sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Opiskeluja muistellen

Rva sai toiveen, että olisi suotavaa laatia kirjoitus omasta opiskeluajastaan. Se olikin pitkähkö aika, rva oli kokonaista yhdeksän vuotta kirjoilla oppilaitoksessaan. Opinnot alkoivat vuonna 2001 ja päättyivät 2010.

Keksin hakea alalleni, kun pidin lukion jälkeen välivuotta. En oikeastaan tiennyt alastani käytännössä, selailin vain hakuopasta ja päätin hakea. Luin kevään ja pääsykoe oli alkukesästä. Koe tuntui vaikealta, sitäkin pelottavampaa oli tulla yksin Helsinkiin ja etsiä paikka, jossa koe pidettiin.

Opiskelupaikasta kerrottiin heinäkuussa 2001. Sitten alkoi opiskelija-asunnon metsästys. Sekin tuntui jännittävältä ja stressaavalta, en 19-vuotiaana ollut vielä kovin itsenäinen (ei välttämättä moni muukaan). Asuntotilanne oli silloin huono, niin kai on nytkin.

Rva:lla kävi hyvä tuuri erään peruutuksen takia, pikkuinen asuntolahuone (omalla vessalla ja keittotasolla) löytyi kävelymatkan päässä opiskelupaikasta. Olin muistaakseni helpottunut, kun ei tarvinnut heti opetella käyttämään julkisia.

Jotenkin opin suhaamaan asuntolan ja opiskelupaikan välillä. Viikonloppuisin olin useimmiten vanhempieni ja siskoni luona. Muistan, että ensimmäisen vuoden aikana valittu oppiaine ei oikein iskenytkään, ja niin karkasin sivuaineopintoihin useaksi vuodeksi.

Olin vähän ujo, ja ensimmäisen vuoden aikana tutustuin vain joihinkin, en suoraan sanottuna kovin moneen. Ainejärjestön ja osakunnan tapahtumatkin kuulostivat liian hurjilta. Ensimmäisen vuoden loppupuolella tein kuitenkin ihan rohkean vedon - lähdin Norjaan kesätöihin tomaattiviljelmille.

Siitä lähti liikkeelle opiskeluaikojen matkailuinnostukseni (jälkeenpäin olen oikein iloinen siitä, että tuli oltua niin paljon liikkeellä silloin, ennen whiplashia).

Olikohan se jo seuraavana vuonna vai sitä seuraavana, kun seisoimme kahden opiskelukaverin kanssa aamuvarhaisella kurssi-ilmoittautumista (oi kyllä, siihen aikaan ilmoittautuminen tapahtui nimilistan ja jonoon järjestäytymisen avulla, ei bittiavaruudessa).

Seisoskelu ja odottelu johti hienoon interrail-matkaan juurikin näiden kahden ihmisen kanssa, voi että se viisi viikkoa oli hienoa aikaa! Taisi kyllä olla ihan mukava palata kotiinkin reissaamisen jälkeen. Näistä kahdesta tuli oikein hyviä ystäviäni, olen heistä kiitollinen edelleen!

Takaisin opiskeluun...rva:n yläselkä oli oikein hyvässä kunnossa, mutta alaselän kanssa oli ongelmia. Se ei oikein meinannut kestää jatkuvaa luennoilla istumista. Sitä mukaa kun alaselkä huononi, löysin onneksi opiskelumotivaationi ja lempikohdat pääaineessani.

Tsemppasin opintojen loppua kohden, halusin siinä vaiheessa tutkijaksi. En tiedä, hävisinkö jotakin, mutta joka tapauksessa niskavamma nosti tien pystyyn tämän haaveen kohdalla. Sitten löytyi ammattisuuntaus, joka kiinnosti myös, ehkä enemmänkin.

Opiskeluvuodet...eivät ne pelkkää juhlaa olleet. Oli uniongelmia, jo mainitsemiani selkäkipuja ja lisäksi mielenterveyskin reistaili välillä. Oli myös dramaattisia tilanteita ihmissuhteissa, huoli tulevaisuuden työtilanteesta ja kaikenlaista muuta.

Niska retkahti helmikuussa 2009, olin silloin opintojeni graduvaiheessa. Onneksi kaikki kurssit lukuun ottamatta yhtä tenttiä oli suoritettu. Gradua valmistelin sängyssä maaten, se oli kyllä aika hirveää aikaa. Paperit sain käteeni marraskuussa 2010.

Haluaisiko rva vielä opiskella? Kyllä vain, rva on aina tykännyt opiskella. Kokonaisen uuden tutkinnon suorittaminen juuri nyt olisi kyllä utopistista, mutta ei ehkä mahdotonta joskus tulevaisuudessa. Sen sijaan pienemmät opintokokonaisuudet voisivat mennä esim. verkkokurssina, jos olisi aikaa.

Kun taaksepäin katsoo, voi vain todeta, että opiskelu on rankkaa työtä. Nykyisin pitää ehkä hallita enemmänkin kuin rva:n aikana, ainakin tietoteknisellä puolella. Kun rva lopetteli opintojansa, olivat kannettavat tietokoneet luentosalissa ihmetys. Tableteista ei varmaan ollut kukaan kuullutkaan..

perjantai 28. marraskuuta 2014

Yskän taltuttamisesta ja työkokeilusta

Rva yrittää edelleen selviytyä yskästä. Tällä viikolla olin jo töissä, siellä menee ihan hyvin. Työmatkat vain ottavat koville, kun yskä alkaa heti, jos vähän hengästyy. Niskakaan ei oikein tykkää yskimisestä ja on siis kipeänä.

Olen viime päivinä miettinyt kuntoilua - siis nimenomaan salilla käyntiä ongelma-alueideni kannalta. Nyt, kun edellisestä käynnistä on jo kolme viikkoa, on helppo todeta, mitä kuntoilulla rva on pystynyt kuntoilulla parantamaan.

Kun rva ei ole kuntoillut, ovat oikean käden puutumis- ja särkyongelmat pahentuneet pitkästä aikaa. Rva on siis pystynyt vaikutamaan ainakin oikean käden ongelmiin salikäynneillään, mikä on iso edistysaskel.

Tarve päästä kuntoilemaan on jo niin suuri, että rva taitaa käydä salilla tekemässä jotakin kevyttä ja ei-hengästyttävää nyt viikonlopun aikana. Muuten kaikkea ylimääräistä puhumista ja liikkumista täytyy varoa, rva ei vielä ole ihan voiton puolella yskänsä kanssa.

Tämänhetkinen työrupeamani alkaa lähestyä loppuaan - työaikaa on jäljellä enää kolmisen viikkoa. Rva on pohtinut viime viikot, jatkaako vielä n. puolentoista kuukauden ajan työssä vai ei. Nyt rva on kääntynyt sille kannalle, että jatkaa, mikäli TE-toimistolle sopii. Työpaikalle sopii varmaankin.

Työkokeiluja on viime aikoina kritisoitu julkisuudessa. Työkokeilu on määritelty kuntouttavaksi työtoiminnaksi, mutta sitä käytetään yhtälailla pitkäaikaistyöttömillä kuin "varsinaisilla" kuntoutujilla. Yhdessä paikassa voi olla korkeintaan puoli vuotta.

Tämä on jo rva:n kolmas työkokeilupaikka. Alussa luulin, että työkokeilussa katsotaan (siis jonkun tahon johdolla), kuinka rva pärjää niskoineen töissä. Eihän se niin mennyt, työkokeilusta sovitaan TE-toimiston kanssa, työkokeiluun mennään ja sitten siellä ollaan - mitään palavereja TE-toimiston tai muiden kanssa ei siinä välillä ole. Ennemminkin voisi puhua työllistämisestä, kuten ennenvanhaan kai puhuttiin.

Työkokeilun kritiikki suuntautuu rva:n käsityksen mukaan siihen, että usein työpaikan kiinnostus loppuu puolen vuoden kuluttua, eikä kokeilijaa palkata töihin vaan otetaan uusi kokeilija hommia hoitamaan. Kela maksaa työttömyyskorvauksen sekä kulukorvauksen (9 euroa päivä, mikäli päivä ylittää 4 tuntia).

Rva ymmärtää kritiikin, varsinkin pitkäaikaistyöttömille, jotka eivät tarvitse varsinaista kuntoutusta, järjestelmä on varmasti turhauttava. Rva:n tämänhetkiseen tilanteeseen työkokeilu sopii kuitenkin hyvin.

Rva saa työkokemusta, työkaverien seuraa ja mikä tärkeintä, on yhtäjaksoisesti samassa paikassa vähän pidemmän aikaa. Työaika on kuitenkin kevennetty ja rva voi välillä ottaa vähän rennommin (mihin rva ei oikein pysty), kun niska sitä vaatii.

Rva on myös sellaisella alalla, missä varsinainen työpaikka irtoaa muutenkin aika vaikeasti - freelancer-töihin kokeilujakson päätyttyä on sen sijaan mahdollisuus. Niitä taas on rva:n kokemuksen mukaan vaikea saada hakemuksia täyttämällä, tuottoisampaa on vähän aikaa työskennellä paikan päällä.

Rva:n työllistymistä työkokeilu siis edesauttaa, vaikkakin epäsuorasti. Tuo kulukorvaus on kuitenkin aika naurettava - olisi nyt edes vähän isompi!

torstai 20. marraskuuta 2014

Tavallinen perhe

Rva alkoi tässä yhtenä päivänä pohtia, ovatko Niskaset tavallinen perhe - rva:n ja niskan näkökulmasta. Ainakaan rva:n mielestä Niskaset eivät näytä kovin kummallisilta. On hankalaa määritellä, mikä sitten on tavallinen perhe.

Kuitenkin, koska määrittely on aina välillä hauskaa, päätti rva yrittää, ainakin leikkimielisesti. Onhan se jännittävää pohtia, millainen on perhe, yksi on vammainen henkilö (aikuinen). Onkohan vammainen rva kokonainen hlö vai jonkinlainen "puolikas" ;) Rva on päättänyt pitää itseään kokonaisena.

Tämä kirjoitus on syntynyt rva:n näkökulmasta. Puolison ja Naakan näkökulmat saattaisivat olla toisenlaiset. Nasu ja Matilda taas taitavat pitää meitä ihmisniskasia jonkinlaisina alikehittyneinä marsuina - se siitä.

Niskaset ovat pikkulapsiperhe. Hra tekee neljän päivän työviikkoa ja on välillä työmatkalla. Rva työskentelee työllistettynä osapäiväisesti omalla alallaan. Niskaset eivät tällä hetkellä matkustele paljon, paitsi kesällä kesämökille. Niskaset asuvat vuokrakolmiossa hissitalossa. Hra seuraa mielellään uutisia, rva tykkää niiden lisäksi tv-sarjoista.

Hra ja rva kävivät viimeksi treffeillä, hmm...elokuussa. Edellinen retkeksi kutsuttava poistuminen kotoa tapahtui lokakuussa, Sealife-akvaarioon Naakan kanssa. Jokapäiväisiä, yhteisiä retkikohteita ovat leikkipuisto ja lähi-Alepa (apteekki alkaa meidän infektiomäärällä myös nousta suosikkikohteeksi).

Rva ja Hra ovat ehtineet kihloihin, mutta eivät naimisiin. Heillä on yhteinen säästötili, mutta esimerkiksi oma asunto on tällä hetkellä enemmänkin mukava jutunaihe kuin realistinen lähitavoite. Niskasilla on myös kestolotto (tuotto tällä hetkellä parempi kuin säästötilin korko).

Mikä Niskasissa sitten on tavallisuudesta poikkeavaa? Meiltä löytyy ehkä keskivertoa enemmän erilaisia selän vetreyttämiseen tarkoitettuja välineitä kotoa (piikkimatto, joogapalikat, hierontarulla jne.). Naakka pitää niitä leluinaan - rva yrittää toden teolla vetreyttää.

Niskasilla rva:n kaksi viikoittaista jumppakertaa on sisällytetty väkisin perheen aikatauluun, vaikka usein onkin kiire. Myös rva:n hierontojen ja fyssareiden kanssa plarataan läpi almanakkaa säännöllisesti. Käynnit ovat rva:n pelastus, niitä ilman mikään ei oikeasti toimisi.

Mikäli rva lähtee Naakan kanssa vähänkin kotia pidemmäksi, retki täytyy suunnitella niskan jaksamisen takia todella huolellisesti. Jos hra on mukana, tilanne helpottuu. Hra työntää rattaita ja hoitaa suurimmaksi osaksi Naakan nostelemisen.

"Jos niska kestää", on Niskasilla todella yleinen lause. Se voidaan lisätä monenlaisten suunnitelmien yhteyteen (kyläily, jokin isompi siivousurakka, kaupungilla käyminen jne.) Onneksi niska kestää nykyään paremmin kuin ennen - hankalia tilanteita tulee silti eteen viikoittain.

Myös rva:n työtilanne (ja moni muukin asia) poikkeavat ehkä siinä mielessä tavallisesta, että tulevaisuutta on vaikea suunnitella kovin pitkälle. Siinä mielessä Niskaset elävät vamman ehdoilla - rva:n siirtymisestä normaaliin työelämään (kokopäiväinen, lomineen ja palkkoineen) ei ainakaan vielä voi puhua. Nyt tilanne on tämä ja hyvähän on näinkin...

Ollaanko me sitten tavallisia? Oletteko te?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Koko perhe kotona kera alati sairaan rva:n

Rva:lle tulikin sitten oikein kunnon tauti...maanantaina töissä meni vielä suhteellisen hyvin, paitsi että kotimatkalla meinasi happi loppua muutamassa ylämäessä. Kotona yskitti myös. Yöllä tulikin sitten ihan kamala yskäkohtaus, laatta lensi (ja lapsi pelästyi ääniin ja heräsi, kiva yö...)

Aamulla rva meni kumminkin töihin. Pari tuntia tuskailtuaan rva totesi, että se oli sitten siinä. Tänään rva jäi suosiolla kotiin, terkkariin on aika iltapäiväksi. Puoliso on työmatkalla, siis uudella sellaisella Indonesian-matkansa jälkeen. Tänään onneksi vain Turussa.

Rva:lla on todennäköisesti infektioastma, mistä syystä erityisesti yskät ovat tosi vaikeita. Putki pyrkii menemään tukkoon, joten kovan yskimisen vuoksi myös hengittäminen varsinkin kävellessä on vaikeaa. Onneksi tänään tarvitsee vain käydä siellä terkkarissa, ei muualla.

Salitreenistä ei ole ollut puhettakaan kohta kahteen viikkoon. Niska on onneksi oikutellut tavallista vähemmän, ainoastaan viime viikolla, kun rva oli Naakan kanssa maalla vanhempiensa luona, oli niska varsin kipeänä. Torstaina rva:lla on aika varattuna Ortonin fyssarille, se onkin varmaan hyvä idea - jos yskäkin talttuisi hieman jo siihen mennessä.

Eli...rva istuu tänään kotona mahdollisimman hiljaa (ainakin siihen asti kun Naakka kotiutuu) ja yrittää hengittää varovasti, jottei yskäkohtaus alkaisi. Kun rva paranee, alkavat taas normaalit arjen jutut treenaamisineen.

Näinkin kipeänä rva hieman ikävöi salille. Siellä käyntiin on jo muodostunut rutiini ja rva on oppinut nauttimaan harjoittelusta. Onneksi sali ei karkaa mihinkään, sinne pääsee sitten, kun kunto on parempi.

Puolisolla on myös ollut vähän raskasta. Hän kotiutui maanantai-aamuna, matkattuaan sitä ennen noin vuorokauden. Jet lag vaivasi, kun täällä ei päässytkään lepäämään ennen Suomen ilta-aikaa. Tiistaina puoliso lähti uudelle, pienelle työmatkalle Turkuun, tuli yöksi kotiin ja lähti taas tänä aamuna takaisin.
Tsemppiä puolisolle, onneksi loppuviikosta on vähän rauhallisempaa!

Rva:lla oli suoraan sanottuna jo kova ikävä. Totesimme, että valtaosan ajasta (n. puolitoista viikkoa) olimme tahoillamme niin kiireisiä, ettemme kauheasti kerenneet ikävöidä, viimeiset pari päivää olivat ainakin rva:lle jo hankalia. Nyt tuntuu, ettei puoliso vieläkään olisi kotona, kun tuli tuo Turun-keikka.

Puoliso oli käynyt matkallaan myös ostoksilla. Rva sai tuliaisiksi hienon huivin ja mekon (ihan oikeaa kokoa, väriin täytyy vähän totutella). Naakka sai hassut kylvyssä käytettävät väriliidut, kirjan (teksti englanniksi ja indonesiaksi) sekä t-paidan. Siinä meillä on ihmettelemistä pitkäksi aikaa!


torstai 13. marraskuuta 2014

Ruokaa ajatellessa



Rva kirjoitti ravinnosta viimeksi puolisen vuotta sitten. Nyt onkin hyvä palata aiheeseen, kun flunssa on iskenyt eikä edes maista mitään... Eilen nielu (ja ties mitkä röörit) turposivat muuten sillä tavalla, että toinen korva meni tukkoon ja yläniska oli tosi kipeä.

Miten onkaan niin, että flunssassa niskaoireet (tällä kertaa nielu ja yläniska) kipeytyvät todella paljon siltä puolelta, missä vamma on. Kai se on niin, että valmiiksi kipeät paikat ovat erityisen alttiita tulehdustilan sattuessa.

Tänään rva on oleillut kotosalla yksin, mikä on vähän kummallista. Rva nimittäin tuli kaupunkiin pariksi päiväksi itsekseen (mies työmatkalla kaukomailla ja Naakka vanhempieni luona hoidossa). Töihin oli tarkoitus mennä, mutta kuinka ollakaan, rva menee kohta terkkarille hakemaan sairauslomatodistusta.

Samalla matkalla rva meinaa poiketa thaimaalaisessa (siis ravintolassa) hakemassa jotakin hyvää. Kenties ruuan pitäisi olla niin tulista, että flunssan turruttamat makuhermotkin maistavat jotakin... Sitten rva siirtyy takaisin sohvan ja telkkarin ääreen.

Toukokuussa rva oli kirjoittanut, että haluaa panostaa kasvisten syöntiin. Siinä olen kenties onnistunutkin, lisäkkeiden osalta. Kovin monet varsinaiset kasvisruuat eivät näytä lyövän meillä läpi, vaikka puolisolle on aiemmin maittanut monikin ruoka.

Kalkkitabletit (joissa on mukana d-vitamiinia) rva unohti kesäksi kokonaan. Ne palasivat kuvioon, kun rva alkoi syksyllä syödä monivitamiinitabletteja uudestaan. Paljon maitotuotteita syövänä rva kuitenkin luulee, ettei kalsium ole suurin huolenaihe.

Nykypäivänä moni on erittäin ravintotietoinen. Rva ei jotenkin jaksa, vaikka tykkääkin sinänsä hyvästä ruuasta ja terveellisyydestä. Tuntuu, että ruuasta nauttiminen kärsii, jos tiedostaa asioita liikaa. Silti olisi mielenkiintoista vierailla jonakin päivänä ravitsemusterapeutin luona ja kysyä, mitä mieltä ammattilainen on ruokavaliostani.

Lopuksi rva haluaa kertoa, että hänen lempiruokiaan ovat esimerkiksi kala eri tavoilla valmistettuna, perunamuusi, kypsennetyt vihannekset ja tuore leipä. Eksoottisemmista herkuista maistuvat tällä hetkellä sushi sekä nuudeliwokit. Leivonnaisista paras on saksalainen bretzel (niitä saa stockalta, jee!)

Makeista herkuista rva ei kovin paljon pidä. Ainoa "karkki", josta rva todella pitää, ovat pätkikset, mutta niitäkin ilman pärjää. Tosin poikkeuksiakin löytyy...pieni palanen siskoni valmistamaa suklaamoussekakkua  oli kyllä todella hyvää!

Siitä rva on iloinen, että syöminen nykyään onnistuu. Kun rva sai niskavamman, oli ensimmäinen puoli vuotta sellaista, että huimasi heti, kun liikutti päätään. Ruokailu onnistui jotenkin sillä tavalla, että rva lusikoi sokkona, kun alas lautaselle ei voinut katsoa. Pöydän ääressä istuminen huimasi myös, joten ruokailu tapahtui milloin missäkin, huh!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Aikainen isänpäivä ja edelleen onnellinen Nasu

Huhhuh, kyllä sen huomaa, kun ei ole kuntoillut! Rva on normaalisti käynyt 2 kertaa viikossa salilla, mutta nyt on ollut niin kiireistä, että toinen kerta on jäänyt käymättä. Ehkä saamme "rytmimme" takaisin normaaliksi, kun puoliso palaa työmatkaltaan (jonne hän ei edes vielä ole lähtenyt).

Me olemme varmaankin koko perhe saaneet jonkinlaisen lastentaudin, jokaisella on pikkunuha, joka häviää vähäksi aikaa ja tulee takaisin. Naakka oli jo parisen viikkoa ok, kunnes nenä alkoi taas eilen vuotaa. Naakka meni nukkumaan särkylääkkeen kanssa, josko se helpottaisi oloa.

Niskasilla matkustetaan seuraavan vähän yli viikon kuluessa aika paljon: Singaporeen ja Jakartaan ja sieltä takaisin. Mummolaan ja sieltä takaisin (vaihtelevalla kokoonpanolla). Jos ottaa huomioon myös sen, joka nasuja hoitaa, kun kukaan muu ei ole paikalla, matkustamista tapahtuu myös kotikaupunkimme sisällä.

Tänään juhlistimme vähän isiä (yksikössä, siis). Isi on kaukomailla isänpäivänä, joten se, mitä olemme Naakan kanssa viikon aikana ahertaneet, päätyi isille tänään. Hän oli selvästi ilahtunut ja vähän yllättynytkin.

Naakka oli tarhassa askarrellut kortin ja leiponut sydämenmuotoisia keksejä. Keskiviikkona, kun isi oli illalla poissa, piirsimme Naakan kanssa. Liitujen kädessä pitäminen osoittautuikin Naakalle haasteelliseksi, mutta piirustus onnistui kuitenkin.

Tänään, Naakan nukkuessa rva askarteli piirustuksesta kortin. Aamupäivällä olimme käyneet teekaupassa ostamassa isin lempiteetä, Earl Greytä. Mukaan tarttui myös pöllömuki, koska pöllö on eräs Naakan suosikkieläimistä.

Ei meidän ihan näin paljon pitänyt lahjoa, mutta lapanen karkasi kädestä - onneksi emme siis muistaneet keittää kahvia valmiiksi (keksit oli onneksi jo leivottu).



Nasulle kävi tällä viikolla vähän köpelösti. Matildalla on ollut kiima-aika, ja pariskunta liverteli häkissään toisilleen useita öitä (kyllä, kuulimme sen). Viikonloppuna huomasimme, että Nasun sukukalleus on ulkopuolella eikä kehon sisäpuolella, kuten marsuilla kuuluu olla.

Koska tällainen vaiva voi olla merkki esimerkiksi kasvaimesta, puoliso vei Nasun keskiviikkona eläinlääkärille. Siellä todettiin, että vaiva liittyi kiima-aikaan. Nasu oli niin innostunut, että keräsi jonkinlaista eritettä kyseiseen paikkaan (ja lisäksi kuiviketta ym.), ettei sisäänveto enää onnistunut.

Tulos: rva:n ja hra:n on viime päivät täytynyt puhdistaa kyseistä aluetta silmätipoilla. Vaikka kyseessä onkin nimenomaan vaiva, oli rva:lla dianoosin kuullessaan vaikeuksia pidätellä naurua. Täytyy vain todeta, että onneksi vanhalla herralla on hauskaa myös elämänsä ehtoopuolella!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Leikkikavereita ja sen sellaista

Viikko on taas lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Sunnuntaina meillä oli menoa ja meininkiä, kun Naakan kolme pikkuserkkua (Nuorin Naakan ikäinen, seuraava 4-vuotias ja vanhin 7-vuotias) saapuivat vanhempineen vierailulle.

Naakka oli menosta vähän ihmeissään - hetken päästä hän kuitenkin leikki innoissaan muiden mukana. Huomaa, kuinka isompien sisarusten seura vaikuttaa - Naakan ikäinen serkkutyttö leikki yhteisleikkiä isompien sisarustensa kanssa jo taitavammin kuin pikku-Naakkasemme.

Maanantai oli välipäivä, tänään olimme kyläilemässä erään Naakan 2-vuotiaan ystävän luona. Siellä oli ystävän lisäksi piano ja koira, ja ruokaakin saimme. Joulutorttukausi tuli avattua, kiitos sinnepäin!

Tällä viikolla on muutenkin ollut hulinaa, kun valmistaudumme puolison työmatkaan kaukoitään. Rva:ta ja hra:ta hieman jännitttää, mutta eiköhän se hyvin mene. Rva saa työmatkan aikana apua vanhemmiltaan, joita ilman rva ei taitaisi tällaisesta urakasta suoriutua.

On jännittävää huomata, miten yhteenhitsautuneita Niskaset jo nykyään ovat. Vietämme paljon aikaa yhdessä, hoidamme Naakkaa yhdessä ja tunnemme toisemme hyvin. Meistä tuntuu ikävältä olla erossa yli viikon ajan. No, eiköhän se onnistu!

Viikon aikana rva käy töissä ja Naakka taitaa olla osan aikaa päiväkodissa, osan aikaa häntä hoitavat isovanhemmat. Naakka tunnistaa nykyään hauskasti papan valokuvista ja huudahtaa aina iloisena "pappa"! myös ukki, mummit ja monet muut saavat hänet iloiseksi.

Tänään rva:n pitäisi vielä jaksaa raahautua salille. Muutaman niskaliikkeen lisäksi rva aikoo tehdä salilla virtuaalijumpan (mikäli sali ei ole varattuna). Juuri nyt, pitkän kyläilyn jälkeen väsyttää niin paljon, että voisi vain plösähtää sohvalle. Se ei taida kuitenkaan olla vaihtoehto.

Reidet-vatsa-pakarat-jumppa voisi sopia tilanteeseen hyvin. Rva:lla on ongelmia notkoselän vuoksi, ja sekä syviä että pinnalla olevia vatsalihaksia pitäisi saada parempaan kuntoon. Muutenkin rva on kokemuksen kautta oivaltanut kuntoilun merkityksen - mikäli kunto kestää (rva:kaan ei voinut ennen harjoitella salilla), lienee parasta tehdä niskaliikkeet ja lihasharjoittelut mukisematta.

Töissä rva on pystynyt olemaan pääasiassa neljänä päivänä viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Seuraavalla viikolla rva työskentelee kuitenkin vain kolmena päivänä, välillä on hyvä myös tehdä vähän vähemmän, kun siihen on mahdollisuus.



Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...