Rouva Niskanen

Meidän viikko on sujunut ihan hyvin. Eilen tosin olin viikon jäljiltä varsin väsynyt. Yö meni kuitenkin hyvin nukkuessa, ja nyt ainakin tuntuu, että energiaa on tarpeeksi. Siitäkin olen iloinen, että olemme tähän asti pysyneet terveinä. Touhin ruuduttomuus on sujunut hyvin. Lievennyksiäkin on tullut: T. saa nyt katsoa ohjelmia rajatusti aikuisen luvalla. Susikoira Roissa olemme edenneet Seikkailuun saaristossa ja eilen illalla katsottiin elokuva. Eilen T:llä oli kaksi kaveria meillä kylässä. Pojat leikkivät monta tuntia ilman ruutua. Koska meni niin hyvin, kutsuin kaikki nakkikeitolle ja vastaleivoituille sämpylöille. Nyt alan uskoa, että rajoituksilla on ollut hyviä vaikutuksia. Koska Touhin viikko on mennyt niin hyvin, ilmoitimme, että hän saa pelata 30 minuuttia lauantaina ja sunnuntaina. Se ei herättänyt hänessä suurta innostusta ;)  Pilates ei vielä ole alkanut , mutta minä onnistuin käymään salilla torstaiaamuna. Se meni oikeastaan ihan hyvin. Jos saan vääntäydyttyä, menen k...

 Käväisin pitkästä aikaa eläinkaupassa. Pääkaupunkiseudulla ei ole monta eläinkauppaa jäljellä. On ymmärrettävää ja monin tavoin fiksua, että esimerkiksi pienlemmikkien kuten jyrsijöiden ja kanien hankinta on yleisempää suoraan kasvattajilta. Akvaarioiden suhteen se on vähän hankalampaa. Akvaariokalojen kasvattaminen on hyvin pienimuotoista toimintaa. Useimmiten myynnissä olevat akvaariokalat tulevat kalatukuista Itä-Aasiasta tai ne pyydystetään luonnosta. Koska meillä on nyt parvi kongontetroja (tajusin, että ovat juuri ja juuri sopivassa tankissa), pohdin, voisiko akvaarion suuntaa muuttaa enemmän Afrikka-altaaksi. Nopea tutustuminen asiaan sai minut lykkäämään ajatusta - kalalajit eivät ole ihan helposti saatavilla. Juuri tämä altaan muokkaus tietynlaiseksi elinympäristöksi on ollut minusta kiehtovinta harrastuksessa. Toki se ehkä vaatisi useamman kuin yhden altaan. Tämä on taas sen verran tilaavievää, että toistaiseksi altaita on yksi. Päädyin siis jälleen seka-altaaseen. Mei...

Meidän kaksi gerbiiliä , Puolukka ja Albi ovat jo käytännössä vanhuksia. Keväällä siirsimme terraarion keittiöön, koska keittiössä liikutaan enemmän kuin lastenhuoneessa, ja gerbiileilläkin on sitä kautta enemmän virikettä. Puolukka on nyt hieman yli 3-vuotias. Albi täyttää marraskuussa kolme. Kolmas gerbiilimme, Sahpan menehtyi kesällä, luultavasti kasvaimeen. Jäljellä oleva lauma on rauhallinen, mutta kyllä hekin välillä innostuvat touhuamaan. Ehkä he eivät enää kaiva kovin syviä käytäviä, mutta kyllä juoksu edelleen onnistuu. Syöminen on heille yksi lempiasia. Pari päivää sitten annoin heille hieman perunamuusia. Se meni hetkessä. Yleisesti ottaen ravinto on gerbiilien pellettejä, hieman "herkkusekoitusta" sekä proteiiniksi kuivattuja toukkia (näitä syötetään käsittääkseni pääasiassa linnuille). Puolukka sairasteli kesällä. Korvaongelma vei meidät eläinlääkärille ja Puolukka sai antibioottikuurin. Hänellä on myös vatsassa jonkinlainen kasvain. Emme kuitenkaan päätyneet he...

Meillä on melko iäkäs partamonni, Sillä on ollut aiemmin lasten antama nimi, mutta se on unohtunut meiltä kaikilta. Oikeastaan se ei ole iäkäskään - noin viisivuotias.  Partamonni on yleisimpiä akvaariokaloja. Sitä pidetään myös ongelmallisena, kun se lisääntyy todella voimakkaasti. Minulla on ollut partamonneja pitkän aikaa - lapsuudesta saakka. Olen tykästynyt tähän viiksekkääseen, isokokoiseen akvaariokalaan. Meidän partamonni piilottelee yleensä suurimman osan aikaa. Se tykkää uppopuusta, joka on sen mielestä sen omaisuutta. Partamonni on reviirikala. Niillä pitää olla tarpeeksi tilaa ja ne omat uppopuut :D Meillä oli toinenkin partamonni, mutta se kuoli jostakin syystä.  Eilen illalla koimme säikähdyksen hetkiä, kun kuului kovaa kolinaa. Rouva partamonni vain oli saanut kaivamisinnon. Hän tykkää silloin tällöin kaivaa kuopan hiekkaan, ja eipä sille mitään voi, jos se simpukkakoriste sattuu olemaan siinä sopivalla paikalla etulasia vasten.  Nyt aamulla hän makoilee t...

Viikko hurahti jälleen loppuaan kohti. Sää on ollut kirpakka, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, saan energiaa, kun naamalleni osuu viileä tuuli - tosin se energia on rajallista ;) Olen edelleen klo 19 jälkeen aivan loppu. Eilen saatiin viimein tilattua koulukuvat. Kuvausfirma oli vaihtunut, ja mielestäni tilaussysteemi oli hankalampi kuin ennen. Joka tapauksessa, homma on painanut mielessä jo viikkoja, nyt se saatiin sentään tehtyä. Surkeaa taas on, että meidän lähieläinkauppa lopettaa. Eläinkauppoja alkaa olla koko Helsingissä todella vähän. Olen keskittänyt ostokseni lähikauppaan, mutta meillä on varsin pienet ja harvoin tarvikkeita tarvitsevat lemmikit.. Naakalle täytyy hankkia juhla-asu. Hän sai mahdollisuuden osallistua joulukuussa astetta hienompaan tilaisuuteen, johon ei ihan verkkareissa voi mennä. Naakka on aivan innoissaan, vaikka mitä tahansa reaktiota voi odottaa - siispä asua hankkimaan :D  Hän on tähän asti ollut "mikä vain käy, kunhan tuntuu mukavalta" -t...

Mistä tietää, että kohta alkaa sataa? No ainakin siitä, että käy aamupäivällä puutarhapalstalla kastelemassa. No, ainakin siellä saadaan vettä tarpeeksi, toivottavasti ei liikaa. Ei ehkä tule tulvaa kuten viikko sitten. Minä en onneksi tiennyt siitä, koska olin vielä silloin kesämökillä ja pohdin aivan erilaisia puutarha-asioita kuten ruohonleikkuuta ja vesakon karsimista siten, että kanervat saataisiin paremmin näkyviin. Ai niin, ja mustikoiden poimimista. Olen muuten huomannut, että mieleni lepää puutarhapalstalla, vaikka aina on olemassa veemäisiä sääilmiöitä ja esimerkiksi peuroja. Olisi mukavaa, jos saisin talviinikin entistä enemmän käsillä tehtäviä asioita...esimerkiksi chilien kasvivalo olisi ehkä liikaa - tai mikä ettei! Nyt kun olemme vähän aikaa kotosalla, lemmikkieläimiäkin on ollut mukavampi hoitaa, kun sitä ei ole tehnyt vähään aikaan. Meillä on hyvä hoitaja, kun olemme poissa. Lemmikit suorastaan kukoistivat, kun näimme tauon jälkeen.  Gerbiilit Albi, Sahpan ja Puol...

Gerbiilit ovat koko talvise n välirikkonsa ajan asuneet jaetussa terraariossa. Välissä on ollut "aita", kehykset puuta, muuten reikäpeltiä. Puolukka, joka on tullut toimeen kummankin kanssa, on parin päivän välein vaihtanut puolta, jotta kaikilla olisi laumafiilis suurimman osan aikaa. Noin kuukausi sitten aloin hiljalleen sopeuttaa kolmikkoa takaisin yhteen. En ollut kovin toiveikas, sillä usein gerbiilit riitautuvat lopullisesti. Aloin kuitenkin pitää Sahpania ja Albia yhdessä kokeeksi ihan pieniä hetkiä kerrallaan. Välillä laitoin kaikki kolme samalle puolelle. Viime viikolla juoksutin kaikkia kolmea yhdessä vapaana keittiön lattialla ja annoin heidän olla samassa tilassa muutaman tunnin kerrallaan. Kaikki sujui hyvin. Kokeilin lopulta yötä yhdessä - kaikki hyvin edelleen :)  Väliaita otettiin pois eilen illalla . Se aiheutti vipinää kaikissa kolmessa. Ovathan tytöt yleensäkin aktiivisia, mutta nyt säntäiltiin todella huimaa vauhtia eestaas ja kaivettiin vauhdilla tunnelei...

Meillä oli eilen vieraita , joille esittelin sauvasirkkoja. Yleensä sirkoista sanotaan, että hienoa, olen nähnyt tuollaisia viimeksi eläintarhassa. Niinpä, niitä on muistaakseni myös Korkeasaaressa. Otan yleensä yhden sirkan kädelleni ja kerron siitä. Osa haluaa katsella mutta ei koskea. Osa haluaa ottaa sirkan kädelleen ja yleensä ottaa tilanteesta kuvan, jonka sitten postaa someen :) Pieni osa ei halua olla samassa huoneessa kuin terraariosta vapaana oleva sauvasirkka.  Itse sirkoille kuuluu hyvää. Kun terraarion siivoaa noin kerran viikossa ja antaa salaatinlehden päivittäin sekä suihkuttaa vedellä eli tekee pienen sateen, sirkkojen asiat ovat täysin kunnossa. Elinkierto on noin vuoden mittainen, ja siinä ajassa ehtii syntyä uusia yksilöitä korvaamaan vanhat. Gerbiilejäkin ehdin juoksuttamaan viikonloppuna. Myös Albi, jolla on ilmeisesti korvatulehdus (suunnitteilla eläinlääkärikeikka mahdollisimman pian), juoksenteli tyytyväisenä pitkin keittiötä. Gerbiilien juoksutus on asia,...

 Olin todella ilahtunut , kun Naakka tuli yhtenä päivänä kotiin tyytyväisenä :) No, on hän useampanakin päivänä tyytyväinen, mutta nyt oli ollut liikuntaa ja he olivat käyneet kauempana pelaamassa salibandya. Naakka ja joukkuelajit ovat yleisesti ottaen tulenarka yhdistelmä. Naakka ei oikein tykkää isoista porukoista. Ehkä niissä on liikaa hälyä ja 10-vuotiaiden sosiaalisia kiemuroita. Kaiken kaikkiaan homma, siis koulunkäynti luokkahuoneen ulkopuolella, sujuu onneksi jo paremmin. Naakka murehti etukäteenkin salibandya, eikä unikaan oikein tullut. Yllätys olikin suuri, kun "ainoastaan" harjoittelu oli ollut tylsää, mutta pelaaminen kivaa. Oppilaat oli onneksi jaettu pieniin peliporukoihin, ja Naakan ryhmään ei tullut henkisesti tai fyysisesti aggressiivisia oppilaita. Onnistunut ryhmäliikuntakokemus on upea asia. Omat kouluaikojen kokemukseni jäivät valitettavasti pääasiassa negatiiviselle tasolle. Suositut tytöt valitsivat joukkueet, ja jos en ollut viimeinen, olin toiseksi ...

En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän lemmikkien kuulumisista. Mikään ei ole sillä rintamalla muuttunut, paitsi että eilen huomasin uuden sauvasirkkavauvan terraariossa. Siellä on nyt asukkaita hieman yläkanttiin, mutta luulen että pari vanhimpaa alkaa aikalailla olla elämänsä loppuvaiheessa. Gerbiilit Puolukka, Albi ja Sahpan viettävät edelleen viehättävää elämäänsä koloja kaivellen. Heille on hyvä keksiä aina vähän uutta tekemistä. Olemme jo varsin tottuneita gerbiilien hoitajia, joten juuri mikään kummallisempi ei tuota meille pulmaa tällä hetkellä. Akvaario tuntuu olevan tällä hetkellä eniten työn alla. Kotilo-ongelma vaivaa edelleen - täytyisi taas jaksaa nyppiä niitä pois, koska petokotilot eivät näytä kovin tehokkaasti hoitavan hommaansa. Kasvit sentään alkavat toipua valottomasta kesästä. Sinänsä minulla on nyt innostusta akvaarion hoitoon - olen katsellut sosiaalisesta mediasta varsin paljon kuvia & juttuja hienoista akvaarioista ja ne innostavat aina tekemään edes pie...

Pikachu-gerbiilimme löytyi alkuviikosta kuolleena terraariosta aivan yllättäen. Mitään sairauden merkkiä hänessä ei näkynyt, jos ei ota huomioon, että hän oli hieman pienikokoinen. Hän oli hyvin touhukas, pikimusta pikkuinen ja erinomainen tunneleiden kaivama. Lapset olivat todellakin surun murtamia. Naakalle isku oli todella kova, hän on ollut todella kiintynyt molempiin gerbiileihin. Touhille myös, sillä Pikachu oli hänen gerbiilinsä. Se ilta meni varsin itkuisesti, ja Touhi oli hyvin pettynyt, kun Pikachun kuolemaa ei mainittu iltauutisissa. Gerbiili on laumaeläin. Jos se jää yksin, pitää uusi kaveri hankkia nopeasti, sillä pitkä yksinolo voi muuttaa gerbiilin araksi erakkoluonteeksi.  Tästä tietoisena rva alkoi suorittaa nopeaa etsintää. Tuuri oli hyvä, sillä löysinkin sopivan sisarusparin (tyttöjä tietenkin, kuten Puolukkakin). Gerbiilit sijaitsivat lähellä, joten sain haettua ne meille lyhyellä varoitusajalla. Gerbiilejä ei voi laittaa suoraan yhteen, vaan rakentelin terraa...

Opiskelujeni ensimmäinen periodi alkaa olla loppusuoralla. Tehtävää on vielä paljon - olin jopa onnistunut unohtamaan muutaman tehtävän - vietän lauantaina ja sunnuntaina aikaa niiden parissa. Luulen kuitenkin, että saan kaiken hoidettua ainakin juuri ja juuri ajallaan.  En ole voinut tänä syksynä sanoa, että muut asiat rullaavat omalla painollaan. Aikaa ja energiaa vie eniten Naakan asia (odotan vielä edes vähän tasaisempaa hetkeä), seuraavaksi eniten Touhin toistuvat kurkunpään tulehdukset. Nyt ei ole sentään jouduttu sairaalan päivystykseen. Siinä sivussa otin itseäni hieman niskasta kiinni, ja aloin taas tehdä jumppaliikkeitä - edes hieman. Nyt alkaa jo olla univelkaakin, jota ajattelin yrittää nukkua pois tämän viikonlopun aikana.  Alan myös hiljalleen voittaa perfektionismia , joka on aina liittynyt opiskelija-identiteettiini. Olen tehnyt koko syksyn lujasti töitä. Asiat eivät sinänsä ole tällä kertaa ylitsepääsemättömän vaikeita, sen sijaan etäopiskelu erilaisine ryhmin...

Tämä kulunut viikko sisälsi taas paljon byrokratiaa, mutta onneksi viikkoon mahtui muutakin. Olin myös jälleen keikkatöissä ja asiat sujuivat keikoilla mielestäni hyvin. Tosin unohdin työkenkäni toiseen keikkatyöpisteeseen, joten toivottavasti pääsen sinne uudestaankin ;)  Tämän viikon ihanuus ja kamaluus samaan aikaan ovat olleet kovat pakkaset täällä etelässäkin. Se on tarkoittanut lasten varustamista ekstravaatteiden ekstravaatteilla, ja omatkin ulkovaatteeni ovat joutuneet koetukselle. En tiedä, miten teillä, jotka käytte täällä lukemassa, kotiseudulla on, mutta meillä helmikuu on ollut värjätyjen jäälyhtyjen (ja linnojen sekä kaikenlaisten taideteosten) aikaa. Muistan 10 litran ämpäriin tehdyt jäälyhdyt lapsuudestani, mutta ei niitä millään värjätty, saati jäädytetty leikkokukkia sekaan. Joka tapauksessa , Naakka ilmoitti maanantaina koulusta tullessaan, että meillä tehdään lähitulevaisuudessa jäälyhtyjä. Meille muodostui pienimuotoinen kilpailu perheen toisen aikuisen kanssa...

Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...

Lapseni ovat sitä mieltä, että meille pitäisi tulla ainakin kissa ja koira.  Sen lisäksi pitäisi tulla ainakin kani ja marsu...ja varmaankin monenlaisia muita eläimiä - kerrankin Touhi ehdotti villisikaa.  Olin lapsi, jonka tärkeimmät kiinnostuksenkohteet olivat lemmikkieläimet. Meillä oli ala-asteaikanani kaksi koiraa, kani, marsuja ja akvaario. Olisin vähintäänkin halunnut lisäksi shetlanninlammaskoiran ja gerbiilin (no, papukaijan, kilpikonnan ja minisian myös).  Omat lapseni ovat kasvaneet lähinnä akvaarion kanssa samassa taloudessa. Naakka ei muista marsuja, ja vanhinkin niistä poistui keskuudestamme, kun hän oli kaksivuotias. Sauvasirkat tulivat meille vasta keväällä.  Akvaario on jo pidemmän aikaa ollut varsin hyvässä tilassa. Varsinkin platyjen populaatio on kasvanut (katson poikasten syntymisen merkiksi siitä, että kalat voivat hyvin). Toisaalta, miljoonakalan poikasiakin löytyy, ja ennen pitkää voin odottaa oman akvaarion asukkiemme aikuistuvan. Akvaario p...

Akvaarioharrastukseni on kulkenut hiljalleen mukana pitkin matkaa, ja tankki näytää nyt aika hyvältä, vaikka itse sanonkin. Platyjen kanta on vahvistunut, ja meille syntyy hauskannäköisiä ja varsin terveitä poikasia. Miljoonakalojen kanssa ei ole ollut ihan yhtä hyvä tuuri - akvaariokaupasta ostetut kalat eivät yleensä elä kovin pitkään, mutta jos meille syntyy poikasia, niiden elinikä on pitkä. Hyvä esimerkki on edellinen urokseni jonka hankin - se eli muutaman kuukauden. Toisaalta tämä uros kerkesi puuhastella kahden naaraan kanssa, ja meillä on nyt viisi hyvin kehittyvää poikasta. Ehkäpä hankin vielä uuden uroksen, niin saamme pitkällä aikavälillä parempivointisia yksilöitä akvaarioon. Sekä platy että miljoonakala kuuluvat synnyttävien hammaskarppien heimoon - ne siis synnyttävät eläviä poikasia, eli "kutu" tapahtuu kalan sisällä ja ulos tulee valmis poikanen. Pienet poikaset piilottelevat jonkin aikaa, sillä ne ovat mukavia suupaloja isommille kaloille. Akvaarion tilann...

Naakka juttelee paljon asioita. Hän on ohittanut sen vaiheen, jolloin hänen hullunkurisia sanontojansa kerrottiin ympäriinsä. Nyt hänen juttunsa ovat hauskoja ja teräviä (siis ne hyväntuuliset). - Äiti, olemme outo perhe, kun meillä on liikkuvia keppejä lemmikkeinä! Niin, olemme nyt eläneet yhteiseloa sauvasirkkojen kanssa toukokuusta lähtien. Oikeastaan sauvasirkat ovat meidän "Se on korona" - lemmikkejä, eli lopullinen hankintapäätös syntyi, kun olimme lusineet parisen kuukautta kotioloissa ja ulkoilleet vain metsässä. Sauvasirkat ovat oleilleet 30 x 30 senttimetrin kokoisessa kotiterraariossaan. Ne ovat vierailleet myös monen ei-ötökkäkammoisen kämmenellä...ja karanneetkin kerran.  Se tapahtui heinäkuussa mökillä. Lähtöpäivänämme, puolen päivän aikaan Naakan ja Touhin isä sanoi minulle puoliääneen, että terran luukku on auki eikä sauvasirkkoja näy missään. Olin epähuomiossa sauvasirkkoja ruokkiessani jättänyt edellisenä iltana luukun auki. No, vietin varsin kuumottavan t...

Olen havainnut , että blogini lukijamäärät ovat kuluneen vuoden sisällä kasvaneet. Olen iloinen, että kotikutoinen blogini kiinnostaa, ketä mistäkin syystä. Blogin kirjoittaminen on yhä hauskaa, ja siihen löytyy yhä aikaa vähintäänkin viikoittain. Olen joskus pohtinut, pitäisikö blogini ilme muuttaa jotenkin ammattimaisemmaksi, mutta blogissani tekstin sisältö taitaa kuitenkin olla keskiössä kuvia ja muuta ulkoasua enemmän. Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin jakaa kuvia tämän viikon varrelta, sillä kuvapostauksia minulla on blogissani ollut viime aikoina todella vähän. Näemmä en sitten osaa vielä suurentaa kuvia tällä uudella bloggerilla, joten tulevat sitten pieninä. Kuva1 : Naakka ja Touhi hoitamassa sauvasirkkoja. Toinen teki "sateen" sumutepullolla, toinen asetteli salaatinlehdet paikoilleen. Naakka, 7v, kykenisi hoitamaan sauvasirkat jo ihan itsekin, sen verran yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä "keppimme" vaativat.  Kuva 2:  Touhi onnesta soikeana mummolass...

Koska meillä on todella alkanut olla tylsää viime aikoina, päätin viimeinkin toteuttaa ideani uusista lemmkkieläimistä! Tämän pohdinnan perusteella meille muutti toissapäivänä kolme pientä sauvasirkkaa.  Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että tykkään eläimistä ja kasveista ja haaveilen säännöllisesti jostakin uudesta perheenjäsenestä. Elämäntilanne ei suo aikaa ja voimia kovin paljon hoitoa vaativille lemmikeille, mutta hyönteiset, tarkemmin sauvasirkat eivät vaadi kovinkaan suurta työpanosta. Kannoin 30-litraisen terraarion sauvasirkkoineen meille kotiin kestokassissa. Sitä ennen olin eläinkaupassa katsellut, kun myyjät pyydystävät viisi pikkuista terraariosta pois - en sentään halunnut kahdeksaa sauvasirkkaa näin alkuun. Sauvasirkka on varsin rauhallinen eläin. Se on yöaktiivinen, mikä tarkoittaa näemmä paikasta A paikkaan B siirtymistä. Siellä paikassa B se sitten viettää loppupäivänsä tekeytyen puunoksaksi, ja puukepeiltä ne toden totta näyttävät. Hoido...

Viime viikonloppuna kävin akvaarioliikkeessä. Minun olisi pitänyt hankkia suodattimeen vaihto-osia. Akvaarioni suodatin on siis ulkosuodatin, eli tankin ulkopuolella. Se puhdistetaan tai se pitäisi puhdistaa neljä kertaa vuodessa. Pian olisi puhdistuksen aika. En osaa tehdä hommaa kokonaan yksinäni, joten exäni ja lasteni isä tulee hoitamaan sen kanssani :D Takaisin akvaarioliikkeeseen ...olen vihdoin saanut miljoonakalakantani hieman kasvamaan. Osa kaloista on kuitenkin myös kuollut, ja tällä kertaa oli tilaa uudelle kalapariskunnalle. Miljoonakaloja on hyvä olla useampi naaras yhtä urosta kohden, sillä urokset ovat kovia kosiskelemaan, mikä voi stressata naaraita, mikäli heitä on liian vähän. En yleensä valitse kaloja niin tarkkaan värin mukaan - nyt myyntialtaassa uiskenteli kuitenkin sen verran hienoja sinihohtoisia kaloja, etten voinut vastustaa kiusausta. Tässä pariskunta on: Miljoonakalojen kuvaaminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi - ovat niin nopeita liikkeissä...