Työn suhteen näyttäisi menevän suurin piirtein siten, että moni työssä vakituisesti oleva haikailee lisää vapaa-aikaa ja ne, joilla ei työtä syystä tai toisesta ole, haikailevat työhön. Työ tuo toimeentulon, rytmiä ja haasteita elämään, toisaalta se on säännöllisyydessään ja kuormittavuudessaan usein raskasta.
Jopa rva (osittaisella työmäärällään) on kokenut jonkin verran työn rasittavuutta viime kuukausina. Jotkut työtehtävät ovat pulmallisempia kuin toiset tai etenevät hitaasti, usein väsyttävyys johtuu kuitenkin työpäivistä ja alle kaksivuotiaan hoidosta työpäivän jälkeen - ihan normaalia perhe-elämää, toisaalta hyvin nautittavaa!
Ihan kokonaan ei niska ole jättänyt rauhaan, ei lähellekään. Rva:n pitäisi oikeastaan kunnostautua tässä kevään aikana ja varata aika Ortoniin eräälle spesialistille, jonka vastaanotolla rva:n on pitänyt käydä jo pidempään.
Rva ei ole tavannut fysiatria aikoihin, viimeksi silloin, kun Kelan kuntoutukset loppuivat syksyllä 2013. Vaikka ei huvittaisi, olisi hyvä mennä, nyt kun tuosta työkyvystäkin on enemmän tietoa kuin aikaisemmin.
Rva haluaisi nyt mennä funktionaaliseen magneettikuvaan (FMRI), jolla näkisi, mitä siellä nikamien välisissä pehmytkudoksissa on jos on. Magneettikuva on todella kallis, lähetteenkin kanssa. Ehkä kuva on sen vuoksi jäänyt ottamatta.
Toinen syy on ollut voimien loppuminen tuulimyllyjä vastaan taistellessa niskavamman ensimmäisinä vuosina. Nyt energiaa asian selvittämiseen olisi enemmän, vaikka hinta kirpaiseekin!
Miksi sitten haluaisin tietää? No, olisi mukava tietää, että mistä syystä se niska oikeasti väsyy, kipeytyy ja reagoi niin voimakkaasti rasitukseen (pään kannatteluun kaikessa yksinkertaisuudessaan), vaikka rva tekee kaikkensa pitääkseen niskan edes jonkinlaisessa kunnossa.
Niska-asian selvittäminen lienee tämän vuoden "projekti", se olisi hyvä saada tehtyä.
Voi että, kun ulkona on ollut tänään typerä ilma! Oli harmaata, hyytävää ja sateistakin. Keväässä rva odottaa parempia ulkoilusäitä ja sitä ettei tarvitse pukea Naakkaa niin paljon. Tänään, kun olimme Naakan isomummon luona vieraisilla koko päivän, puhuimme hänenkin kanssaan, että kesällä on sitten mukavampaa mennä ulos yhdessä.
Oli meillä nytkin hauskaa, ravintolassa ja kaupassa monen sukupolven voimin! Naakka toisteli vielä sanaa "isomummi" täällä kotonakin, kyseinen henkilö ei taida ihan heti unohtua, vaikka vain parin kuukauden välein nähdäänkin.
Meidän lenkkeilymaastot näyttävät yhä suurin piirtein tältä - täytyy todella varoa, ettei lennä pyllylleen!