Mökillä sekä rapu, mutta ei akvaariossa

En muistakaan, koska olen viimeksi ollut näin paljon pois kotoa. Minä viihdyn kotona ja tykkään, kun tietyt asiat, esimerkiksi päiväjärjestys, on suhteellisen muuttumaton. Kuitenkin, olen viettänyt suurimman osan kesälomaani muualla.

Joka tapauksessa, palasimme tänään mökiltä, jossa vietimme aikaa kuutisen päivää. Kesämökki on minulle tuttu lapsuudestani, ja suurin osa asioista on samankaltaisia vuodesta toiseen - verrattuna lapsuuteeni olen vain nyt ohjaksissa ja siirrän perinteitä eteenpäin.

Ilokseni molemmat lapseni viihtyvät mökillä. Heidän kanssaan arki on aina aktiivista - istun oikeastaan paikalleni esimerkiksi kirjan kanssa vasta illalla. Mökkeilyymme sattui säitä laidasta laitaan: ensiksi oli hellettä ja sitten kertakaikkista matalapainetta. Viimeisenä päivänä paistoi taas aurinko.

Kalastin mökillä enemmän kuin pitkään aikaan: hankin jopa luvat virveliä ja rapumertoja varten. Virvelillä jatkoin nollasuoraani eli en taaskaan saanut yhtään mitään. Se on tosin laji, josta minulla on vähiten kokemusta.

Rapumertaan (niitä oli kolme) jäi kolmantena yönä kiinni täplärapu. Innostuin lukemaan täplä- ja jokiravuista. Tämä kyseinen rapu pääsi takaisin järveen, sillä se oli ainut, jonka saimme kiinni. En ollut tullut ajatelleeksi, kuinka isoja ravut ovat.

Tavallinen mato-onki tuotti meille muutamia kaloja kahtena eri onkimiskertana. Naakka sai ensimmäisen oman kalansa! Se oli särki, kuten muutkin sillä kerralla onkimamme kalat. Paistoin kalat pannulla (edellisenä päivänä myös ahvenia) ja taisin olla se, joka tykkäsi eniten syödä (syötävää oli tosin niukalti, ruotoja sitäkin enemmän.

Mökillä tulee käveltyä todella vähän. Huomaan kävelyvajeen, kun lihakset veltostuvat liikaa :D Tein 20 kyykkyä ja 50 pohjelihasliikettä joka päivä...ja kärsin yöllä kipeästä lonkasta. Ai niin, uinhan minä monta kertaa!

Sen sijaan löysimme leipomokahvilan sopivalta säteeltä mökistämme. Kävimme siellä kerran aamupalalla, ja kerran hakemassa lisää leipää, kun se pääsi loppumaan. Laitoin mökillä tosi laiskasti ruokaa - nyt aion taas panostaa.

Olen huomannut, että mökkiolosuhteissa jaksamiseni riittää joko ruuanlaittoon tai lasten luotsaamiseen paikasta toiseen - molempiin en kykene. Tällä reissulla uimme, leikimme rantavedessä, tapasimme lasten pikkuserkkua, kävimme minun isoäitini luona, ongimme, ravustimme ja virvelöimme...niin ja perkasin vesakkoa mökin ympäristöstä. Syömisen hoidimme jotenkuten, miten milloinkin.

Alkuviikosta on edessä osittainen paluu arkeen. Minun pitää hoitaa ainakin opinto-ilmoittautumiset, luultavasti jotain muutakin. Kokonaisuudessaan loma-aika loppuu kuitenkin meillä vähän myöhemmin. 

PS. Onkiminen on yksi niitä harvoja asioita, joiden parissa rentoudun täysin. Opin muuten perkaamaan kaloja jo varhain - vanhempani taisivat kieltäytyä päivittäisestä, perkaamattomasta pikkusaaliista ;) 

PPS. Uiminen on minusta hauskaa, mikäli vesi on lämmintä. Vesi sekoittui ja viileni tuulten myötä, mutta saunasta mentäessä se tuntui ihanan virkistävältä. Voisin asua järven äärellä.

PPPS. Menemme ehkäpä mökille vielä kertaalleen loppukesästä/alkusyksystä. Silloin tunnelma on jälleen täysin erilainen.

Herra/Rouva täplärapu

Asuntoautomatka - nähtävyyksiä korona-aikaan

Meillä on matkoillamme ollut monenlaisia tavoitteita. Yksi niistä on halu nähdä uusia, arjesta poikkeavia asioita. Museot ja näyttelyt ovat olleet tähän asti koko seurueelle tärkeitä. Koronatilanne teki kuitenkin selväksi, että tällä matkalla sisällä tapahtuvat aktiviteetit tulisivat olemaan minimissä.

Ylipäätänsä, Muumimaailma oli ainut paikka, jossa olimme isommassa väkijoukossa. Se oli kuitenkin lasten toivomus, joka heidän osaltaan täyttyi jopa yli odotusten. Itse olisin kaivannut, että joku henkilökunnasta olisi kierrellyt muistuttamassa koronasäännöistä - turvavälit jne. eivät pitäneet missään, missä oli pienikin mahdollisuus pakkautua lähekkäin, enkä nyt tarkoita lapsia. 

Toivosen eläinpuisto ja talonpojanmuseo Kälviällä (yllätyskohde, emme tienneet, millainen pysähdyspaikka on kyseessä) oli todella positiivinen yllätys: alue oli täynnä kaikenlaista vanhaa, ja monilla jutuilla sai myös leikkiä. Erilaiset leikkimökit ja erityisesti merirosvolaiva ihastuttivat molempia lapsia...ja sitten vielä ne eläimet - ehkä ihastus meni näiden välillä tasan. 

Seuraava museo olikin Norjassa, Altassa. Se oli ainut matkamme "sisämuseo". Siellä esiteltiin 4000 vuotta vanhoja kalliokaiverruksia sekä saamelaiskulttuuria. Ulko-osuudessa pääsi katsomaan kalliokaiverruksia lähempää. 

Altassa vierailimme myös ruokapaikassa, jonka pihalla oli lisämaksusta alue, jossa oli pieni saamelaismuseo sekä poroja. Olimme sillä hetkellä paikan ainoat vierailijat, ja kysyimme, pääsemmekö lähemmäs poroja.

Pääsimme toki - siis aitaukseen. Poroja ei saanut koronan takia koskea, mutta niitä sai ruokkia. Tilanne oli kenties yksi matkamme mieleenpainuvimmista. Porot ovat ihania - siitä ei pääse mihinkään. Luin matkan aikana poroista melko paljon. Vastaan tuli paljon itselleni uusia asioita. 

Palattuamme myöhemmin Suomen puolelle vierailimme vielä Saamelaismuseo Siidassa. Se oli remontissa sisältä, joten pääsimme koronaturvallisesti vierailemaan ulkomuseossa, joka olikin todella laaja. 

Pääasiallinen (siis vähintäänkin ajallisesti) matkakohteemme oli maisemien katselu autosta käsin sekä auton pysäyttäminen mielenkiintoisiin paikkoihin. Matkailuauton etu on, että esimerkiksi kahvipaikkoja ei tarvitse erikseen etsiä. Eri asia on, haluaako pysähtyä ison tien reunaan lasten kanssa monta kertaa päivässä (ne riehuvat sisällä, jos eivät pääse ulos).

Norjan puolella sekä yövyimme että pysähtelimme veden äärelle. Eräs yöpymismuisto on vuonon rannalta. Siellä oli pyöreitä kiviä, simpukankuoria, rakkolevää ja myös eläviä simpukoita. Paikan päällä oli myös suomalaispariskunta kalastamassa. 

Mieleenpainuvia pysähdyspaikkoja Norjan puolelta olivat myös pikkuinen jäätikkö sekä laguunimainen, turkoosivetinen hiekkaranta. Sitä ei erottanut tropiikista muu kuin ehkä neliasteinen merivesi ;) Sieltä löytyi osia isoista taskuravuista.

PS. Koronavuoden nähtävyysvajetta tuli kyllä matkalla paikattua. 

PPS. Kertoilen ja kertaan varmasti tätä matkaa jatkossakin - rva ei ollut ennen käynyt Kittilää pohjoisempana, joten uusia kokemuksia tuli valtavasti.

PPPS. Sää suosi meitä suurimman osan matkasta. Ainoastaan ihan pohjoisessa satoi pari kertaa - muuten oli aurinkoista. Kylmää ei ollut oikeastaan missään.

Asuntoautomatka - miten lapsilla sujui?

Miten meidän matka lasten kanssa meni? Lapset ovat nyt 8- ja 4 (melkein 5) -vuotiaat. Ajoa kertyi kahden viikon aikana noin 4500 kilometriä, mikä on mielestäni oikein kunnioitettava kilometrimäärä Niskasille. 

Alkumatkasta lapset kärsivät siitä mistä muutkin: kuumuudesta. Ei meinannut tulla uni, kun autossa oli niin kuuma (niin, milläs sitä olisi viilentänyt, kun ilmastointia ei ollut). Onneksi sää viileni, sillä matkasimme pohjoista kohden.

Jaksotimme ajamista parin tunnin pätkiin, mikä oli välttämätöntä myös mukana olleille aikuisille. Itse asiassa muutama parin tunnin pätkä saman päivän aikana oli jo todella paljon. Pysähdykset (yleensä huoltoasemilla, mutta muuallakin) olivat todella tarpeen.

Maisemien katselu oli ykkösviihdettä autossa, samoin nukkuminen. Meillä oli mukana Naakan puhelin ja lisäksi n. 20 euroa maksanut retropelikone (kiitoksia isovanhemmat ;) ), josta tosin loppui patterit jo ensimmäisen viikon aikana.

Otin mukaan Oppi ja Ilo - tehtäväkirjoja. Lieneekö syynä vanhat kirjat vai mikä, ne eivät oikeastaan kiinnostaneet lapsia ollenkaan. Taidan heittää pari vanhinta roskikseen. Pienet lelut toimivat, samoin Naakan Pop it -lelu. 

Sinänsä meillä oli matkalla samanlainen rytmi kuin kotonakin: heräämiset, aamupalat jne. tapahtuivat samassa järjestyksessä kuin kotonakin. Omatoimisuus (lasten osalta) ei matkalla kukoistanut - autossa oli yksinkertaisesti helpompi toimittaa asioita lasten puolesta kuin että ahtaissa tiloissa olisi liikehtinyt samanaikaisesti 4 ihmistä.

Lapsille niin moni asia oli upeaa: erityisesti Norjassa käynti. Kun tulimme Norjan puolelle ja vuoristo alkoi, Naakka sanoi lukemattomia kertoja, ettei meinaa uskoa, että on tosiaan täällä ja näkee vuoria. Uutta oli myös norjalaisten elintarvikeliikkeiden anti ;) 

Matkaväsymys alkoi iskeä oikeastaan vasta ihan viimeisinä matkapäivinä. Kun palasimme Pohjois-Suomeen, lapset alkoivat haikailla kavereita ja ilmoitella että autossa istuminen on tylsää. Olen sitä mieltä, että molemmat kestivät huimat kilometrimäärämme todella upeasti.

Jos erityisesti jokin asia tuotti vaikeuksia, niin itikat. Esikoisellani on hyönteispelko ja kuopus taas saa kamalat reaktiot hyttysenpuremista (uskomattomat paukamat). Zyrtec oli onneksi mukana, ja Pohjois-Norjassa ei ollut itikoita.

PS. Museot ovat edelleen kummankin lapsen suosiossa, joten niissä vierailimme usein. 

PPS. Oli siitä lämmöstä hyötyäkin. Pariasteinen jäämeri ei houkutellut ketään uimaan, mutta esimerkiksi Muonionjoki oli ihanan vilpoinen uimakokemus (tosin Touhi ei siitä innostunut, Naakka sitäkin enemmän).

PPPS. Molemmat lapset ovat sitä mieltä, että on kiva olla taas kotona, mutta uudelle matkalle sopii sitten ensi vuonna lähteä.

Asuntoautomatka - toisessa maassa vierailu

Niskaset ovat taas kotona. Palasimme toissailtana väsyneinä kahden viikon pituiselta asuntoauto-matkalta. Nyt asettaudumme hiljakseen ja katselemme, mitä loppukesällä on meille antaa. Asunto tuntuu suurensuurelta.

Ensimmäisenä yönä meitä ihmetytti, että täällä Helsingissä tulee nyt jo tosiaan pimeää yöllä ainakin parin tunnin ajaksi. Tuntui ihan syksyltä, vaikka kesäähän tässä vielä eletään. Suuri osa matkatavaroista on jo onneksi löytämässä paikkansa, ja jääkaapissa on taas ruokaa.

Puutarhapalstalla minulla on ollut hieman apureita, joten siellä kaikki näytti oikein hyvältä. Samoin asunnossa sisällä :) Ainoa miinus oli asunnon lämpötila - paluuiltanamme se oli 29, joka onneksi viileni tuuletuksen avulla.

Auto varattiin tälle kesälle kahdeksi viikoksi, jotta pääsisimme ajamaan vähän pidemmälle. Aivan loppumetreille, oikeastaan ensimmäiselle matkaviikolle asti oli epäselvää, pääsisimmekö kohteeseemme eli Pohjois-Norjaan. 

Ajoimme alkumatkan aika haipakkaa ("länsireittiä"), jotta ehtisimme Kilpisjärvelle tiettynä päivänä: viimeisenä, jolloin Uusimaa eli lähtöpaikkamme oli vielä maakunta, josta sai vapaammin siirtyä Norjan puolelle.

Menimme rajalle aamusella ja liityimme jonon jatkoksi. Kun raja-asema aukesi, pääsimme jurnuttamaan No Man`s landiin eli rajavyöhykkeelle. Tiesimme jo etukäteen, että kyseessä on koronatestijono. Saimme myös käskyn täyttää maahantulolomake. Siinä oli hieman vaikeuksia, kun emme saaneet ensin nettiä toimimaan.

Jonossa kului aikaa yli tunti, helteessä olimme onnellisia asuntoautostamme. Moni ihminen käveli katsomaan jonon pituutta, meillä lapset leikkivät pöydän ääressä. Ilman ilmastointia alkoi tosin olla hieman tukalaa. 

Meidän vuoromme koitti toki aikanaan. Kun rajavartiolaitoksen työntekijä tuli automme kohdalle, meiltä ei yllätykseksemme kysytty ollenkaan henkilöpapereita. Kysyttiin, olemmeko tulossa lomalle ja onko meillä rokotuksia.

Lopulta emme joutuneet koronatestiinkään, vaan yksi rokotus per aikuinen sekä rokotustodistukset riittivät! Pääsimme vähän helpommalla, vaikka rajanylityksestä muodostuikin historiallinen - Norjan puolelle pääsy ei varmaankaan ole koskaan ollut näin monimutkaista :D 

Takaisin Norjasta tultaessa (Nuorgam) Pysähdyimme rajalle kysymään, mitä meidän tulee tehdä. Meille kerrottiin, että mikäli olemme lomalaisia, voimme vapaasti tulla Suomeen. Minkäänlaisia jonoja ei ollut siellä päässä.

"Helppoudesta" huolimatta matkamme Norjan puolella oli kuitenkin matkantekoa korona mielessä pitäen. Käytimme maskia sisätiloissa, joissa oleskelimme mahdollisimman vähän. Kävimme katsomassa ja tutustumassa lähinnä ulkokohteisiin ja pidimme huolta turvaväleistä.

Todellisuus Norjan puolella oli kuitenkin erilainen: me olimme ne ainoat maskilliset aikuiset käytännössä joka paikassa. Näky oli helsinkiläisille oikein absurdi - Norjassa elettiin ihan tavallista elämää! 

Kauppajonoissa jne. oli toki samat turvavälitarrat kuin meilläkin, mutta ne olivat vain metrin välein ja noudattaminen oli...ei niitä läheskään aina noudatettu. Toki sielläpäin koronatilannekin on paljon lievempi. 

Matkamme onnistui rajanylitysten suhteen tosella hyvin...rva:lla oli kaksi matkasuunnitelmaa, joista toisessa oltiin Norjassa, toisessa ei. Kaiken näkemämme perusteella täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi pääsimme Norjan puolelle!

Kuvassa ensimmäinen matkasuositus: Heti Kilpisjärven jälkeen kannattaa tsekata Rovijokfossen - hieno vesiputous käytännössä tienvarressa...vähän piti toki kävellä polkua pitkin. Alue on aidattu.

Tuutko sä moninpeliin?

Jos jossakin tilanteessa tunnen itseni vanhaksi (no, toki korkeintaan keski-ikäiseksi ;) ), se on pelimaailma. Tähän täytyy kuitenkin sanoa, että "ainoastaan" keski-ikäiseksi siitä syystä, että minulla on jonkinlainen pelihistoria.

Kun varhaisen ysärin kouluikäinen pelasi, se tapahtui usein Commodore 64. Muistiini ei ole jäänyt, pyysinkö, mutta isäni hommasi meille sellaisen, kun olin 2-3-luokkalainen. Meillä oli vähän hienompi versio, sellainen, jossa pelit olivat lerpuilla, eivät sentään vielä korpuilla (alaikäinen googlatkoon).

Pelasin innolla Summer Games - urheilupeliä. Mieleeni ovat tosin jääneet lähinnä keihäänheitto ja uimahyppy, joka tilttasi aina jossakin vaiheessa. Mieleeni on jäänyt muutakin, mutta toisen sijan vie Boulder Dash - seikkailu, jossa kerättiin timantteja ja varottiin putoavia kiviä sekä hirviöitä. Goonies ja Enduro Racer muistuvat mieleeni myös.

Vähän myöhemmin sain vängättyä meille nintendon, siis 8-bittisen Nes-pelikonsolin. Sitä pelattiinkin oikein urakalla - siksikin, ettei varsinkaan alkuvaiheen pelejä voinut tallentaa. Ehdoton suosikki olivat Mariopelit.

Muistan, kuinka pelikasetteja lainailtiin kavereiden kesken. Tässä vaiheessa täytynee muistuttaa, ettei minkäänlaista nettiä ollut vielä kenenkään käytössä. Pelit olivat kalliita ja niitä ostettiin 1-2 vuodessa - ei puhettakaan nykypäivän runsaudesta.

Kun oli yläasteella, meille tuli tietokone ja Windows 95, ja sen mukana pelejä, joita vielä pelasin. Rayman taisi olla suosikkini. Yläasteen jälkeen en pelannut enää mitään, 

Meinasin unohtaa välistä Tetriksen! Meille tuli jossakin vaiheessa käytetty Game Boy, jonka "pääpeli" oli ehdottomasti Tetris. Jopa vanhempani, jotka eivät silloin (eivätkä edelleenkään) pelanneet, intoutuivat ainakin hetkellisesti Tetriksestä. 

Takaisin nykytilanteeseen. Sanoisin, että tyttäreni lempipeli on tällä hetkellä Minecraft. Poikani taas pelaa mieluiten Mario Kartia. Tässä vaiheessa huomauttanen, että ainoa pelikonsolimme on parhaat päivänsä nähnyt WiiU. 

En ole katsonut tarpeelliseksi rajoittaa moninpelejä päiväsaikaan. Mielestäni on ihan hauskaa, että Naakka pelaa kavereidensa kanssa Minecraftia moninpelinä. Olisin varmasti itsekin lapsena pelannut, jos sellainen mahdollisuus olisi ollut.

Lasten pelaamiseen tulee toki kiinnittää huomiota - on hyvä olla kartalla esimerkiksi ikärajoituksista. Toinen rajoite on pelaamisen kesto - lapsella ei vielä ole omaa kykyä rajoittaa pelaamista. Kannattiko pelata, siis minun? Mielestäni jonkinmoinen pelitaustani on auttanut minua pelaamiseen liittyvien speksien luomiseen meillä kotona. En tuomitse, vaan asetan vain tietyt rajat.

PS, Naakka pelasi keväällä melko paljon Simsiä, mutta nyt se on jäänyt Minecraftin tieltä.

PPS. Touhi ei vielä tiedä, mutta yksi hänen 5-vuotislahjoistaan on Mario-naamiaispuku.

PPPS. Myös pelaamiseen liittyvä kielenkäyttö on kotiutunut rva:n kotiin. Yritän aina oppia vähän lisää, toistaiseksi heikoin tuloksin.

Siivousta ja matkasuunnitelmia

Hellettä on pitänyt...olen hieman totuttautunut helteeseen, pystyn liikkumaan jonkin verran ulkona päiväsaikaan. Noin tunti on kuitenkin raja - sitten tulee huono olo. Yöt ovat kuumassa asunnossa hankalia - nukkuminen jää jatkuvasti liian vähäiseksi.

Tänään ja seuraavina päivinä on edessä matkavalmisteluja. Vuosittainen kesämatkamme starttaa pian. Vaikka pohdin, että nyt mennään ulkomaille - joko pohjoiseen tai etelään - ei tänäkään vuonna ylitetä Suomen rajaa vallitsevasta tilanteesta johtuen.

Matkan ensimmäiset päivät olen miettinyt aika selkeästi. Meillä on ohjelmaa varmaankin viikoksi. Suunnittelen eri matkapäiviä koko ajan. Toki suunnitelmista luultavasti poiketaankin välillä, mutta jonkinlainen retkiohjelma on kokemukseni mukaan hyvä olla.

Lapset, varsinkin Touhi, kysyvät jatkuvasti, koska lähdetään. Heille jo elämä asuntoautossa on elämys. He ovat tähän asti kulkeneet muun muassa museoissa oikein hyvin.

Itse pohdin, miten vaatteemme riittävät. Sanoisin, että meidän täytyy löytää pyykinpesukone jostakin matkan varrelta. Edelliset matkamme ovat osuneet melko viileän säätyypin jaksoihin. Nyt näyttäisi olevan luvassa lämpimämpää, eikä hellevaatteita ole ihan loputtomasti.

Täällä kotosalla on siivoiltu ja laitettu erilaisia asioita kuntoon. Mielestäni pakkaaminen on hankalaa, jos koti on sotkuinen. Normaalielämässä taas siedän epäjärjestystä melko hyvin :) Pakatessa kaipaan kokonaiskuvaa kaikesta, mikä pitää laittaa jollakin tavalla kuntoon ennen matkaa.

Pakastin jo mansikat kuunneltuani pari viikkoa uutisointia niiden aikaisesta kypsymisestä. Puutarhapalstaa olen pitänyt koko alkukesän hyvässä kunnossa, mutta nyt tulee parin viikon hoitoväli pelkkine kasteluineen. 

Sauvasirkoilla on onneksi hoitopaikka - hätätapauksessa sirkat olisivat voineet tulla vaikka mukaan asuntoautoon. Akvaario toimii varmaankin vedenvaihdolla juuri ennen matkaa ja ruokinta-automaatilla. 

Touhilla oli viikolla tylsää, kun naapurin pojat eivät olleet jääneet vielä lomalle. Naakka vietti monta päivää, jolloin hän lähti aamulla ovesta ulos ja palautui ehkäpä viiden aikaan, kun tuli nälkä. Molemmat lapseni ovat siirtyneet vaiheeseen, jolloin pelkkä äidin seura ei pidemmälti riitä ;) 

Reissussa olemme kuitenkin toistemme seurassa. Tutustumme kaikenlaiseen uuteen, mutta luultavasti tulee myös hetkiä, jolloin pelaamme pelejä tai vaikkapa luemme...tai riitelemme :D 

Olen suunnitellut meille matkalle paljon luontokohteita. Niissä turvavälit saa pidettyä kivasti, ja toisaalta Suomessa on paljon sellaisia paikkoja, jotka haluan lapsilleni (ja itselleni) näyttää. En ole itse koskaan käynyt esimerkiksi pohjoisimmassa Lapissa, jonne nyt luultavasti pääsen.

PS. Olin valtavan ylpeä saatuani viimein eteisen naulakon siistittyä - siis ylimääräiset takit ja kengät säilytykseen tai kiertoon.

PPS. Minusta on hauskaa, kun lapset kasvavat ja heillä alkaa olla omia juttuja - onneksi molemmilla on sellainen tilanne, että kavereita on riittänyt.

PPPS. Tein eilen pitkästä aikaa käsitreeniä ja sain kuin sainkin hauikseni kipeiksi...tarkoituksena oli kyllä saada niskakivut vähemmälle :D 

Pieni sateenkaarilippu

Pohdin vähän, viitsinkö kirjoittaa aiheesta. Harmittaa kuitenkin sen verran, että kirjoitanpa tästäkin. Olimme eilen uimarannalla. Menimme Naakan kanssa pukukoppiin, jonka seinällä oli pieni sateenkaarilippu.

Naakka huomasi lipun ja kysyi, mikä on Pride. Minä selitin Pride-kuukauden teeman asiapitoisesti ja mainitsin esimerkiksi samaa sukupuolta olevat aikuiset, jotka ovat pariskunta. Naakka oli tyytyväinen vastaukseen eikä kysynyt enempää.

Meitä vastapäätä istunut vanhempi täti ei sen sijaan pitänyt selityksestäni, vaan marssi puhisten repimään sateenkaarilipun seinältä. Hän tiuskaisi meille, että tätä mieltä hän on asiasta, ilmoitti olevansa kristitty ihminen ja kehoitti minua lukemaan enemmän Raamattua.

Näin jälkeenpäin sanoisin että aggressiivinen käytös ja sanallinen hyökkäys meitä kohtaan oli myös asiatonta. Se oli ikävää kaikenkaikkiaan.

En puutu kirjoituksessani Raamattuun, kristillisyyteen tai Prideen muuten kuin toteamalla, että oma oikeustajuni ei osaa nähdä väärää aikuisten välisessä, rakkauteen tai seksuaalisuuteen liittyvässä kanssakäymisesä, mikäli se perustuu vapaaehtoisuuteen eikä mitään rikollista tapahdu.

Toisin kuin kohtaamamme täti, pysyin rauhallisena enkä kommentoinut muuta kuin että asioista voi olla eri mieltä. Olin iloinen, kun paikalla ei ollut muita kuin me, esimerkiksi niitä vähemmistöjä, joita asia lähemmin koskettaa.

Mietin myös, voisiko edes lapset (mielummin muutkin) säästää tällaisilta vihanpurkauksilta. Ymmärrän, että asioista voi olla eri mieltä esimerkiksi minun kanssani, mutta tuo kohtaaminen meni jo huonon käytöksen puolelle. 

Me saimme onneksi mukavan rantapäivän, mutta kohtaaminen herätti minut pohtimaan, miten tärkeää olisi, että erilaiset ihmiset mahtuisivat elämään samassa yhteiskunnassa. 

PS. Naakka keksi , että ei täti hänelle voinutkaan suuttua - hän on nimittäin lukenut Lasten Raamatun viisi kertaa kannesta kanteen, kuten onkin. Hän käy myös koulussa uskontotunneilla, eli tietäväinen on.

PPS. Minäkin uskallan väittää tuntevani uskontoasioita - olen kiinnostunut laajalti erilaisista uskonnoista ilmiöinä.

PPPS. En väsy koskaan ihmettelemään, miten fiksuja kysymyksiä lapsillani on. Olen ottanut asiakseni vastata siellä, missä kysymys esitetään. Yritän kuitenkin olla liikaa siirtämättä omia asenteitani lapsille, jotta he voivat tiedon pohjalta muodostaa myöhemmin oman kantansa asioista.