynyt, yksivuotias jne., tuo päivä tuntui hyvin kaukaiselta. 3-vuotias ei enää ole vauva - hän on jo pieni tyttö omine juttuineen. Jos Naakkaa pitäisi kuvailla, niin kyllä hän varsin puhuvainen on! Saamme päivittäin kuulla mitä omaperäisempiä ajatuksia (kaiken selostuksen lomassa). Kun toissapäivänä sanoin, että nyt on sunnuntai, hän halusi välttämättä tietää, mikä on sunnuntain merkki. Merkki...hmm...en edes muista, mitä vastasin. Nostelu ja kantaminen ovat vähentyneet todella paljon, suuri osa pisuista osuu pottaan ja ruokailukin alkaa sujua (päiväkodissa kuulemma paremmin). Öisin lapsemme on vielä tuttisuu, syliin hän hakeutuu kiitettävän usein. Tämä vuosi tuo Naakalle isoja muutoksia. Loppukesästä kuvioihin astuu pienempi sisarus, se vauva, jota Naakka käy joka päivä mahan päältä halaamassa ja antamassa välillä myös pusun. Nappe-vauvan potkuja Naakka ei jostakin syystä halua kä...

Välillä blogia kirjoittaessani pohdin toistavani vuosikausia samaa asiaa - milloin on kipua missäkin tai huimausta, ja miten se vaikuttaa elämääni. Elämänikin on aika taviselämää toistoineen ja satunnaisine muutoksineen. Toisaalta, mikäli kroonisen sairauden kanssa elävä kirjoittaa sairautensa ympärille perustettua blogia, toistoa tulee väkisinkin. Sellaista tosielämäkin sairauden/vamman kanssa on - samat ongelmat toistuvat, jotkut vaivat lievenevät ja prosessi kohti mahdollisesti parempaa tilannetta on koko ajan meneillään. Onneksi lukijalla on sentään mahdollisuus valita, seuraako blogiani vai ei, sillä tällaisena tämä näyttää pysyvän :D Keskiviikkoillan vietimme puolisoni kanssa päiväkodin vanhempainillassa. Tulimme ajatelleeksi, että sehän on melkein kuin treffeillä kävisi. Yleensä vanhemmista on vain toinen paikalla (yllättävän usein ei kumpikaan), me taas haluamme kumpikin osallistua, mikäli se vain on mahdollista. Vanhempainilta oli oikein mukava ja mielenkiintoinen, s...

Rva:lla ja puolisolla oli tiistaina Naakan vanhempainilta. Naakka on päiväkodissa pientenryhmässä, jossa on 12 lasta. Naakan päiväkotielämä on sujunut oikein hyvin, hän on ollut päivähoidossa nyt vuoden ajan. Vanhempainillassa on mukava käydä. Paikalla oli tällä kertaa vain yksi Naakan ryhmän hoitaja sairaustapausten vuoksi. Hän puhui pienten ryhmän toimista ja tavoitteista todella kauniisti. Hän kertoi, että suuri osa ajasta pienten kanssa kuluu perushoitoon. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä ruokailun, pukemisten, riisumisten ja pottailujen aikana lapseen ollaan kontaktissa, hän voi välillä istua sylissä, jutellaan ja lapsi saa harjoitella toimimaan itsenäisesti. Hän sanoi, että lapsen itseluottamus kasvaa, kun lapseen luotetaan. Tuo kaunis lause jäi mieleen ja tukee ajatuksena nyt myös omaa vanhemmuuttamme. Vanhempainillassa keskusteltiin myös tulevista päivähoitoon kohdistuvista leikkauksista. Kun vanhemmilla on ja tulee varmasti olemaan yhä enemmän työttömyysjaksoja...

Minulla on edelleen säännöllisiä, mutta onneksi ei enää niin voimakkaita ongelmia huimauksen kanssa. Pieni huimaus kulkee edelleen päivittäin mukana, olen varmaankin jo osittain tottunut siihen. Silti, hieman rasittavia tilanteita tulee eteen toistuvasti. Iltapäivisin, kun haen Naakkaa päiväkodista, koko päiväkodin lapset ovat yleensä pihalla. Minun on todella vaikea tihrustaa, missä tyttäreni mahtaa olla, kun piha on täynnä suurin piirtein Naakan kokoisia lapsia. Tällainen etsiminen rasittaa niskaa ja aiheuttaa huimauksen, joka on kuin ruotsinlaivalla keinuisi. Usein auttaa, kun painan mieleeni aamulla, mitkä vaatteet Naakalla on päällä. Koska on kyse 2-vuotiaista, koko vaatesetti saattaa kuitenkin vaihtua päivän aikana. Silloin en usein meinaa löytää Naakkaa lapsijoukosta. Huimausta välttääkseni kysyn usein Naakan ryhmän ohjaajalta, missä Naakka on. Helpottaa, kun hänet etsitään minulle, sillä huimaus saattaa kestää pitkäänkin ja hankaloittaa hoidosta hakua seuraavaa leikkipu...