Suunnitelmia niskan varalle

Rva on viimeisen vuoden aikana ollut kolmessa erässä kohta yhteensä kuusi kuukautta töissä. Työpaikkaa jatkoon ei samasta paikasta varmastikaan irtoa, mutta rva on saanut rutkasti työkokemusta ja luottamusta osaamiseensa. Niiden voimin on mukava jatkaa.

Työn suhteen näyttäisi menevän suurin piirtein siten, että moni työssä vakituisesti oleva haikailee lisää vapaa-aikaa ja ne, joilla ei työtä syystä tai toisesta ole, haikailevat työhön. Työ tuo toimeentulon, rytmiä ja haasteita elämään, toisaalta se on säännöllisyydessään ja kuormittavuudessaan usein raskasta.

Jopa rva (osittaisella työmäärällään) on kokenut jonkin verran työn rasittavuutta viime kuukausina. Jotkut työtehtävät ovat pulmallisempia kuin toiset tai etenevät hitaasti, usein väsyttävyys johtuu kuitenkin työpäivistä ja alle kaksivuotiaan hoidosta työpäivän jälkeen - ihan normaalia perhe-elämää, toisaalta hyvin nautittavaa!

Ihan kokonaan ei niska ole jättänyt rauhaan, ei lähellekään. Rva:n pitäisi oikeastaan kunnostautua tässä kevään aikana ja varata aika Ortoniin eräälle spesialistille, jonka vastaanotolla rva:n on pitänyt käydä jo pidempään. 

Rva ei ole tavannut fysiatria aikoihin, viimeksi silloin, kun Kelan kuntoutukset loppuivat syksyllä 2013. Vaikka ei huvittaisi, olisi hyvä mennä, nyt kun tuosta työkyvystäkin on enemmän tietoa kuin aikaisemmin. 

Rva haluaisi nyt mennä funktionaaliseen magneettikuvaan (FMRI), jolla näkisi, mitä siellä nikamien välisissä pehmytkudoksissa on jos on. Magneettikuva on todella kallis, lähetteenkin kanssa. Ehkä kuva on sen vuoksi jäänyt ottamatta.

Toinen syy on ollut voimien loppuminen tuulimyllyjä vastaan taistellessa niskavamman ensimmäisinä vuosina. Nyt energiaa asian selvittämiseen olisi enemmän, vaikka hinta kirpaiseekin!

Miksi sitten haluaisin tietää? No, olisi mukava tietää, että mistä syystä se niska oikeasti väsyy, kipeytyy ja reagoi niin voimakkaasti rasitukseen (pään kannatteluun kaikessa yksinkertaisuudessaan), vaikka rva tekee kaikkensa pitääkseen niskan edes jonkinlaisessa kunnossa. 

Niska-asian selvittäminen lienee tämän vuoden "projekti", se olisi hyvä saada tehtyä. 

Voi että, kun ulkona on ollut tänään typerä ilma! Oli harmaata, hyytävää ja sateistakin. Keväässä rva odottaa parempia ulkoilusäitä ja sitä ettei tarvitse pukea Naakkaa niin paljon. Tänään, kun olimme Naakan isomummon luona vieraisilla koko päivän, puhuimme hänenkin kanssaan, että kesällä on sitten mukavampaa mennä ulos yhdessä. 

Oli meillä nytkin hauskaa, ravintolassa ja kaupassa monen sukupolven voimin! Naakka toisteli vielä sanaa "isomummi" täällä kotonakin, kyseinen henkilö ei taida ihan heti unohtua, vaikka vain parin kuukauden välein nähdäänkin. 

Meidän lenkkeilymaastot näyttävät yhä suurin piirtein tältä - täytyy todella varoa, ettei lennä pyllylleen!

Liikuntaa ennen, nyt ja sitten myöhemmin

Rva oli aamulla fyssarilla. Minulla on sellainen aikataulu, että käyn siellä noin viiden viikon välein. Joka toisella kerralla on ollut hierontaa ja rintarangan manipulaatiota, joka toisella kerralla tätä puoli tuntia ja toiset puoli tuntia uusia jumppaliikkeitä.

Suurin osa liikkeistä joita rva nykyisin tekee, tapahtuu salilla. Täällä kotona Naakka ei oikein ymmärrä että kuntoillakin pitäisi, enkä voinut pidätellä naurua, kun hän kiipesi viime kerralla selättimelle kanssani, otti halausotteen jaloistani ja pyysi, että "pyörii"...

Salilla kävin viimeksi eilen, sunnuntaisin siellä on yleensä tosi rauhallista. Kun osaamieni liikkeiden määrä on lisääntynyt, olen jakanut treenini siten, että teen joka kerta 8 liikettä. Kaikki liikkeet, esimerkiksi vatsalihakset, eivät tapahdu laitteiden avulla.

Intouduin kerran muistelemaan, miten liikuin ennen. Ennen niskavammaa (noin vuonna 2008) olin pienimuotoisesti hurahtanut juoksuun. En osoittanut lajiin suuria lahjoja, mutta kyllä hapenottokykyni jonkin verran parani niiden muutaman kipitysvuoteni aikana.

Silloin, opiskeluaikana kävin yliopiston kuntosalilla useamman vuoden ajan. Siellä mukavinta taisi olla seura, en juuri koskaan käynyt salilla yksin. Silloin hoidin istumisesta kipeytynyttä alaselkääni ja kehoni kohtia, joihin en ollut ulkonäöllisesti tyytyväinen (Heh, tunnustan!)

Entä sitten siitä taaksepäin, aikaan, jolloin olin alle parikymppinen...Tykkäsin kyllä liikkua, mutta olin monella tapaa ikävien koululiikuntakokemusten traumatisoima. Lukion ensimmäisellä kävin vielä tanssitunneilla, muistaakseni myös jossakin aerobic-tyyppisessä jumpassa.

Alle parikymppisenä lenkkeilin vielä todella paljon, joko ystävieni tai koirani kanssa. Meidän koira oli kyllä hyvä patistaja lenkille - sileäkarvaisen noutajan kanssa kun tuli kävellä vähintäänkin 5 kilometriä päivässä. Aika hyvin meillä tätä periaatetta noudatettiin.

Lenkkeily ilman koiraa tuntuu vieläkin vähän oudolta, vaikka rva sitä välillä harrastaakin.

Millä tavalla rva haluaisi liikkua tulevaisuudessa? Yleisesti ottaen olisi mukavaa, jos liikunta olisi jollakin tavalla mukana rva:n viikoissa. Yllätyksekseen rva on löytänyt salilla käymisestä itselleen lajin, jonka parissa on mukavaa.

Mukavaa olisi myös uida jonkin verran, lumikenkäillä ja hiihtää talvisin (se on vähän hankalasti järjestettävissä vähälumisina talvinamme) ja ehkä harrastaa jotakin ryhmäliikuntaa. Juoksu ei tällä hetkellä houkuttele, vaikka se silloin vuosia sitten oli hauskaa.

Hieman rva on haaveillut jonkinlaisista tanssitunneista. Nyt sellaiselle ei taida olla saumaa, mutta vähän myöhemmin tulevaisuudessa rva voisi olla kiinnostunut. Lajillakaan ei ole suurta väliä, kunhan löytyisi jokin mukava liikuntatapa musiikin parissa.

Pihinää, puhinaa ja lukemia mittarissa

Vähän sairasta meininkiä on Niskasilla vietetty tälläkin viikolla. Naakan korvatulehduksen viimeisin antibioottikuuri loppui maanantaina, ja eilen Naakka tuli kipeäksi päiväkodissa (kuume ja yskä). Tänään kuumetta on ollut koko päivän.

Rva suuntasi tänään ystävänsä kanssa sisarensa perheen luokse n. 45 minuutin junamatkan päähän meiltä. Vietimme kivan lauantaipäivän ravintolan ja kyläilyn merkeissä, tulin kotiin pirteämpänä kuin aikoihin!

Naakka vietti samaista päivää mimmin ja papan luona, jonne puoliso hänen kanssaan suuntasi. Takaisin tulimme kaikki samalla autokyydillä. Vielä viikolla rva ajatteli, ettei jaksaisi lähteä mihinkään. Nyt reissun jälkeen rva on onnellinen, että lähti. Pieni irtiotto arjesta on henkisesti niin uskomattoman piristävä.

Rva:n astmatestaus alkoi PEF-testillä (puhallustesti lääkkeen kanssa ja ilman) tänään. Puhalluksia pitää tehdä aamuin illoin ja merkitä lukemat muistiin. Testin pitäisi tuoda astma esille melko selvästi. Ainakin rva osaa puhaltaa, pienen harjoittelun jälkeen!

Kuluneella viikolla hengittäminen rasituksessa on ollut konstikasta. Hiukankin pidemmät kävelymatkat alkavat hengästyttää ja tuntuu, ettei happi kulje normaalisti. Kyllä rva itsekin astmaa epäilee, mutta antaa testitulosten puhua puolestaan.

Mahdolliseen krooniseen sairauteen, vaikkakin lääkkeillä parannettavaan, rva suhtautuu kaksijakoisesti. Olisi mukava, jos löytyisi keino, millä auttaa tilannetta. Toisaalta, "uusi" sairaus tuntuu vähän kurjalta - nykyisten vaivojen lisäksi ei jaksaisi perehtyä ja tutustua taas uusiin sairauskuvioihin.

No, astma on oikein yleinen vaiva ja ainakin terveydenhoitaja väitti, että se on nykyisin hoidettavissa!

Hih, kävimme noin viikko sitten kirjastossa ja nappasin Naakalle mukaan Pikku Lapanen - dvd:n. Olin Lapanen-tarinafani lapsena, ja ajattelin, että Naakka voisi tykätä myös. Osuin naulan kantaan. Nyt Naakka pyytää tarhasta kotiuduttuaan kahta asiaa: lämmin maito ja "Lapa".

Siispä, "Lapa" pyörii meillä kokonaan läpi miltei jokainen päivä. Aluksi rva katsoi itsekin ihastuneena, nyt ei kyllä enää jaksa! Saa nähdä, loukkaantuuko Naakka verisesti, kun "Lapa" viedään takaisin kirjastoon.

Tästä kirjoituksesta kävi nyt varmasti ilmi, etten paheksu pienten lasten tv:n katselua. Naakka ei katso sen enempää päivän mittaan ja tekee kyllä muitakin asioita. Sen siitä saa, kun äitikin on ihastunut lastenohjelmiin!

Kirjoista Naakka fanittaa tällä hetkellä Minttuja (niitä sarjakuvamaisia), Ainoja ja Mikko Mallikkaita. Niitä kovapintaisia vauvakirjoja Naakka ei enää niin paljon katsele. Niin se lapsi kasvaa, ja hyvä niin - pääsemme yhdessä tutustumaan kirjoihin, joista rva:kin saa irti vähän enemmän.

Haasteellista istumista, kirjoja ja kukkia

Rva on ilokseen huomannut pientä positiivista kehitystä kunnossaan (ryhti pysyy paremmin, lienevät syvät vatsalihakset asialla) ja treenaaminen on, öö, mukavampaa kuin aikaisemmin. Hengästyminen tulee edelleen liian äkkiä - siispä tänään astmalääkärille.

Istumiskunto sen sijaan takkuilee, mikä on osaksi ihan normaalikin asia. Rva:lla istuminen ottaa edelleen tosi pahasti niskaan, päätetyö yllättäen vähemmän kuin esimerkiksi esityksen/puhujan seuraaminen. Kun pääte on vähän alempana kuin rva, on helpompaa (yleinen suositus taitaa olla, ettei tarvitse katsoa alas).

Salille menoa on edelleen vähän hankala sijoittaa meidän arkeen, ainakaan useasti viikossa tapahtuvaa. Rva tietää, että se on itselle hyväksi, mutta päivittäiseen elämään pitäisi sisällyttää normaalit ruuanlaitot, siivoukset ja ennen kaikkea Naakan touhuilut. Eilen patistin hra:n luistinradalle - hänenkin on hyvä välillä käydä iltaisin jossakin.

Jaksaminen, se täytyy ottaa kaikessa huomioon. Fyysinen ja psyykkinen jaksaminen kietoutuvat rva:n kokemuksen mukaan tiiviisti toisiinsa. Kun joku asia fysiikassa mättää, on psyykkinenkin puoli koetuksella. Rva tuntee kyllä kehossaan ja mielessään, kun ei ole levännyt tarpeeksi.

Eräs Rva:n jaksamista tukevista mielipuuhista on lukeminen. Sillekin jää aikaa minimaalisesti nykyisin, mutta kyllä rva päivittäin lukee, edes vähäsen. Nyt on menossa ainakin Ulla-Lena Lundbergin "Jää", joka on ihan mielenkiintoinen tarina ulkosaaristosta ja sen asukkaista.

Suosittelisiko rva kirjaa? Eiköhän, lukukokemus on mielenkiintoinen. Kuitenkin on pakko sanoa, että teksti on paikoittain aika raskassoutuista (toki, kun saaristossa ollaan...). Rva arvostaa kirjassa sitä, ettei eteenpäin pääseminen ole kovin vaivalloista - tässä kirjassa se paikoitellen on.

Eräs paitsioon jäänyt asia rva:n elämässä on huonekasvien hoito (no kyllä minä ne kastelen)...Tämän talven aikana rva:lta on kuollut orkidea ja toinen ikivanhoista banaaneista. Nukkatyräkki eli "paha poika" vetelee viimeisiään ruukussaan, koska se ruukku on liian pieni.

Rva:n seuraava ponnistus kasvien suhteen onkin ruukkujen vaihto. Paha poika siirtyy klementiinin ruukkuun ja klementiini (siitä on kasvanut melkein metrin korkuinen pieni puu) banaanin entiseen ruukkuun. Multa on jo hankittu, ehkä tämä urakka voisi olla edessä huomenna.

Rva:ta harmittaa huonekasvi- ja pienimuotoisen ruokakasvikasvatuksen hiipuminen. Se liittyy myös siihen, että kasveille ei ole asunnossamme kivoja paikkoja, kun kaikki on nostettu ylös niin ettei Naakka pääse mihinkään kiellettyyn käsiksi.

No, ehkä se harrastus jonakin päivänä saa sijansa Niskasten elämässä - huonekasvikuvien puutteessa julkaisen tähän kuvan kukkakimpusta, jonka sunnuntaiset vieraamme toivat talvipäiväämme ilahduttamaan. Kiitoksia E. ja H.!

Työteliästä

Pitkään työelämästä poissa ollut rva voi sanoa, että tykkää työssä käymisestä oikein paljon! Rva:n työtehtävät ovat ihan oikeita työtehtäviä ja rva:n vastuulle annetaan erilaisia tehtäviä ihan mukavasti. Vain työaika poikkeaa normaalista, se on noin 20 tuntia/viikko.

Rva oppii koko ajan, kun uudenlaisia tilanteita tulee vastaan. Moni asia joka alussa jännitti, ei enää jännitä. Sitten on vaikeampia juttuja, joiden parissa täytyy askarrella intensiivisemmin. Jokaisesta tilanteesta rva on tähän mennessä selvinnyt.

Niskalle tuo 20 tunnin viikkotyö sopii ihan hyvin. Eilen oli vaikeampi päivä niskan suhteen, tänään on onneksi vähän helpompi. Eilen illalla rva oli salilla, tänään illalla on luvassa hieronta. Nukkuminen on muutamana yönä ollut yläselkäkipujen takia hankalaa, joten hieronta tulee ihan oikeaan aikaan.

Tänään on luvassa myös Naakan päiväkodin vasu- eli varhaiskasvatussuunnitelma, joka tarkoittaa keskustelua Naakan omahoitajan kanssa. Menemme hra:n kanssa sinne molemmat. Naakka, 1v. 9kk., on kai pärjännyt ihan mukavasti, on ihan jännää keskustella hänestä.

Naakka on päiväkotiryhmästään toiseksi tai kolmanneksi nuorin. Suurin osa ryhmäläisistä on 2-vuotiaita, muutama on täyttänyt kolme vuotta. Ryhmästä siirrytään isompien ryhmään yksitellen, sopivana ajankohtana. Naakka pysyy pientenryhmäläisenä vielä pitkän aikaa.

EDIT. seuraava aamu. Päiväkotikeskustelu meni oikein hyvin, päiväkodin havainnot vastasivat omiamme. Naakka on tosi aktiivinen ja tarkka, ja osallistuu kaikkeen mielellään. Jos hän saa päähänsä, että toisen lelu on hänen, hän ottaa sen, mitä täytyy rajoittaa.

Puhe on kehittynyt talven aikana aivan valtavasti, Naakka on myös alkanut istua enemmän sylissä, mikä on mukava asia sekä päiväkodissa että kotona. Pottailu on samassa pisteessä kuin puoli vuotta sitten, potalla käydään, mutta sinne ei tehdä mitään. Naakka ei tykkää kävellä lumessa, muuten tykkää liikkua (ja syödä) oikein paljon.

Naakka on löytänyt itselleen samanikäisestä tytöstä ystävän! Kaikki on siis hyvin.

Rva:n niskaviikko on ollut haastava. Tiistaina oli tosi kivulias ja hankala päivä töissä. Keskiviikko oli helpompi ja illalla oli hieronta, joka paransi tilannetta. Torstaina rva oli pitkällä työkeikalla ja istui noin 7 tuntia paikallaan pienin tauoin.

Kuuntelutilanteessa, jossa piti myös katsoa power point -kalvoja rva huomasi, että se katsominen on niskalle edelleen tosi vaikeaa. Rva:lla oli hyvä kamera mukana, joten hän keksi ottaa tärkeimmistä kalvoista valokuvia ja keskittyä kuuntelemaan katse alaspäin luotuna, mitä puhujilla on sanottavaa.

Tänään tai viimeistään huomenna aamulla rva menee salille. Viime kerta oli tiistaina, joten nyt olisi jo aika. Rva:lla on tänään kotipäivä, joskin tekemistä tälle päivälle on enemmän kuin tarpeeksi. Hmm...miten tästä elämästä nyt tällaista tuli :D

Ah, ei niin kiireistä, ettei ehtisi kurkistaa akvaarioon. Siellä näytti eräänä iltana ruokinnan jälkeen tältä: sukarapu oli saanut kiinni  maittavan pelletin ja piti siitä oikein tiukasti kiinni.

Hyvillä unilla jaksaa iltaan asti

Niskaset alkavat toipua taudeista, Naakka sai pahaksi onneksi vielä korvatulehduksen, jota on hoidettu antibiooteilla keskiviikosta asti. Perjantaina eli eilen rva meni töihin ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja tervehtynyt Naakka meni päiväkotiin.

Viikko on ollut raskas, ehkä parasta tällä viikolla on ollut, että ystäväni tuli Neo-koiransa kanssa meille kahdeksi yöksi auttamaan ja pitämään seuraa, kiitos <3 ilman häntä olisin toki jotenkin selvinnyt, mutta en olisi varmaankaan syönyt mitään.

Rva on tosi huono nukkuja, ja tällainen viikko sekoittaa unirytmin siihen malliin, etten enää saanut nukuttua unilääkkeilläkään. Viime yönä nukkuminen onneksi sujui, joten tähän aamuun heräsimme pirteinä.

Ruotsissa puhuimme siellä asuvan ystäväni kanssa nukkumisesta ja väsymyksestä (pienet lapset, työ, ruuhkavuodet kertakaikkiaan...) Pohdimme, että voisi olla mukavaa olla ihminen, joka tulee toimeen hyvin vähäisillä yöunilla.

Yllättäen myös Helsingin Sanomilla oli aiheesta pari päivää sitten artikkeli (olimme tietämättämme ajan hermoilla). Artikkelissa kerrottiin ihmisistä, jotka tulevat toimeen muutamien tuntien yöunilla. Rva ei tulisi, valitettavasti.

Rva:n unentarve on 7 - 8 tuntia eli aika korkea. Uneton rva on ollut lapsesta saakka. Lasten unettomuudesta ei paljon puhuta, mutta rva muistaa, kuinka valvoi ala-asteella aina joskus vielä kolmelta arkiyönä ja oli ymmärrettävästi hätääntynyt.

Todella uneton rva on ollut kymmenisen vuotta. Melatoniinit ja nukahtamislääkkeet ovat enemmän tai vähemmän säännöllisessä käytössä. Nukahtamiseen rva on kokeillut myös rentoutumistekniikoita ja elämän rauhoittamista iltasella.

Silti, mikään ei ole kunnolla auttanut. Rva on hyväksynyt, että n. puolet viikon öistä on unettomia. Tämä aiheuttaa suurta väsymystä päivisin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Hyvin nukutuista öistä rva on opetellut olemaan ylpeä.

Niskavamma ja sen mukanaan tuomat kivut vaikeuttavat nukkumista iltaisin ja aamuisin. Yöllä rva ei onneksi kipuun heräile. Niskavamman ensimmäisinä vuosina rva:n oli vaikea saada unta huimauksen vuoksi, sängyssäkin huimasi, kun käänsi kylkeä huonoon asentoon.

Tänään on onneksi pirteä päivä. Rva on lähdössä pitkästä aikaa geokätköilemään, talvikätköilyä rva ei olekaan ennen kokeillut! Onneksi pääsee vähän liikkumaan, niska on viikon paikallaan jumittamisesta kipeä, salille rva pääsee joko tänään tai huomenna.

Matkatunnelmia ja dramatiikkaa

Rva kirjoittaa väsyneessä tilassaan pikakuulumiset, toivottavasti tulee ymmärrettävää tekstiä... Niskaset palasivat tänään Ruotsista neljän päivän reissulta ystäväperhettä tapaamasta! Matka tehtiin lentäen (ja junalla ja metrolla.

Jännitysmomentti syntyi viime viikon keskiviikkona, kun Naakka alkoi oksentaa. Oksutautihan siitä tuli, edellisestä olikin jo kuukausi aikaa. Lähtö oli perjantaina ja jännäsimme, pääsemmekö ollenkaan liikkeelle. Pääsimme kyllä, Naakka ensimmäiselle lento- ja ulkomaanmatkalleen.

Matkustaminen sujui oikein hyvin, ainoana miinuksena on rva:n lentopelko, joka tekee lyhyistäkin lentomatkoista ikäviä. Rva ei pelkää nousua tai laskua, mutta se ilmassa "killuminen" tuntuu ahdistavalta.

Puoliso hoiti suurimman osan nostamisista ja kantamisista. Naakka, 12 kg liukkaassa talvipuvussaan ei ole mikään helpoin mahdollinen nostettava. Kroppa, varsinkin oikea käsi, oli kovilla. Niin oli myös niska hotellin vaatimattomien tyynyjen kanssa...

Lentokentällä helpostusta toi Naakan "valjasreppu", jonka saimme lainaan ystäväperheeltä täältä Suomesta ja jonka kanssa Naakkaa oli mukava lentoentällä taluttaa. Repussa kulki muutama pieni viihdykekirja ja -lelu.

Perjantai meni kivasti, lauantaina rva sai Naakan oksutaudin. Olo oli ikävä koko päivän, mutta helpottui iltaa myöten. Tauti oli onneksi lievä. Lauantaina Naakka alkoi vuorostaan olla itkuinen ja passiivinen, viihtyi lähinnä sylissä. Lämpöäkin oli vähän, mutta olo helpottui iltaa myöten.

Sunnuntaina rva oli jo melko kunnossa, mutta Naakka tuli oikein kipeäksi. Leikki ystäväperheen 4-vuotiaan pojan kanssa ei maittanut ja Naakka istui sylissä tai rattaissa puolihorroksessa. Päätimme, että pitää lähteä lääkäriin, paikalliseen sairaalaan.

Sairaalassa vierähtikin sitten eilinen ilta ja suuri osa yötä. Naakka ei suostunut pissanäytteeseen, nuokuimme sairaalahuoneessa aamuyöhön, noin kahteen asti, kunnes meidät passitettiin särkylääkkeen kanssa hotellille (nappasimme taksin lennosta, herätimme toki kaksi minuuttia aiemmin ystäväperheen hädässämme ;) ...)

Noin neljä tuntia myöhemmin olikin sitten aamuherätys. Ei ollut ihan helppoa vääntäytyä liikkeelle ja lentokentälle. Naakka voi onneksi jo paremmin. Sama toisinpäin kuin perjantaina ja kotiin vähäksi aikaa nukkumaan.

Sitten lähdimme Naakan kanssa lääkärille. Arvatenkaan pissanäytettä ei taaskaan saatu, huomenna aamulla matkustamme Naakan kanssa uuteen yritykseen. Hyvä, että tässä on yö välissä, nyt väsyttää enemmän kuin pitkään aikaan!

Yhteenvetona voi todeta, että matkustaminen lapsen ja erityisesti sairauksien kanssa on arvaamatonta. Vaikka nyt oli vähän raskasta, meidät nähdään varmasti reissussa toistamiseenkin. Naakka ihmetteli ja kommentoi kaikkea niin avoimesti, että melkein koko ajan nauratti.

Vielä pidemmän korren veti 4-vuotias jutuillaan. Kerran hän keksi, että puolisoni voisi olla isälintu, me Naakan kanssa linnunpoikasia ja hänen omat vanhempansa, hmm...isovanhempia :D En olisi kyllä sellaista leikkiä keksinyt!

Nyt rva siirtyy iltatoimiin ja levolle, eiköhän tämä taas tästä ja tulipahan visiteerattua naapurimaassa ihan paikallista terveydenhuoltojärjestelmää myöten!