Rouva Niskanen

On perjantaiaamu , ja rva on jälleen menossa fyssarille! Blogini pohjautuu whiplash-vammaan, siitä toipumiseen ja sen kanssa elämiseen. Koska rva elää muutenkin ja tykkää kirjoittaa, blogissani on usein kirjoituksia muustakin. Tämä kirjoitus palaa keskeisen asian äärelle. Rva kokee hieman ärsyttävänä, että on kohta vuosikymmen vammautumisen jälkeen edelleen saman asian äärellä - siis vamman jälkitilan, mutta myös hoidon suhteen. Nykysysteemi fyssareilla tuntuu olevan, että ensin kuntoutetaan, sitten vasta tutkitaan, jos tutkitaan ollenkaan. Sehän on mainio tapa, jos fyssarin oletus vamman syistä osuu heti oikeaan. Rva:lla meinaa maltti loppua, kun nyt on kuukausi junnattu ekan tapaamiskerran harjoitusliikkeissä, jotka eivät tietenkään auttaneet. Lavan seudulla on rva:n mielestä jokin vinossa, siis oikean lavan. Muut kehon osat reagoivat hyvin tai ainakin kohtalaisesti voimaharjoitteluun, mutta pistävä kipu lavan alueella jatkuu. Onkohan siellä kaikki kohdallaan, rva pohtii, mutt...

Rva:lla on ollut perinteiset "periksiantopäivät", eli kroppa jumissa, mutta koska ylihuomenna on jo hieroja, en jaksa nyt tehdä suuria yläkropan liikkuvuuden eteen. Kun hieronta on noin kerran kahdessa viikossa (nyt vähän yli), ei ihan joka päivä jaksa tsempata. Näin se vain on. Tosin olen kävellyt ja ulkoillut sydämeni kyllyydestä (sydän on varmaankin sitten se, joka alkaa seuraavaksi reistailla). Niskasilla on edelleenkin kaukaisena tavoitetilana ulkoilla Naakan kanssa jo aamupäivällä. No, esimerkiksi tänään aamupäivämme ajankohta oli klo 15. Menimme leikkipuistoon ja kiersimme metsälenkin vastahakoisen Naakan kanssa. Alle 1-vuotias nuori polvi ulkoilee toistaiseksi vaunuissa (puoli-istuvassa asennossa jo kuitenkin) eikä täten voi vaikuttaa perheen menosuuntaan. Lisäksi rva kävi vielä alkuillasta itsekseen lenkillä, mitäs muuta tekemässä kuin Pokémoneja nappaamassa. On se kyllä pirullisen liikuttava peli. Erästäkin hahmoa - jota tavoittelen - varten täytyy jaksaa käv...

Oikein hyvässä muistissa on, kun rva loukkaannuttuaan v. 2009 ei huimaukseltaan pystynyt juurikaan kävelemään vuoteen. Kun kävelin, maa tuntui nousevan ja laskevan, mikä aiheutti tosi heikottavan, huonon olon. Kävelin kuitenkin. Pääsin korttelin ympäri. Pääsin lähikauppaan, mutta en voinut ostaa paljon, koska se kaupan värikäs ympäristö kurkotteluineen jne. huimasi. Minun piti opetella ulkoa, missä tavarat olivat, lähikaupan ulkopuolella olin todella hukassa. Vuosia minun piti suunnitella lyhyetkin matkat hyvin tarkasti, esimerkiksi jos menin ostamaan sukat, en voinut shoppailla muuta, koska kroppa kesti vain suoraviivaisen siirtymisen paikasta toiseen. Jos asioin jossakin, vaikkapa Kelassa, yritin mennä hiljaiseen aikaan, sillä en saanut ihmisvilinästä kiintopisteitä, ja olosta tuli liian huono. Joskus piti palata kotiin jo menomatkalla. Jätin väliin paljon juhlia ja muita tilaisuuksia, sillä kehoni ei kestänyt niitä. Eristäydyin. Ajan myötä kehoni parani asteittain, pääas...

Millaista on , kun joku paikka aina kolottaa? No, kyllähän siinä alkaa ennen pitkää pohdiskella, kuinka minä, ikäiseni ihminen (olen 35-vuotias) voi asua kehossa, joka toimii kuten keskimäärin muillakin 75-vuotiailla. Viime yönä valvoin tuntikausia lonkkakipuni kanssa. Sehän sai tietenkin alkunsa edellisen illan työkeilalla, kun istuin kaksi tuntia "puupenkillä". Yö sujui kääntyillessä, en onnistunut löytämään sellaista asentoa, jossa särkyä ei tunnu. Tänään toimin niin puoliteholla kuin vain voi toimia. Onneksi me, perheen molemmat aikuiset olimme yhtä aikaa paikalla ja saatoin ottaa varsin rennosti. En käynyt ulkonakaan, jos kävelyä kotiovelta pihasaunalle ei lasketa. Toivon, että lonkka rauhoittuu mahdollisimman nopeasti. "Perusoireideni" kanssa jaksan, mutta jos jotakin ylimääräistä ilmenee, on jaksaminen kortilla. Pitkään jatkunut krooninen kipu muuttaa ihmistä. Periaatteessa tunnen olevani sama ihminen kuin ennenkin, mutta kuitenkin erilainen. En ole ...

Tänään on taas venytelty rintarankaa - se onnistui hyvin, kun Naakka oli isänsä kanssa lämmittämässä saunaa. Ei se helppoa ole, nyt iltasella olo tuntuu ennemminkin kivuliaalta kuin vetreältä. Venyttely oli sinänsä hauskaa, kun minulla oli seuranani Nappe-mies, ikä tarkalleen kuusi kuukautta ja yksi viikko. Nappekin tykkää jumpata. Hän yrittää punnertaa eteenpäin, mutta kun se maha ei nouse lattiasta, niin sitten ei! Sen sijaan käännös oman akselin ympäri onnistuu, sillä matkalla maailma ehtii avautua monelta eri kantilta. Vaikka keittiömme on tätä nykyä oikein suuri, jumppa- ja venyttelysession aikana päädyimme Napen kanssa monta kertaa limittäin. Siitä seurasi monta "äiti keksi hauskan jutun" - ilmettä ja tirskahdusta. Työttömän ja puolikuntoisen (onneksi vuosien mittaan jo ehkäpä 3/4 -kuntoisen) näkökulmasta olen seuraillut viimeaikaista keskustelua työllisyyden parantamisesta. Sujahdan työikäisenä lukuisien muiden kanssa työkelpoisten joukkoon, koska minulla...

Paljon on muutoksia ja liikkuvia palasia - siinäpä rva:n ajatukset vuodesta 2017. Valitettavasti ne palaset eivät ole rva:n nikamia, niistä puuttuu edelleen liikettä oikein paljon. Toki sitä liikettä löytyy sitten kohdista, joissa sitä ei tarvitsisi olla niin paljon. Suurin elämäämme määrittävä tekijä on julkisivuremontti, joka alkaa viikolla 3 ja loppuu heinäkuun lopussa. Se on ollut stressinaihe monesta syystä. On pitänyt miettiä monenlaisia ratkaisuja, kun elämämme tällä hetkellä keskittyy juurikin kotiin. Ongelma-aika jakautuu kolmeen osaan: seinän purkuvaihe - vähän yli kaksi kuukautta. Toinen puoli taloa peitettynä (meillä on läpitalon huoneisto). Sen jälkeen peitetään toinenkin puoli. Melun pitäisi tosin vähentyä. Kolmas vaihe ovat kesäkuukaudet. Kun meidän sisälämpötila on nyt 25 astetta, se nousee kesällä 30 asteeseen. Silloin emme myöskään tuuleta. Toivo on siinä, että muovitus pitäisi myös auringonvalon vähäisenä. Kaikki tämä sattui tietenkin Napen vauvavuoteen, jol...

Tulipas bloggaamiseen vähän suunniteltua pidempi tauko... kun viimeksi kirjoitin, olin itse vapaalla ensimmäistä viikkoa, puoliso ja Naakka elivät vielä arkiviikkoa. Sitten koitti torstai, jolloin puoliso jäi lomalle ja Naakka sanoi hyvästit päiväkotinsa pienten ryhmälle - syksyllä alkavat uudet kujeet. Perjantaina siirryimme heti reissaajiksi. Me puolison (ja minun ison mahani kanssa) siirryimme mökille viikonlopuksi, Naakka sen sijaan meni pariksi yöksi hoitoon minun vanhemmilleni. Viimeksi vietimme puolison kanssa näin pitkän kahdenkeskeisen ajan marraskuussa. Mökkiviikonlopusta ei voi sanoa muuta kuin että tulipas tarpeeseen! Suurimmaksi osaksi en tehnyt koko viikonlopun aikana muuta kuin liotin varpaitani/kahlasin järvessä. Tein kiireettömiä näköhavaintoja: Maan yllä ja veden pinnassa : kalalokkeja, kuikkia ja sorsaemo poikasineen (isot poikaset jo, päiväunille nukutus sujui erään laakean rantakiven päällä) Veden pinnassa : paljon erilaisia vesimittareita (en tunnista eri...

Viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että niskavammaa ei enää pysty ottamaan huomioon. Kyllä, se jumittaa ja oikea puoli vartalosta on edelleen ongelmallinen. Tekisin mielelläni edes jotakin, mutta nyt ei kamalasti pysty. Tuossa etupuolellani roikkuu lähes kymmenkiloinen uloke, nyt voin todella sanoa, että se painaa. Kävelykykyni ilman ongelmia on ehkä 50 metriä, sitten alkaa sattua. Tukivyökin kiristää nyt jotenkin vääristä paikoista, enkä enää saa käytettyä myöskään syviä vatsalihaksia kunnolla. Kun en ole jaksanut tehdä niskaa auttavia liikkeitä, olen sentään pystynyt korjaamaan asentoani paremmaksi. Nyt sekään ei enää onnistu, sillä vatsa vaatii omat asennonkorjauksensa, eivätkä ne yleensä ole niskalle edullisia. Jos tässä kohdassa joku auttaa, se on huumori. Onhan se huvittavaa, kun aikuinen nainen ei saa nostettua jalkaa niin ylös, että pääsisi ylittämään satunnaisen, eteen tulevan, alle puolimetrisen esteen. Sekin on huvittavaa, etten kirppiksellä kyykistyessäni kats...

Aina on jotakin kirjoitettavaa... Isossa kaupungissa asuvana olen tarkkaillut (ja käyttänyt) paljon erilaisia liikenneyhteyksiä. Autot, ratikat, metrot, taksit (autoja nekin toki) ja junat kuljettavat päivisin ja öisinkin matkustajia paikasta toiseen. Harvinaisimmat kulkuvälineet, joita rva on käyttänyt, lienevät yhteyslautat saarille. Myös vesitakseja löytyy kesäaikaan, niitä rva ei ole ainakaan toistaiseksi kokeillut. Matka vesitaksilla voisikin olla hauska kokemus, ainakin erilainen. Meilläpäin kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä näyttäisi olevan tavallista iästä tai sukupuolesta riippumatta. Pienillä paikkakunnillahan on kummallista, jos ei omista sitä autoa (tai kahta). Kärjistettynä juna- ja bussiliikenne vetävät puoleensa lähinnä alaikäisiä, vanhuksia ja jos joku siltä väliltä käyttää julkisia, on hän useammin nainen kuin mies (kuinkas muuten). Meilläpäin puhutaan paljon autottomuudesta. Keskusta tulisi saada autottomaksi, yksityisautoilua tulisi vähentää ja erityisest...

Vammautuminen ja työ, vammautuminen ja opiskelu... nämä aihepiirit ovat kummitelleet mielessäni kuluneella viikolla muutamastakin syystä. Yksi syy on mukava, melkein juhlan arvoinen: puolen vuoden työkokeilun jälkeen sain nyt samasta paikasta maaliskuun ajaksi tuntitöitä. Tämä työrupeama on ollut ensimmäinen oikea, työpaikalla tapahtuva työni sitten vammautumiseni vuonna 2009. Ilokseni voin myös todeta, että minulla on sujunut oikein hyvin. Myös työkokeilu sujui hyvin, lukuun ottamatta alun fyysisiä sopeutumisvaikeuksia (niska ei heti alkuun meinannut jaksaa tahdissa mukana, mutta sitten helpotti). Työn kanssa moni niskavammainen kohtaa isoja haasteita. Ensimmäiset ongelmat tulevat usein heti vammautumisen jälkeen. Jopa sairausloman saaminen voi olla hankalaa, tutkimuksiin ei haluta lähettää ja lääkkeenä tarjotaan "jatkamista kuten ennenkin". Tuo jälkimmäinen perustuu varmaankin osaksi ajatukseen, että liikkeen ja normaalin elämän jatkaminen mahdollisimman pian on yl...

Raha taitaa olla yksi niistä asioista, joita jokainen pohtii enemmän tai vähemmän päivittäin. Lehtijutut niistä harvoista, jotka elävät melkein luontaistaloudessa, käsittelevät nekin rahaa - sitä, kun rahaa ei käytetä. Minä olen tässä blogissa puhunut rahasta ja taloudesta usein. Käytännössä aina puhe rahasta on liittynyt yhteiskunnan tai minun varoihini tutkimuksiin tai kuntoutukseen liittyen. Ne ovat tärkeitä aiheita, mutta nyt ajattelin ottaa hieman toisen näkökulman varallisuuteen. Heti alkuun voin todeta, että olen oikeastaan päässyt pitkän, pienituloisen kauteni ajan melko helpolla. Syy on se, etten ole kovin viehättynyt materiasta. Ihan askeettikaan en ole, mutta monet jutut, joihin voisi käyttää rahaa päivittäin, eivät viehätä minua. Tykkään blogin kirjoittamisen lisäksi lukea blogeja. Itselleni sopivien blogien löytäminen on vain hankalaa (saa vinkata :) ) Portaalit ovat täynnä esim. lapsiperheblogeja, joiden kuvauksissa mainitaan, että blogi käsittelee lapsiperheen el...

Rva on ollut viime päivinä flunssassa. Vaikka olo on ollut kurja, flunssa on antanut mahdollisuuden olla enemmän paikallaan kuin tavallisesti. Perjantai oli kyllä vaikea, kun kuume pysytteli suhteellisen korkealla koko päivän, ja hain Naakan päivähoidosta ja hoidin häntä puoli neljästä seitsemään, jonka jälkeen puolisoni saapui ja otti onneksi ohjat käsiinsä. Sairausaika on antanut mahdollisuuden esimerkiksi lehtien lukemiseen tavallista tarkemmin. Perjantaina Helsingin Sanomat julkaisi yllätyksekseni koko sivun jutun whiplash-vammautuneesta (hänellä oli myös aivovamma). Suurin osa artikkelin sisällöstä tuntui tutulta: oireet, diagnosoinnin hankaluudet, ongelmat vakuutusyhtiöiden, työllistämispalveluiden sekä terveydenhuollon kanssa... Artikkelissa kerrottiin, että heikoimmassa asemassa ovat työttömät. Tämän allekirjoitan kohdallani. Kuten artikkelissa todettiin, meitä ei tutkita tarpeeksi tarkasti, saamme huonompia lääkärinlausuntoja ja jäämme paitsi hoidoista, kun ne pitää mak...

Niskasilla alkoi odotettu parin viikon loma. Koska kesäloma jäi meillä niin lyhyeksi tänä vuonna, päätimme, että jos mahdollista, pidämme loman, joka katkaisee pitkän, pimeän syksyn. En muista, koska olisimme viimeksi lomailleet tällä tavalla tähän aikaan vuodesta. Heti lauantai-aamuna saimme kaikki nukuttua pitkään, rva nousi ylös viimeisimpänä, vähän puoli yhdentoista jälkeen. Se oli hyvä, sillä rva on nukkunut viime ajat huonosti. Syynä lienee väsymys ja stressi, joka ilmenee rva:lla unettomuutena. Lauantai-iltana saimme vieraaksemme Naakan ystävän S. ja hänen äitinsä. Naakan kanssa sujuu aina mukavammin, kun on omanikäistä leikkiseuraa. Tytöt pistivät asunnon vähän sekaisin, mutta pääasia että oli hauskaa! Sunnuntai-iltana meille tuli Naakan ystävä K. isänsä kanssa. Meno oli aivan samanlainen, mutta tytöt valtavan tyytyväisiä Nämä 2-3-vuotiaat leikkivät jo niin hienosti yhdessä, että heidät voi jättää muutamaksi minuutiksi (tai siihen saakka kun kuuluu jokin kova ääni) itsek...

Tällä viikolla olen työskennellyt "täydet" tunnit maanantaista torstaihin. Viikko sujui paremmin kuin olin etukäteen odottanut, mutta eilen huimaus lisääntyi niin paljon, että tein päätöksen viettää tämän päivän kotona toipumassa. Suunnitelma: piikkimatto sekä selälle että niskalle vuorotellen, kehomeditaatio ja pilates-liikkeitä. Päiväselle sain peruutusajan hierojalta tästä läheltä, ja sen jälkeen suunnistan vielä kampaajalle (viimeisin ei kuulunut kuntoutussuunnitelmaan.). Tällä viikolla oli erityisen mukava kuulla, että minua oli kehuttu työpaikalla. Positiivinen palaute lämmittää mieltä, ja kannusti minua tsemppaamaan pari seuraavaa päivää, vaikka keho ei välttämättä oikein tykännytkään. Se, miksi minulla on nyt enemmän niskaongelmia, ei johdu pelkästään työnteosta. Toki niskan asettaminen rasitukselle alttiiksi vaikuttaa, mutta syitä on muitakin. Ensinnäkin, niskani tykkää oikein paljon makaamisesta ja vihaa kaikkea muuta. Yleensä niska kestää samalla tavalla r...

Olen pienten ilonaiheiden ja elämysten puolestapuhuja, tunnustaudun jopa fanaatikoksi. Monta vuotta sitten julkaisin blogissani kirjoituksen, jota en jaksanut nyt kaivaa esille. Se kertoi 15 minuutin urkukonsertista Tuomiokirkossa. Olin valinnut kulttuurielämyksen siitä syystä, että se kesti vain 15 minuuttia. Sen ajan jaksoin minäkin silloisine oireineni istua paikallani. Jos joskus pääsisin, kävisin vieläkin kuuntelemassa urkuvartteja. Toissapäivänä nautimme koko perhe ukkia myöten pienestä, noin puolen tunnin taskulamppuretkestä takapihalle ja lähipuistoon. Taskulamppuretki tarkoitti sitä, että Naakalle annettiin perheemme ainut taskulamppu käteen. Naakkaa jännitti varsinkin aluksi. Hän on siinä iässä, jossa aletaan tiedostaa möröt, noidat jne. Pieni rohkaisu ja kädestä kiinni pitäminen auttoivat eteenpäin, ja pian Naakkakin alkoi nauttia taskulamppuretkestämme. Minullekin tuli mieleen oma lapsuuteni. Oli ihan uskomattoman jännää leikkiä valohippaa syyspimeällä. Muistan sen...

Jos joku on ottanut jättiläismäisiä kehitysharppauksia Niskasilla, se on ehdottomasti meidän Naakka. Hän puhua pulputtaa aamusta iltaan, laulaa, kävelee, juoksee ja kiukuttelee. Hänellä on jo suosikkivaatteita ja lempiohjelmia telkkarissa. Pari päivää sitten hän yllätti minut pukemalla itse ulkohaalarin päälleen, lopputuloksesta jäi uupumaan ainoastaan yksi hiha. Meillä ei ole vartailukohtaa, mutta minä jäin ihmettelemään, että vastahan ne kaksivuotispäivätkin toukokuussa olivat... Naakka viihtyy päiväkodissa, mutta ei haluaisi lähteä sinne aamulla (eikä tulla iltapäivällä pois). Sielläkin hän on hauskuuttanut henkilökuntaa jutuillaan. Naakka kuulemma tykkää päiväkodin yhteisistä lauluhetkistä ja jaksaa olla aloillaan ja laulaa niin kauan kuin lauluhetkeä kestää. Kotona raikuu laulu yleensä Naakan, äidin ja soivan laulukirjan muodossa. Olisinpa pari vuotta sitten minimaalisen Naakan kanssa valvoessani tiennyt, miten hauskaa meillä on muutaman vuoden päästä! Eilen Naakka haki r...

Rva:lla ja puolisolla oli tiistaina Naakan vanhempainilta. Naakka on päiväkodissa pientenryhmässä, jossa on 12 lasta. Naakan päiväkotielämä on sujunut oikein hyvin, hän on ollut päivähoidossa nyt vuoden ajan. Vanhempainillassa on mukava käydä. Paikalla oli tällä kertaa vain yksi Naakan ryhmän hoitaja sairaustapausten vuoksi. Hän puhui pienten ryhmän toimista ja tavoitteista todella kauniisti. Hän kertoi, että suuri osa ajasta pienten kanssa kuluu perushoitoon. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä ruokailun, pukemisten, riisumisten ja pottailujen aikana lapseen ollaan kontaktissa, hän voi välillä istua sylissä, jutellaan ja lapsi saa harjoitella toimimaan itsenäisesti. Hän sanoi, että lapsen itseluottamus kasvaa, kun lapseen luotetaan. Tuo kaunis lause jäi mieleen ja tukee ajatuksena nyt myös omaa vanhemmuuttamme. Vanhempainillassa keskusteltiin myös tulevista päivähoitoon kohdistuvista leikkauksista. Kun vanhemmilla on ja tulee varmasti olemaan yhä enemmän työttömyysjaksoja...

Puoliso on ollut työmatkalla eilisaamusta lähtien ja tulee tänään iltapäivällä takaisin. Meillä meni Naakan kanssa oikein hyvin. Riehuttuaan pari tuntia iltapäivällä pihalla, hän katsoi telkkaria puolitoista tuntia kotona...minä annoin sen tapahtua ja olin vieläpä tyytyväinen! Samalla totesin, etten kyllä hoitaisi kuntoani yhtään, mikäli olisin yksinhuoltaja. Tai ehkä hoitaisin, sitten kun lapsi on vähän vanhempi. Ei 2-vuotiaan kanssa kerkeä mitään, kun hänestä on yksin vastuussa. Siinä mielessä rva:n tilanne on ihan hyvä. ...ja hra:n. Jos minä työskentelisin yhtä paljon kuin puoliso, kukaan ei veisi tai hakisi Naakkaa päiväkodista ja hoitaisi häntä pidempien työrupeamien ajan. Meitä molempia tarvitaan. Naakan nostelu kiipeilytelineiden korkeilta tasoilta alas ottaa hieman voimille. Niskani ei tykkää ylös kurkottelusta tai edes katselusta, mutta minkäs teet! Eilen tein sellaisen päätöksen, että kierrämme leikkikentällä olon lomassa pienen metsälenkin. Onneksi Naakka suostui. ...

Eilen illalla , kun oli aikaa ja mahdollisuus, tein rintarankaa avaavia liikkeitä oikein kunnolla. Joku kohta avautuikin, mutta aamulla selkä oli yhtä jumittunut kuin ennenkin ja sen lisäksi kipeä. Tein ohjeiden mukaan ja hallitusti. Kehoni nykytilanteeseen kuuluu jatkuvia haasteita. Kuuluu myös hyvää. Rasittavin vaivoista on tällä hetkellä jumittunut rintaranka sekä niskan oikean puolen kivut - kuten monena vuonna tätä aiemmin. Olkapäät ovat jatkuvasti kipeinä myös, tarkemmin sanottuna olkapäiden etuosat. Kokonaisvaltaisesti ajatellen huimaus on mennyt lievempään suuntaan, mutta iskee varsinkin, jos joudun seisomaan paikallani pidemmän aikaa tilanteessa, jossa on paljon liikkuvia objekteja, esim. ihmisiä tai liikaa värejä ja muotoja, kuten kaupan hyllyt. Rintarankaa avaavien liikkeiden kanssa en aio luovuttaa, sillä ne tekevät hyvää koko yläselän ja hartioiden verenkierrolle. Naakan hereillä ollessa ne eivät onnistu, hän haluaa kiivetä selkääni, roikkua käsistäni tai tulla seiso...

Eilen oli taas PT-tunti, jonka lopputuloksena ovat tällä kertaa kipeinä käsien ja yläselän lihakset! Koko tunti pelkkiä erilaisia käsiliikkeitä, joista suurta osaa en ollut koskaan nähnyt kenenkään tekevän saati sitten itse tehnyt. Etunojapunnerrukset otettiin mukaan ohjelmaan, samoin lankku. Molempia teen todella vähän, mutta ehkä se suoritus sitten kasvaa, kun tekee säännöllisesti... Iloinen yllätys oli käsipainoliike, joka vahvistaa epäkäslihaksia eli niitä kohtia, jotka ovat hartioissa "sisimmät", ennen kaulan ja niskan lihaksia (voi, mikä selitys). Minulla on aina kovat jumit sillä alueella, mutta nyt ei eilisen illan jälkeen ollenkaan! Päivät ennen eilisen treeniä olivat niskakipujen osalta aika hirveitä. Oli huimausta ja oikeanpuoleisia kipuja - nyt olo on helpottunut todella paljon. Ihan helppoa liikkeiden keksiminen rva:lle ei ilmeisesti ole, noin yksi kolmasosaa liikkeistä, joita on kokeiltu, ei ole sopinut minulle huimausrefleksin takia. Nyt tuli kuitenkin m...