Suhteeni sisustamiseen

Kun alan ajatella suhdettani kodin sisustamiseen, se voi olla yhtä hyvin "minulla ei ole ollenkaan suhdetta kyseiseen asiaan" tai että "jee, suhteeni kodin sisustukseen on tosi läheinen ja mutkaton".

Millaisia koteja ihailen? No, kun käyn kodeissa, tykkään katsella ympärilleni. Huomaan tykkääväni yksityiskohdista. Silti, jos kodissa asuu esimerkiksi lemmikkieläimiä, ovat ne paljon mielenkiintoisempia kuin miten joku huopa on aseteltu soffalle tai mikä se lattiamateriaali olikaan.

Täytyy sanoa, että jos aikaa on vähän, hyppään esimerkiksi lehtien sisustusjutut ohi (ensin hyppään ruokajutut).

Kodin sisustamisen ongelmia? Nykyisellään sanon, että suurin sisustusbuumin ongelma on jäte. Miksi esim. sisustusohjelmissa niin usein näytetään spektaakkelimaisesti, kun kaikki vanha viedään jätelavalle ja sen jälkeen uusi irtaimisto & materiaalit kannetaan sisään?

Jos ajatellaan pelkästään sisustamista, on järkevintä uudistaa koko huone kerralla. Näin saadaan suurimmalla varmuudella kaikki elementit sopimaan toisiinsa. Ekologiselta kannalta tällainen on kuitenkin täysin kestämätöntä.

Näyttäisikö joku sisustusohjelma joskus, miten se jätelava etenee sorttiasemalle ja mihin kaikki vanha päätyy? Tuskinpa.

Mitenkäs rva:n oma koti? No, olohuoneeni irtaimisto on ehkä uusin, 2000-2010-luvuilta. Makuuhuoneen irtaimisto taasen on 1940-2010-luvuilta. Eteinen: 1950-2000-luku. Keittiö: 1990-2010-luku. Lastenhuone: 1960-2010-luku.

Kuten edellisestä ilmenee, yhtäkään huonetta ei ole todellakaan sisustettu kerralla :D Aika paljon löytyy kaikenlaista käytettynä minulle tullutta. Miksi? No kun tykkään ajatuksesta, että tavarat käytetään loppuun.

Meillä taidetaan todellakin sisustaa tarpeeseen. Omasta mielestäni kotini näyttää suurimmaksi osaksi kivalta. Loppuun kerään listan, jossa kerron henkilökohtaisista mieltymyksistäni (ei niin vakavista) sisustuksen suhteen:

- värikkyys
- kirjahylly, jossa on kirjoja
- lemmikkieläinten asumukset
- paljon huonekasveja
- vapaata tilaa, jos se on kodin mittojen puitteissa mahdollista
- mutkaton lastenhuone vähän kolhiintuneine kalusteineen
- vanhojen talojen hämärät pirtit

Mikä ei ole niin IN:

- värittömyys
- ruma muovilattia (tämä on meillä, mutta minkäs teet :D )
- liika tavaran määrä
- kopiokoti sisustuslehden kuvista

Mitä rva:lle tulee seuraavaksi? Koska sisustan harvakseltaan, asiat yleensä hajoavat ennen kuin hankin uutta. Koska kolmisenkymmentä vuotta vanhat makuuhuoneen verhot eivät näytä ulkonäöstään huolimatta hajoavan, hankkisin seuraavaksi mielelläni sähköpianon.

Jos mennään esteettiselle kannalle, taidan hankkia seuraavaksi eteisen peilin. Toisaalta, koska Touhi hajotti viimeksi eteisestä lampunkuvun (älkää kysykö miten), ehkä hän hajottaa peilinkin ;)

Mitä muuten olen hankkinut viimeksi? Viime syksynä sisustin asuntoani kahden pienen makkarin maton ja kahden sohvatyynyn päällisen verran. Asiat etenevät hitaasti mutta varmasti.

Lukuharrastus laajentui

Muistelisin, että olen lukenut kirjoja aina. Ensin niitä luettiin minulle, ekaluokasta lähtien tykkäsin lukea itse. Nykyään suositellaan lapselle ääneen lukemista vielä lukemaan oppimisen jälkeenkin. Minulla se ei olisi toiminut.

Muistan 7-8-vuotiaana ajatelleeni jo, että tarina on minun ja kirjan välinen juttu. En olisi halunnut lukijaa siihen väliin. Tosin kuuntelin muutaman kirjan c-kasetilta vielä lukemaan oppimisen jälkeen. Ne olivat Astrid Lindgreniä ja Marita Lindqvistiä - Marikkia, Maleenaa ja Peppiä.

Suosittelen kuitenkin ääneen lukua kaikille, joiden kohdalla se toimii. Kuvittelisin, että se on upea tapa välittää kirjallisuutta esimerkiksi lapselle, joka ei lue itse. Aikuiselle voi tietenkin olla vaikeaa lukea ääneen isommalle lapselle, jos oma lukuharrastus puuttuu.

Joka tapauksessa, olen viime viikkoina testannut kahta kirjamuotoa, joita olen jopa suoranaisesti vältellyt. Aloitan e-kirjasta.  Minulla oli pieni kiinnostus asiaa kohtaan, ja päätin viimein kokeilla.

Lainasin Kate Atkinsonin Elämä elämältä-teoksen kirjastomme e-kirjoista. Lainaaminen onnistui helposti omalla luurilla. Huomasin heti kättelyssä, että harva teos on suoraan vapaana. Suosituimpiin kirjoihin näytti olevan yli puolen vuoden jono.

Myös laina-aika on melko lyhyt, 14 vuorokautta. Jos kirjaa ei saa siinä ajassa loppuun, jatko voi hypätä uudelleen puolen vuoden päähän. Tosin tämä on sama aika kuin lyhytlainoissa (siksi en koskaan lainaa niitä).

Lukeminen sujui kännykällä melko näppärästi - sivun vaihto tapahtui liu`uttamalla sormea näytöllä. Lukemani romaanin kohdalla kirja oli jaettu 980 näytölliseen. En ole varma, mitä tämä vastaa sivuissa.

Yksi selkeä miinus e-kirjan lukemisessa oli: lukuasento ei mielestäni ollut kovin hyvä puhelimen kokoista esinettä pidellessä. Tabletilla tämä olisi voinut onnistua paremmin. Selkäkipuiselle, kuten minä, ei pitkällinen lavat kaukana toisistaan -asento ole kovin hyvä.

Sain kirjan luettua, mutta jouduin ottamaan sen uudelleen lainaan muutamaksi päiväksi. Tämä ei olisi suositumman kirjan kohdalla onnistunut.

Entäs sitten äänikirja? Äänikirjan otin kuunteluun vasta muutama päivä sitten. Lainaus sujui samalla tavalla kuin e-kirjan, ja laina-aikakin on tietenkin sama. Valitsin jälleen ei niin suositun kirjan, Anneli Kivelän Katajamäki kahden vaiheilla.

Tämä kirja osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi! Tarina on kesäistä maalaisromantiikkaa suomalaisessa pikkukylässä, kerronta on suorastaan hieman sadunomaista. Tähän on ollut helppo syventyä työmatkoilla bussissa ja metrossa.

Sen sijaan, kun yritin kuunnella kirjaa kotona tehdessäni muita askareita, keskittymiseni herpaantui välittömästi. Äänikirja ei yksinkertaisesti toimi minulla "taustamusiikkina".

Silti äänikirja menee jatkoon. Totesin, että esimerkiksi turha somen selailu on äänikirjan ansiosta vähentynyt juurikin työmatkoilla. Sen lisäksi saan kuunneltua matkojen aikana uusia kirjoja.

Sen sijaan perinteinen kirja taitaa vielä voittaa e-kirjan. Matkalukemisena e-kirja voisi ehkä toimia, mutta ihan fyysisten seikkojen takia perinteinen kirja on mukavampi. Siinä ei myöskään ole piristävää valoa kuten e-kirjassa.

Synttäreiden jälkeen

Synttärit vietettiin viime sunnuntaina onnistuneesti, nyt meillä on oikein juhlittu 6-vuotias. Valmistelut sujuivat kerrankin tosi chillisti, kun Touhi oli isällää lauantaista sunnuntaihin. Kyllä me Naakan kanssa saimme aikaa kulumaan, niin paljon järkättiin, koristeltiin ja katettiin pöytää.

Minulla oli valmis kakkupohja, jonka kostutin maidolla ja täysin persikka-banaanisoseella (siis vauvansosetta ja banaaneita muussattuna. Kakusta tuli hyvin perinteinen, ei siis sellainen sokerimassakuorrutteinen.

Oli meillä aikamoinen hulina - lapsia taisi olla 14 ja aikuisia noin kymmenen. Vetonauloiksi muodostui aarteenetsintä (pieniä suklaapatukoita piilotettuna olkkariin) sekä höyrytetyt nakit, joita tarjoiltiin juhlinnan keskivaiheessa. Kumpaakaan ei kyllä etukäteen suunniteltu vetonauloiksi.

Vaikka olin etukäteen väsynyt, oli olo juhlia järkätessä ja juhlien aikana hyvä. Olo oli myös kiitollinen - ihanaa että tyttärelläni on niin paljon ystäviä ja melkein kaikki pääsivät paikalle.

Ettei alkuviikko olisi ihan flow`ssa sujunut, lapset alkoivat tietenkin oksentaa. Touhi aloitti maanantaina aamuyöllä, ja oksentelevan Naakan hain päiväkodista maanantai-iltapäivänä...ja ei kun tuttua pyykkäystä ja yökkäystä.

Onni oli, että kumpikin lapsi parantui aikalailla kuntoon tiistai-iltapäivään mennessä. Sääthän suosivat, ja ulos päästiin (ja on päästy tähän asti joka päivä). Naakka on potkutellut paljon potkulaudallaan, ja Touhi Naakan vanhalla potkupyörällä.

Keskiviikkona oli leikkipuiston kevätjuhla - jokavuotinen lasten suosikkitapahtuma. Makkaranpaistot ja onginnat tuli kierrettyä, ja kasvomaalauksetkin saatiin, vaikka väliin iski myös sadekuuro.

Eilen eli torstaina söimme töiden ja päiväkodin jälkeen hernekeitot, jonka jälkeen lähdimme Naakan kanssa palstalle kastelemaan. Aikamoiseksi pikkuviidakoksi on palstani muuttumassa, suunnitelmissa onkin mennä uudelleen kitkemään heti huomenna aamupäivällä.

Naakka tykkää toistaiseksi käydä palstalla. Eräs vetonaula taitaa olla vapaus. Kun Touhi ei ole mukana, olen antanut Naakan juoksennella vapaasti (hän osaa pysyä poluilla menemättää kenenkään kasvimaan läpi).

Uuden vapautensa seurauksena Naakka on käynyt tutustumassa jokaiseen retkillä kohtaamaansa mummoon ja pappaan :D Luulen, että 6-vuotiaalle voi jo antaa jonkin verran vapautta. Naakka katosi välillä näköpiiristä, mutta kävi ilmoittautumassa minulle noin viiden minuutin välein.

PS. Kaiken kaikkiaan viikko on ollut hyvä - onneksi nyt saa kuitenkin vähän levätä!

PPS. Lukuharrastukseni on saanut uutta puhtia, kun olen loppukevään aikana kokeillut sekä ääni- että e-kirjaa. Kirjoitan jonkinlaisen vertailun piakkoin.

PPPS. Kun lapset sairastuivat heti juhlien jälkeen, koin nopean henkilökohtaisen kriisin pohtiessani, että minkähän pöpön olen tartuttanut koko juhlaporukkaan. Lapsilla ei ollut kuitenkaan oireita juhlan aikana, ja toisaalta kukaan muu ei loppujen lopuksi sairastunut, pelkoni oli turha.

Synttäreitä odotellessa ja poistetut kitarisat

Rva on jo pidemmän aikaa odotellut hieman vähemmän hektistä ajanjaksoa. Tuntuu, että hiihtolomasta lähtien on ollut paljon tekemistä, uusia asioita ja poikkeusten poikkeuksia aikataulujen suhteen.

Oikeastaan rva on laskenut, että huomisen jälkeen se vähäksi aikaa loppuu. Huomenna vietämme Naakkasen 6-vuotissynttäreitä enemmän tai vähemmän meluisan kutsuvierasjoukon kanssa (useimmat alle kouluikäisiä).

Rva on varmaan ennenkin kertonut, ettei ole oikein synttäri-ihminen. Siksi juhlien järkkääminen tuntuu työläältä ja stressaavalta. Kuitenkin, meillä on aina ollut loppujen lopuksi kivat juhlat. Arki-ihminen mikä arki-ihminen...

Tämän viikon isoin tapahtuma on oikeastaan jo takana. Touhi oli keskiviikkona kitarisa-leikkauksessa, jonka yhteydessä asennettiin myös uudet putket korviin. Touhin iskä vietti sairaalapäivän Touhin kanssa.

Leikkausajan piti olla kymmeneltä, mutta jostakin syystä leikkaus myöhästyi melkein neljä tuntia. Suurin osa ajasta piti lisäksi viettää leikkausosastolla sairaalavaatteet päällä (siellä ei ollut leluja tai muutakaan tekemistä).

Touhi jaksoi tilanteen kuulemma mainiosti. Leikkaussalista tultuaan ja vielä kotonakin hän oli itkuinen ja poissaoleva. Hän ei puhunut ollenkaan, kun kurkku oli kipeä. Yön jälkeen tilanne kuitenkin helpotti.

Nyt Touhi alkaa olla jo oikein normaali. En antanut särkylääkettä viime yöksi, mutta jouduin kyllä antamaan yöllä, kun poika meni itkuiseksi. Luulen että alkuviikosta Touhi on aivan terve.

Touhin leikkauksen jälkeiset fiilikset äidin näkökulmasta ovat moninaiset. Päällimmäisenä on onnentunne, että kaikki sujui hyvin eikä komplikaatioita tullut.

Jos en olisi niin väsynyt tällä hetkellä, ajattelisin kenties enemmänkin, että onpas huojentava tunne! Leikkausta on pitkin talvea yritetty Touhin tullessa yhä uudelleen ja uudelleen kipeäksi. Samalla tilanne ja Touhin korvista ja kitarisasta johtuvat oireet ovat pitkittyneet.

Voisin ehkä jo uskaltaa ajatella, että pahin tulehduskierre katkeaa tähän. Ensi syksynä tilanne voisi olla sellainen, ettei Touhi ala tukehtua jokaiseen yskään. Hän luultavasti myös kuulee paremmin, kun neste korvakäytävistä on putkien takia poissa.

Kuulostaa kyllä ihanalta, ettei ehkä tarvitse vetää antibioottia toisensa perään tai mennä pikkuflunssastakin päivystykseen, kun happisaturaatio alkaa laskea.

PS. Tänään nousimme hyvin poikkeuksellisesti sängystä vasta kello 8....yleensä lapset ponkaisevat ylös kuudelta.

PPS. Yritin saada Naakan innostumaan Pokemon-sarjasta siinä onnistumatta. En ole itsekään katsonut kunnolla, enkä ehkä ole niin fani, että katsoisin Pokemonia yksin, kun lapset ovat esim. nukkumassa :D

PPPS. Kuvassa on Touhi leikkauksen jälkeen. Uusi lastensairaala on mieluinen paikka, vaikka toimenpiteet ovat ikäviä...

Munabuumi ja sen sellaista lelurintamalta.

Olen taas pohtinut monenlaisia asioita tällä viikolla, ja haluaisin jakaa niitä täällä blogissa. Olen huomannut, että moni vanhempi kiinnittää nykyään huomiota lasten leluihin, siis niiden ekologisuuteen.

Rva on huomannut, että nykypäivänä valtavan suuri osa kodin irtaimistosta on lasten leluja. Niitä on koko ajan 74-neliöisen kolmiomme joka huoneessa. Lasten kasvaessa lelujen koko on pienentynyt, mutta määrä kasvanut.

Pahimpia ovat kaikki suurinpiirtein kertakäyttöiset muovihärpäkkeet...joita sitten kuitenkin annan kuljettaa kotiin pikaruokapaikoista ja pääsiäismunien sisällä. Ärsyttävin tällä hetkellä on tuo munabuumi ( :D )

Kaupassa lelu on muovikuorien sisällä, koska sen pitää kuoriutua ensin siitä hemmetin munasta. En edes halua laskea, kuinka monta kuorenkappaletta kodistamme tällä hetkellä löytyy. Olen silti sallinut munamarssin kotiimme, koska jollakin kierolla tavalla ne yllätysoliot ovat hauskoja.

Joka tapauksessa, lelun ekologisuus kasvaa heti, kun sillä leikitään edes toisen kerran. Millä leluilla meillä sitten leikitään jatkuvasti?

Tällä hetkellä Naakka tykkää valtavasti rakennella. Pikkulegot ovat satavarma hankinta. Myös askartelu, muovailu jne. ovat suosiossa.

Touhi taasen tykkää keittiöleikeistä. Keittiönurkkaus on loogisesti meidän keittiössä (kiitos menneiden vuosikymmenten tilaville kerrostalokeittiöille). Siinä valmistetaan vaikka mitä melkein joka päivä.

Yhteenvetona, tuntuu että vähän enemmän luovuutta vaativat lelut joista voi esim. rakentaa jotakin, ovat kannattava hankinta.

Niin sanotut ekologiset lelut, siis ympäristöystävällisistä materiaaleista valmistetut, ovat alkaneet kiinnostaa enemmän. Lisäksi niissä näyttäisi olevan kehittävämpiä leluja.

Meillä leluja tulee lähinnä jouluna ja syntymäpäivinä. Naakka ei edes saanut meiltä syntymäpäivänä lelua - hän sai pitkään toivotun potkulaudan, jonka parissa hänellä on harjoitukset joka päivä.

Miten toimin lelujen suhteen tulevaisuudessa? No, luultavasti tuskailen samalla tavalla :D , mutta yritän kierrättää eteenpäin käytöstä poistuneet lelut ja ehkäpä hankkia enemmän ekologisemmista materiaaleista kuten puusta tehtyjä leluja silloin, kun niitä ylipäätänsä on tapana hankkia.

Lapsilla itsellään on toistaiseksi hyvin pienet toiveet, saati sitten vaatimukset. Uudet leluhankinnat eivät ole edes keskustelunaihe joka päivä - jos lapset ylipäätänsä haluavat jotakin, he haluavat mennä ravintolaan syömään.

PS. Meillä on myös muutamia perheen aikuisten lapsuuden leluja ihan aktiivisessa käytössä. Eivät varmaankaan ole nykystandardein myrkyttömiä, mutta ainakin ovat todella kierrätettyjä ;)

I love puutarhapalsta!

Muutama viikko sitten sain ilmoituksen, että olen saamassa tänä kesänä puutarhapalstan! Asetuin jonoon kesällä 2014, eli aika pitkä aika on jo kulunut. Paikka on suosittu, ja keskimääräinen jonotusaika, 5 vuotta, päti kohdallani hyvin.

Menin kauden avajaistilaisuuteen vähän jännittyneenä. Vapaana olevat palstat arvottiin, ja nostin itselleni palstanumeron. Me uudet lähdimme ryhmänä tutustumaan palstoihimme.

Yllätys oli suuri, kun viidakon sijaan minua odotti hyvin siisti "farmi". Olin saanut pienimmän, puolen aarin palstan. Palstalla oli useampi hyväkuntoinen viljelylava. Nopealla silmäyksellä löysin myös kaksi viinimarjapensasta...aika jännää seurata, minkävärisiä marjoja tulee (veikkaan punaista).

Valmiina palstalla oli lisäksi  raparperia (siirsin kasvilavalta maahan).  Yksi lava on mansikkapenkki. Sen siivoaminen on vieläkin kesken - pitäisi ottaa sakset mukaan kuihtuneiden rönsyjen poistoa varten.

Olen istuttanut maalle jo ainakin salaattia, tilliä, persiljaa, porkkanaa ja pinaattia. Huomenna, jos sää sallii, lähden sinne siemenperunapussin kanssa. Korkein kasvilava saa olla perunamaa.

Suunnitelmia? No niitähän löytyy! Koska edes toukokuun puoliväliä ei ole vielä saavutettu, olen päättänyt edetä hitaasti. Kesän aikana haluan istuttaa vielä ainakin pensasmustikkaa. Se on varmaankin lähin projektini palstalla.

Kukkiakin haluaisin....tunnen esimerkiksi perennoja varsin huonosti. Lisäksi haluan tukea hyönteiskantaa nyt, kun huoli niiden vähenemisestä on ollut otsikoissa yhä enemmän.

Kukkapenkin paikkaa pohtiessani löysin palstaltani taas yllätyksen: yhdessä vähän korkeammassa kohdassa on ollut joskus kukkapenkki, ja penkinreunuskivet löytyivät melkein kokonaan multaan hautautuneina. Kukkapenkin paikkaa ei enää tarvinnut miettiä.

Että sellaista....kun olen palstalla, tuntuu että olisin kotona. Pikkutyttönä vietin kesälomalla tuntikausia mummon kasvimaata kitkien. Opin varmaankin "lajin" perusteet tuolloin, ja aikuisiällä minulla on ollut purkeissa ja parvekkeella kasvamassa kaikenlaista. Nyt palstan myötä avautui mahdollisuus kokeilla vaikka mitä.

PS. Töissä puristetaan keskellä kevätkiireitä...kun tähän lisätään muutama reissu, lapsen synttäreiden järkkääminen, ensi viikon kitarisaleikkausyritys, oma hammaslääkäri ja sen sellaista, on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.

PPS. Olen lukenut e-kirjaani joka päivä. Kate Atkinsonin "Elämä elämältä" on viehättävä romaani 1900-luvun alusta. Luulen että ehdin lukemaan kirjan loppuun ennen kuin kahden viikon laina-aika päättyy.

PPPS. Täten ilmoitan, että allekirjoitin pari päivää sitten työsopimuksen seuraavalle vuodelle. Sen jälkeen suunta luultavasti vähän muuttuu :)

Karavaanarit Satakunnassa

Oho, en olekaan kirjoittanut tänne kuulumisiamme :) Minulla ei oikein ole mahdollisuuksia, elleivät lapset ole isällään. Iltaisin lasten- ja oman nukkumaanmenon välillä on noin 30 minuuttia, eikä siinä ajassa paljon ehdi.

Viime perjantaina koitti viimein se päivä, kun minut tultiin hakemaan töistä suoraan asuntoauton hakuun. Täytyy sanoa, että matka jännitti myös etukäteen. Samoin kiire painoi, sillä viime viikolla oli esimerkiksi vappu ja paljon muutakin tapahtumaa.

Kuitenkin, auton haussa itse auto oli paikalla, mutta se pirun lämmitysjärjestelmä antoi vikakoodin, eivätkä vuokraajatkaan (uusi auto) keksineet tuntiin, miten jumin saa pois. Lopulta se onnistui. Ei kun kaupunkiin, lapset ja tavarat kyytiin ja menoksi.

Olimme aikataulustamme myöhässä, mutta eipä tuo niin vakava kysymys ollut. Lapset olivat hyvällä tuulella, ja vaikka asuntoauto tuntui kuskista aluksi suurin piirtein bussilta, etenimme lopulta ihan kivasti kohti ensimmäistä yöpysähdystämme.

Aikaa tutustua paremmin liikkuvaan kotiimme ei juuri ollut ollut, mutta hyvinhän siihen käytännön kautta tutustui. Paukkasimme sisälle Forssan abc:lle kymmenen aikoihin illalla. Minä suuntasin ruokaostoksille, exä lasten kanssa leikkipaikalle.

Iltapala ja iltatoimet sujuivat loppujen lopuksi hyvin. Minä nukuin ensimmäisen yön auton takaosan vuoteessa Naakan kanssa (ei ihan matala, kiivettiin tikkailla). Kurkimme ikkunasta huoltoaseman myöhäisillan elämää kunnes nukahdimme.

Lauantaiaamuna lapset herättivät tietenkin kuudelta (nukkumaan oli päästy klo 12). Ei niin pirteinä nautimme aamiaisen ABC:llä. Pesin tuossa välissä jopa tukkani auton suihkussa. Lähdimme liikkeelle, ja ellen väärin muista, ensimmäiset karavaanarit moikkasivat meitä :D (vastasimme toki).

Matkalla tuntui, että olisimme kulkeneet läpi tsiljoonan säävyöhykkeen. Aurinko paistoi, satoi sekä vettä, lunta että rakeita.

Säästä huolimatta huristelimme kohti kohdetta, erästä maatilaa Porin lähistöllä. Lapset istuivat turvaistuimissa. Esikoisella oli tylsää, kuopus viihtyi kuten aina automatkoilla. Aika nopeasti molemmat nukahtivat.

Maatilakohteessa meidät otettiin vastaan runsaan kahvipöydän kera. Noin neljän tunnin vierailun aikana kerettiin vaikka mitä - Naakka uskalsi melkein kokeilla vuohen lypsämistä, molemmat lapset kiinnostuivat ainakin kanoista ja minipossusta.

Naakalle löytyi myös kohteesta leikkikaveri, joten tytärtämme ei paljon vierailun aikana näkynyt.

Maatilalta jatkoimme vielä Reposaareen leirintäalueelle yöksi. Leirintäalue oli melko tyhjä, joten saimme vapaasti suunnata melkein merenrantaan. Ei, kun pistoke tolppaan ja liikkuva kotimme oli valmis yöpymistä varten.

Reposaaren huikea rantamaisema innoitti lapset (ja myös aikuiset) iltakävelylle, joka venyi melkein tunniksi.

Nukkumaan kävimme niin, että petikaverit pysyivät samoina, sängyt vaihtuivat. Nyt kiipesin Naakan kanssa korkeampaan sänkyyn, siihen joka sijaitsee ohjaamon päällä. Hyvin sekin sujui, turvaverkko tuntui kyllä olevan tarpeeseen. En kuitenkaan edes ollut jysähtää yön aikana alas.

Sunnuntai oli oikeastaan kokonaan matkapäivä. Ennen lähtöä leirintäalueelta onnistuimme tyhjentämään kemiallisen wc:n - sekin sujui ongelmitta. Sen sijaan ongelmia tuottivat kotimatkalla ajokaivot (ne, joihin likavesi tyhjennetään) tai oikeastaan niiden puute. Viimein sellainenkin löytyi

Viikonloppumatkalla totesimme, että sellainen oli hyvä tehdä. Nyt on varma olo, kun lähdemme kesälomalla pidemmälle reissulle. Huomasin myös pitäväni karavaanarielämästä! Vaikka kahden pienen lapsen kanssa matkustamisessa on pienissä tiloissa hankaluutensa, matkanteko oli pääasiassa hauskaa.

PS. Kaikki olisivat halunneet lähteä pidemmälle kesäreissulle jo nyt.

PPS. Vaatekriisi meinasi kuitenkin iskeä - en ollut ottanut lapsille ollenkaan varapaitoja mukaan...jouduimme ostamaan yhdet. Ekologisuuden nimissä ostin molemmille numeroa liian suuret paidat.

PPPS. Matka on kuitenkin ollut väsyttävä - rva:lla on ollut pieniä jaksamisvaikeuksia alkuviikosta :D