Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Varovaisuudesta

Kuva
Eilen oli taas PT-tunti, jonka lopputuloksena ovat tällä kertaa kipeinä käsien ja yläselän lihakset! Koko tunti pelkkiä erilaisia käsiliikkeitä, joista suurta osaa en ollut koskaan nähnyt kenenkään tekevän saati sitten itse tehnyt. Etunojapunnerrukset otettiin mukaan ohjelmaan, samoin lankku. Molempia teen todella vähän, mutta ehkä se suoritus sitten kasvaa, kun tekee säännöllisesti... Iloinen yllätys oli käsipainoliike, joka vahvistaa epäkäslihaksia eli niitä kohtia, jotka ovat hartioissa "sisimmät", ennen kaulan ja niskan lihaksia (voi, mikä selitys). Minulla on aina kovat jumit sillä alueella, mutta nyt ei eilisen illan jälkeen ollenkaan! Päivät ennen eilisen treeniä olivat niskakipujen osalta aika hirveitä. Oli huimausta ja oikeanpuoleisia kipuja - nyt olo on helpottunut todella paljon. Ihan helppoa liikkeiden keksiminen rva:lle ei ilmeisesti ole, noin yksi kolmasosaa liikkeistä, joita on kokeiltu, ei ole sopinut minulle huimausrefleksin takia. Nyt tuli kuitenkin m

Juhlaviikonloppu ja paluuta normaaliin

Kuva
Kuluneena viikonloppuna meillä on oikein viettämällä vietetty Naakan synttäreitä. Lauantaina tulivat sukulaiset: Naakan täti perheineen (yhden ihanan 8-vuotiaan kera), isovanhemmat, yksi isoisoäiti sekä isotätejä ja -setä. Asuntomme oli pullollaan juhlaväkeä, mutta sovimme onneksi itsekin sekaan! Juhlia vietettiin melkein nyyttäriperiaatteella, sukulaisemme toivat mukanaan suuren osan juhlaherkuista. Rva teki itse cocktail-tikut ja riisimurosuklaat. Ennen juhlia toki mm. siivottiin raivoisasti pari päivää. Oli mukavaa saada tänne paljon sukua, Naakkakin tykkäsi, vaikka oli myös samalla hieman hämmentynyt ihmispaljoudesta, joka meille kerralla tuli. Onnittelulaulu pelästytti pienen niin, että itku tuli. Onneksi pelästys unohtui pian ja kynttilät saatiin puhalletuksi. Eilen meille saapui puolestaan yksi Naakan kummitädeistä sekä neljä pientä vierasta vanhempineen. Taas oli tupa täynnä juhlijoita, vaikka meno tapahtui tällä kertaa noin polven korkeudella. Naakkaa jännitti taas, mu

Takaiskuja ja vihreyttä

Kuva
Jännittävä sää tänä keväänä - joka toinen päivä on meilläpäin aurinkoinen ja lämmin, joka toinen taas sateinen ja kylmä. Eilen sattui se aurinkoinen ja lämmin päivä. Puoliso oli poikkeuksellisesti lähdössä vähän myöhemmin töihin, työmatkalle. Kun Naakka oli viety aamulla tarhaan, puoliso ehdottikin yllättäen, että menisimmekö kaksin aamupiknikille läheiseen puistoon. Idea oli niin hyvä, että suostuin toki - onkohan meillä koskaan ollut aamutreffejä ja ainakaan puistossa... Istuskelimme puistossa kiviportailla ja totesimme, että kyllä se kevät on jo pitkällä. Kesä tulee aina vähän huomaamatta, nyt on jo ihan vihreää. Lintuja ja citykaneja (nyt niitä näyttäisi taas olevan vähän enemmän) bongasimme molempia. Koivuissa on jo isot lehdet. Aamiaispiknik oli mukavaa vaihtelua ja vei ajatukset vähäksi aikaa pois kehon ongelmista. Rva on suoraan sanottuna tuntenut olonsa kurjaksi kuluneella viikolla. Huimaus oli viikonloppuna harvinaisen voimakasta ja niska täysin jumissa. Vieläkin

Heikkenevät kulkuyhteydet

Liikenneyhteydet huononevat meillä tulevaisuudessa. Tunnistamissyistä en voi kertoa mitkä, mutta kerronpahan, että eräs ihan meidän läheltä kulkeneen linjan pysäkki siirretään kauemmaksi ja reittikin muuttuu pidemmäksi.  Itsekin pieneltä paikkakunnalta tulleena olisin vuosia sitten voinut todeta, että "mitä se valittaa, meillä ei ole joukkoliikennettä ja teillä vain vähän linjat muuttuvat, ette edes osaa kävellä"...En totea enää.  Niskavamman myötä kulkeminen joukkoliikenteessä (ja liikenteessä yleensä) on vaikeutunut. Ongelmia ovat tärinä, mahdollinen seisominen, vaihdot ja odottelut pysäkillä. Jos matkustan Naakan kanssa, se tuo vielä oman jännityksensä asiaan.  Suora linja kotoa sinne, missä yleensä kuljen, on helpottanut kulkemista aivan uskomattoman paljon. Silti, jo tämä kyseinen 20 minuutin matka aiheuttaa välillä kääntymisineen ja tärinöineen huimausoireita sekä niskakipuja.  Jokainen matka on haasteellinen jo itsessään, siihen ei enää toivoisi kaukana

Herätys päiväunilta

Kuva
Rva haki tänään Naakan tuntia aiemmin päiväkodista kuin tavallisesti. Tapojensa vastaisesti Naakka olikin vielä nukkumassa! Kurkistin nukkariin, josta löysin tyttäreni vetelemässä sikeitä pehmoseepra tiukasti kainalossa. Oli siellä vielä muitakin unisia. Vähän piti herätellä, eikä se ihan ollut Naakan mieleen. Oli kiva saada mahdollisuus kurkistaa Naakan päiväkotielämään sellaiseen kellonaikaan, jolloin en yleensä ole paikalla. Syksyllä Naakan nukkuminen oli päiväkodissa aika vaikeaa, Naakalla kesti kolme kuukautta alkaa nukkua päiväkodissa - se oli väsyttävää aikaa. Heräämisen jälkeen jäimme vielä välipalalle. Naakan piti ilmoittaa ympärillä istuville monta kertaa, että tuossa istuu "minun äitini". On hauskaa elää tätä vaihetta, jolloin olen vielä ylpeyden, enkä esimerkiksi nolouden aihe... Sunnuntaina kävin yksin tekemässä treenin, jonka personal trainer minulle laati. Osasin tehdä koko setin, sunnuntai on ihanan rauhallinen päivä salilla. Huomenna on uusi ohjauskert

Merkkipäivä lähestyy

Kuva
Huhhuh , nyt on ensimmäinen treeni PT:n kanssa takana. Täytyy sanoa, että oli suunnitellut oikein fiksun (ja veemäisen) kokonaisuuden. Myös läpänheitto tuntuu olevan samalla tasolla kuin omani, mikä on oikeasti tosi tärkeä ominaisuus! Huomenna rva menee ensimmäistä kertaa tekemään treenin itse, katsotaan, miten onnistuu! Seuraava kerta on ensi viikolla, jolloin minulla on tunti numero 2. Pari kertaa viikossa on ihan hyvä harjoittelukokonaisuus, sen verran pystyn irroittautumaan muista puuhistani. Treenissä on paljon reisi-, pakara-, ja käsilihasliikkeitä. Vatsalihaksia ei nyt ole niin paljon, paitsi syviä vatsalihaksia jumppapallon kanssa. Voin sanoa, että meni ihan minimiksi kaikkien vastusten kansssa - ainakin pakaralihasten heikkoudesta rva suorastaan vähän yllättyi. Kyykyt ovat rva:n mielestä olleet aina ihan hirveitä - niinpä niitä tulikin tähän ohjelmaan oikein kahdella eri tyylillä ja mahdollisesti tulevaisuudessa painoja lisäten. Nyt on sitten reisilihakset ihan uskomatto

Jäykistys

Kuva
Rva on viime päivinä jäykistynyt päivä päivältä, asteittain. Yleensä kun edellisestä hieronnasta tai fyssarista on useampi viikko aikaa, alkavat selkä ja niska mennä jumiin sitä tahtia, että venyttelemällä ja liikkumalla on mahdotonta pysyä tahdissa mukana. Kun jumitus on tietyssä pisteessä, on melkein parempi odottaa seuraavaa käsittelyä kuin yrittää tehdä jotakin - venyttely ja verryttely oikeastaan pahentavat silloin asiaa. Onneksi rva:lla on huomenna fyssari Ortonissa, siellä voidaan onneksi tehdä paljon. Lisäksi rva on luvannut mennä sushilounaalle. Elämä on nykyään sellaista, ettei lounaalla tule juuri koskaan käytyä. Silloinkin kun rva oli työkokeilussa, lähellä ei sattunut olemaan lounaspaikkoja. Koska rva:n tunnit olivat muutenkin niin vähäiset, ei lounaalle tullut lähdettyä. Sushi on rva:n pahe. Himo syntyy varmaankin ainesosista - kun kala, riisi ja etikka maistuvat, sushissa yhdistyvät ne kaikki. Itse rva ei ole koskaan kokeillut sushin tekoa, mutta muistaa jänniä as