Rouva Niskanen

  Melkein kaksi viikkoa uudessa kodissa ...aivosumu edelleen melkoinen. Koitan ottaa hyvin rauhallisesti, muutaman asian kerrallaan. Tänään ajattelin mennä Pilatekseen ensimmäistä kertaa. Nyt tiedän jo, miten bussilla kuljetaan :D Lapset ovat käyneet viikon verran koulua bussimatkan takana. Se on sujunut yllättävän hyvin. Kun he menevät kaksin, he lähtevät keskenään. Jos koulu alkaa eri aikaan, isompi menee itsekseen, pienemmän kanssa menee joku aikuinen. Luulen, että hänkin menee pian itse. Olen pohtinut, että Suomessa tämä on kaupungissa mahdollista, mutta monessa muussa maassa ei. Meillä on jalkakäytävät ja bussi kulkee. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten lapsuuden kylässäni, koulubussi vei yläkouluikäiset kouluun. Sekin oli samalla "yleinen linja", eli joskus tuli muitakin. Eilen kävi kivoja vieraita. Olipas hauskaa esitellä uutta (oikein keskeneräistä) kotia! Kävimme myös kävelemässä. Koska alue on meillekin uusi, tekee hyvää kierrellä ja kerrata, mistä mitäkin löytyy. T....

Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen,...

  Kävin tällä viikolla spirometriassa . Kerta oli ensimmäinen, joten se vähän jännitti. Ensinnäkin, olen helpottunut, kun asia on hoidettu. Se peruuntui kerran, kun minulle oli annettu väärät ohjeet. Se peruuntui toisen kerran, kun työterveydessä oli työntekijäpula. Se ei onneksi peruuntunut kolmatta kertaa. Sain kokeen aikana tsemppiä ja kannustusta, mikä varmasti helpotti suoritusta. Koko hommaan meni noin tunti. Kävin huvikseni lähtiessäni kysymässä, pääsisinkö samalla influenssarokotukseen. Mikä onni, kuuden minuutin päästä olisi peruutusaika! Sain näin hoidettua kaksi asiaa kerralla, mikä helpottaa tilannetta aivan suunnattomasti. Oikea aika olisi ollut ensi viikolla, ja silloin olisi pitänyt taas perua jotakin.  Puolikoominen tilanne kuitenkin sattui, kun menin rokotettavaksi. Rokottaja kysyi heti alkuun, olenko kunnossa, kun havaitsi että huulten reunat ovat aivan valkoiset. Uskoi että olen, kun kerroin olleeni juuri spirometriapuhalluksissa :D  Tällä viikolla olen...

 Gerbiilit erillään - järjestys on mennyt meillä ihan rauhallisesti. Muutaman yhdistämisyrityksen jälkeen olen todennut, että Albia ja Sahpania ei voi laittaa enää yhteen, Sahpan on edelleenkin todella aggressiivinen Albia kohtaan. Väliviritelmä (kaksi muovilaatikon kantta) on toiminut terrassa tähän asti suhteellisen hyvin, mutta se ei ole ikuinen, koska erityisesti Sahpan tykkää nakerrella kaikenlaista. Sahpanilla on myös erittäin voimakas tahto kulkea puolelta toiselle. Kunnollisen väliverkon tilaus on työn alla. Puolukka, tarinan "ulkopuolinen", on nyt muutaman päivän välein vaihtanut puolta terraariossa, jotta kukaan ei joudu olemaan pitkään yksin. Albin haavat alkavat onneksi parantua, ja neidon olemus on muuttunut pirteämmäksi. Sain tällä viikolla töihin puhelun , että Touhi on kaatunut ja satuttanut silmäkulmansa liukumäessä. Silmä oli kuulemma valonarka, ja olisi hyvä käyttää lääkärissä. Touhin isä kerkesi reagoimaan asiaan ja silmän todettiin onneksi olevan kunnoss...

Tämä kulunut viikko sisälsi taas paljon byrokratiaa, mutta onneksi viikkoon mahtui muutakin. Olin myös jälleen keikkatöissä ja asiat sujuivat keikoilla mielestäni hyvin. Tosin unohdin työkenkäni toiseen keikkatyöpisteeseen, joten toivottavasti pääsen sinne uudestaankin ;)  Tämän viikon ihanuus ja kamaluus samaan aikaan ovat olleet kovat pakkaset täällä etelässäkin. Se on tarkoittanut lasten varustamista ekstravaatteiden ekstravaatteilla, ja omatkin ulkovaatteeni ovat joutuneet koetukselle. En tiedä, miten teillä, jotka käytte täällä lukemassa, kotiseudulla on, mutta meillä helmikuu on ollut värjätyjen jäälyhtyjen (ja linnojen sekä kaikenlaisten taideteosten) aikaa. Muistan 10 litran ämpäriin tehdyt jäälyhdyt lapsuudestani, mutta ei niitä millään värjätty, saati jäädytetty leikkokukkia sekaan. Joka tapauksessa , Naakka ilmoitti maanantaina koulusta tullessaan, että meillä tehdään lähitulevaisuudessa jäälyhtyjä. Meille muodostui pienimuotoinen kilpailu perheen toisen aikuisen kanssa...

Tänään minulla on ohjelmassa käydä ystävän kanssa lounaalla, ja laittaa joulukoristeet laatikkoon odottamaan seuraavaa vuotta. Joulukuun loppu ja tammikuun ensimmäinen viikko ovat olleet iloinen yllätys - kävin eilen illalla kaupassa oltuani ilman maskia neljä päivää. Kun en käy julkisissa sisätiloissa, tuntuu melkein normaalilta. Kävimme myös toissapäivänä kylässä ystäväperheen luona. Sekin on aivan kummallista aktiviteettia tämän vuoden spekseissä. On ollut mukavaa "unohtaa" korona vähäksi aikaa, tosin valiten sellaisen kyläpaikan, jossa elämä on ollut suurin piirtein samanlaista kuin meillä :D  Minä odottelen edelleen viimeistä arvosanaa, jotta voisin raportoida TE-toimistolle, että olen reippaasti opiskellut koko syksyn enkä lorvinut juurikaan ;) Niin, tuli kyllä opiskeltua suorastaan yltiöpäisesti! Onneksi nyt ei heti taas tarvitse. Vuosi sitten meillä oli jännät paikat, kun ilmoitimme Naakkaa kouluun. Syyslukukauden aikana koulu systeemeineen on tullut oikein tutuksi,...

Erikoista , luulen onnistuneeni videon julkaisemisessa blogiini. Tulin pohtineeksi, että meillä on tämän vuoden aikana käynyt todella vähän vieraita. Lasten kavereita on tänä syksynä käynyt, mutta varsinaisesti emme ole pyytäneet ketään kylään. En suhtaudu tähän ollenkaan kevyesti - haluaisin tavata kasvokkain todella monia, joita en voi nyt tavata ollenkaan. Muutenkin rajoitukset ottavat päähän - keskusteluni lasten kanssa on ollut todella raskassoutuista, kun olemme joutuneet torppaamaan muun muassa Hoplopin ja uimahallin hamaan tulevaisuuteen asti. Olisi myös todella hauskaa käydä pitkästä aikaa kylässä tai ihan vaikkapa risteilyllä. Tosiasia on kuitenkin, että emme ole menossa juuri mihinkään vähään aikaan. Toivon, että saamme jotain energiaa sietää näitä rajoitteita siihen asti. Video on meidän sauvasirkoista. Se liittyy kyläilyasiaan, koska meillä piipahti eilen ystäväni. Menimme kahville, ja hänen tyttärensä leikki meidän lasten kanssa sillä aikaa. En ole ainakaan kovin vierasko...